Anne Tyler

PEARL HARBORISTA SYYSKUUN 11. PÄIVÄÄN 2001 - KOLME SUKUPOLVEA

Marjatta Ripsaluoma

Amerikkalaisten muisti kantaa hyvin 60 vuoden päähän. Sodat ovat merkkipaaluja, amerikkalaisten mielissä sellaisia ovat vielä enemmän hyökkäykset maahan, koska niitä ei ole noita kahta, Pearl Harboria ja World Trade Centerin, iskua enempää ollut.

On kuitenkin aivan eri asia miten kukin perhe tai suku, kolmen sukupolven ajan, ovat sen eläneet. Kaikki ei ole poliittista historiaa.

Anne Tyler on sujuvan, nopeatempoisen ihmissuhdeproosan taitaja. Hän on hyvin amerikkalainen kirjailija, tietenkin. Ja kyllä, hänen kirjoistaan voisi helposti tehdä elokuvia ja on tehtykin. Kirjat eivät ole vaikeita. Ne eivät ole synkkiä.

Silti Anne Tylerin uusin suomennettu kirja Avioliiton lyhyt oppimäärä ei ole tusinaviihdettä. Minua itseäni Ameriikan-kävijänä kiinnostaa aina ja vain amerikkalainen proosa. Ainakin Tylerissa viehättää hyvänkin (Kristiina Drews) käännöksen takaa kuuluva amerikanenglanti, siinä on reippautta, ryhtiä ja draaman tajua.

Tyler onkin mestarillinen replikoija.

Kirjassa kuuluu suuren amerikkalaisen kaupungin monikulttuurinen syke. Baltimore on muiden metropolien tapaan houkutellut siirtolaisia milloin mistäkin päin maailmaa. Alussa 1941 ollaan vähään tyytyväisten, mutta ei suorastaan köyhien itäeurooppalaisten kaupunginosassa. Mutta vuonna 2001 suurin osa siirtolaisista on jo hajaantunut kuka minnekin.

Olen viime päivinä maistellut sanaa lukuromaani, joka on ilmestynyt suomen kieleen. En oikein ymmärrä mitä sana tarkoittaa. Olen haistavinani että sillä tarkoitetaan jotain hieman halvempaa, viihdyttävämpää kuin kaunokirjallisuus.

Sitä sanaa Mervi Kantokorpi käytti Helsingin Sanomien arvostelussaan Virpi Hämeen-Anttilan kirjasta Alastonkuvia.

Mutta voin helposti ymmärtää lukuromaani-käsitteen myös positiivisena asiana. Tylerissa ja Hämeen-Anttilassa on jotain samaa: kumpikin käsittelee pitkää ajanjaksoa, jonka aikana ihmiset muuttuvat, kumpikin puhuu lähietäisyydeltä lähimmistä ihmissuhteista. Sitä paitsi romaanithan OVAT lukemista varten!

Tylerin kuvaaman perheen dynamiikka perustuu paitsi miehen ja vaimon suhteelle, myös suhteeseen lapsiin, lähiomaisiin, läheisiin ystäviin, kiinteään vuorovaikutukseen.

Perheen tulee särkeneeksi kapinallinen vanhin lapsi, tytär Lindy. Mutta vanhempien suhde on ollut huojuva jo aiemmin. Tyler näyttää täysväristä psykologista palettia käyttäen ihmisten riippuvuuden toisistaan: kuumaveristä vaimoa vastaa hidas ja viileä mies, perheen kuopus, tyttärenpoika, taas tuo mukanaan musiikin sävyt.

Kyllä amerikkalainen elämä on muutakin kuin kuvankauniita nuoria ihmisiä kalifornialaisella rannalla. Ja näiden aivan tavallisten ihmisten kantamana mahtivaltio seisoo tai kaatuu.

Ei Antonin perhettä tapa kumpikaan, Bush eikä Kerry. Koska perhe on läheisin, tärkein asia ihmisen elämässä. Tyler puhuu jatkuvuuden ja yhteisöllisyyden puolesta.

Anne Tyler: Avioliiton lyhyt oppimäärä. Suom. Kristiina Drews. Otavan kirjasto 2004, 427 s.