Sw.jpg (34612 bytes)

 

Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia


 

 

Haruki Murakami:

Kafka rannalla. Suom. englannista Juhani Lindholm. Tammen Keltainen kirjasto 2009. 639 s

 TOISESSA TODELLISUUDESSA

 Marjatta Ripsaluoma

 Toisia todellisuuksia on paljon. Parhaiten jokainen tietää unet, jotka saattavat todentuntuisuutensa vuoksi herättää. Unesta pöllämystynyt tai säikähtänyt ihminen ei tajua vähään aikaan missä on.

 Kirjailija Haruki Murakamin luoma todellisuus kuuluu osin uniin ja osin toiseuteen, ei-länsimaiseen kulttuuria. Toiseus on kätevä käsite jolla voidaan kuitata monenlaisia asioita.

 Kulttuuriero on suuri sen vuoksi että Japani, saarivaltio, eli eristäytyneenä vuosisatoja, lukuun ottamatta kaupankäyntiä Kiinan, Vietnamin ja Korean kanssa. Kaupan ohessa tuli uusi filosofis-uskonnollinen suuntaus, buddhalaisuus, jonka japanilaista muotoa kutsutaan nimellä zen-buddhismi.

 Se on sekoittunut aikaisempaan shintolaisuuteen ja shintolaisuuden takaa häämöttävät vielä aikaisemmat kulttuurin kerrokset.

 Olen lievästi skeptinen suomennoksen suhteen, koska Juhani Lindholmin on täytynyt hypätä yhden kielen, englannin, yli suomeen. Japani, englanti ja suomi kuuluvat kaikki kolme aivan eri kieliperheisiin ja sen vuoksi suomennokseen on voinut eksyä jopa väärinkäsityksiä. Enkä tässä väitä että niitä olisi, mutta on taatusti hankalaa kääntää toisen kielen kautta.

 Meille tarvitaan uusia japanista suomentajia ja vähän äkkiä!

 Muodonmuutoksia, tahdonvoimaa

Toiseus-teema näkyy kirjastossa, jonne on koottu valtava määrä länsimaista klassikkokirjallisuutta, siis japaniksi käännettyä. Esimerkiksi kreikkalaisesta mytologiasta keskustellaan vähän väliä.

 Juonen pääkehitelmä onkin lainattu kuningas Oidipuksen tarinasta: ennustaja sanoi lapsen synnyttyä että hän tulee tappamaan isänsä ja naimaan äitinsä. Oidipuksen tarina on luettavissa Sofokleen näytelmästä, mutta sitä voi tutkia myös Sigmund Freudin kehittämän Oidipus-kompleksin kautta.

 Kirjan japanilaisuutta ovat aaveet, kyky puhua eläinten kanssa, tahdonvoima joka saa ihmisen tuottamaan kala- ja iiliäissadetta (tässä kohden on kyllä kyse tositapahtumiin perustuvista tornadonpoikasista, jotka tuommoisia sateita voivat tuottaa! Päivitetty 15.6.09, ks. esim. Kasa-niminen blogi!). Tarinaa voisi kutsua fantasiaksi.

 Syvempi taso on japanilaisten suora ja rakastava suhde luontoon. Kirjan päähenkilöt tietävät itse olevansa osa luontoa, vaikka todennäköisesti voimakastahtoiset ja sivistyneet ihmiset ovat aivan yhtä outoja nyky-Japanissa kuin he ovat Suomessakin.

 Kissaihmisenä pidän tarinan kissoista, ja ihmisten kyvystä puhua niiden kieltä ja puolustaa niitä. Kissojen kieltä puhuu henkisesti jälkeenjäänyt (siis tarpeeton!) mies, mutta tietysti kyse on allegoriasta: kissoja samoin kuin muitakin eläimiä harva osaa tulkita. Kissoilla on juonen kannalta erittäin tärkeä osa.

 Kuoleman hyväksyminen

Ehkä eniten länsimainen, kristinuskoon perustuva kulttuuri poikkeaa buddhalaisesta  siinä, että ihmisten kuolemanpelon vuoksi on ollut tarpeen perustaa monimutkainen taivas-helvetti-järjestelmä. Buddhalainen hyväksyy aaveet: vainajat ovat edelleen läsnä.

 Varsinkin shintolaisuus perustuu esi-isien kunnioittamiselle: hautausmaille tehdään piknikkejä, että saadaan olla hetken aikaa samassa pöydässä kuolleiden kanssa. Noista vanhemmista kulttuurisista rakenteista Japanissa on viitteitä myös hyvissä japanilaisissa leffoissa, esim. Nainen hiekalla. Tai kirjallisuudessa: hyvät haikut sisältävät samantyyppisen suoran suhteen mitä kummallisimpiin asioihin, joihin ihmisraukka voi törmätä.

 Buddhalaisuuteen kuuluu myös kärsimyksen yläpuolelle nouseminen. Kärsimys on normaalia elämää, joten sitä ei pidä säikähtää.

 Kafka rannalla on oikeastaan Kafka Rannalla, koska yksi kirjan päähenkilöistä on 15-vuotias kotoa karannut poika, jonka sukunimi on suomeksi Rannalla ja karkulainen ottaa etunimekseen Kafka, koska pitää Kafkan kirjoista. Murakami on kirjoittanut kehityskertomuksen, johon liittyy paljon rakkautta ja itsensä hyväksymistä.

 Kirja on kauneimpia pitkään aikaan lukemiani. Harmittaa että elämä on liian lyhyt japanin oppimiseen. Vai ehtisikö sitä vielä?