Joanne Harris

TULVIA, GULF-VIRRAN TUOMIA

Marjatta Ripsaluoma

Kun lukee hyvää kirjaa, ei tarvitse yrittää määritellä sitä johonkin lajityyppiin. Jos taas kirja ei maistu, se lajiutuu aivan itsestään.

Minä olen pitänyt kovasti Joanne Harrisin kirjoista. Siinä on kirjailija, joka pystyy sujuvasti asettumaan ranskalaisen nahkoihin, vaikka englanniksi kirjoittaakin. Harrisin edellinen kirja, Appelsiinin tuoksu, oli jopa upea kirja. Hedelmän tuoksun tunsi nenässään, samoin lukemattomien muiden ruokien.

Harrisin uusimmassa kirjassa Suolaista hiekkaa (Coastliners) puhutaan myös tuoksuista. Ne liittyvät mereen ja suolaan ja kalaan ja hiekkaan. Tuoksut eivät ehkä ihan konkretisoidu nyt lukijan nenälle asti, koska ruokareseptejä ei juuri ole. Raaka kala saa kyllä saarelaiset villiksi ilosta. Se tarkoittaa että saarella on kuitenkin tulevaisuutta.

Yritin määritellä saaren sen perusteella että läheltä kulkee tulvia aiheuttava Gulf-virta. Mutta en löytänyt ranskankielistä saarta joka muistuttaisi Le Deviniä. Toisaalta ei ole niin väliksikään onko saarta oikeasti olemassa. Tämähän on fiktiota.

Mutta mutta…

Harriskin Appelsiinin tuoksu oli taitavasti rakennettu ja se piti lukijan mielenkiinnon vireillä viime senteille asti.

Suolaisen hiekan laita on vähän toisin. Se vaikuttaa nopeasti ja huterasti kyhätyltä. Siinä ei perustella tapahtumia. Ihmisistä tulee väkisin karikatyyreja. Suurta ja keskeistä rakkaustarinaa ei oikein osaa ottaa tosissaan. Muutkin rakkaudet vaikuttavat enemmän oikuilta kuin tunteiden palolta.

Kyllä, tässäkin salaisuudet jäävät viime sivuille. Mutta mielenkiinto herpoaa jo puolessavälissä. Minusta tuntui asioiden setvimisessä tunnelma että so what. Mitäs järisyttävää nyt on lopulta yhden tai kahden kalastusaluksen uppoamisessa.

Itse asiassa minua harmittaa. Kirjassa on kaikki ainekset hyvään romaaniin. Jo alkuasetelma, joka kerrotaan prologissa, on herkullinen: pikkuisessa saaressa on kaksi kylää, jonka asukkaat vihaavat toisiaan intohimoisesti.

Mutta vihakin jää jokseenkin ulkokohtaiseksi.

Kääntäjä on Satu Leveelahti, joka toivottavasti on tehnyt kaikkensa. Kääntäjä oli kyllä toinen Appelsiinin tuoksussa. Oletan että kirjojen suuri ero johtuu Harrisin edellisten kirjojen menestymisestä.

Piti tehdä lisämenekkiä ja nopeasti. Kuka lienee vaatinut?

Joanne Harris: Suolaista hiekkaa. Suom. Satu Leveelahti. Otava 2003. 508 s.