Omakuva

Marjatta Ripsaluoma

Elämää ja kirjoituksia

 

 

Andrei Kurkov: Kuolema ja pingviini. Suom. Eero Balk. Otava 2006, 270 s.

TUMMANPUHUVA SEIKKAILU VENÄJÄLLÄ

Marjatta Ripsaluoma

Gogol tuli mieleen tätä lukiessa. Mutta on tämä ehdottomasti astetta mustempi. Tapahtumat nimittäin keskittyvät suureen venäläiseen kaupunkiin suunnilleen nyt. Poliittiset murhat ja attentaatit ovat jokapäiväisiä uutisia.

Päähenkilö on Gogolin henkilöiden tapaan hiljainen hissukka, kunnon uurastaja, joka ei muuta toivo kuin saavansa jokapäiväisen leipänsä, vähän lepoa ja lämpöä. Sitten on vielä unelma: saada julki kokonainen kirja.

Sellaiset unelmat voivat viedä todellisuuden tajun ja se on vaarallista.

Hänen elämässään on yksi olio ja se on pingviini. Sen hän adoptoi eläintarhasta, kun huomattiin että ei ole varaa enää pitää kaikkia osastoja asuttuina.

Pingviini päätyi pieneen asuntoon. Se sai pakastekalaa ja polski kylpyammeessa.

Elämä pyörittää

Tämän päivän Venäjällä joskus käy niin, että ihminen ei voikaan jäädä hiljaiseksi osaksi tapettia. Hissukkamme Viktor on mielestään kirjoittanut muutaman suhteellisen hyvän novellin jo, kun joku asiasta perillä oleva taho pyytää nekrologien kirjoittajaksi paikalliseen lehteen.

Toimituksesta ilmestyy lähetti tuomaan nimilistoja elämänkertatietoinen ja viemään muistokirjoituksia. Kyseessä ovat useimmiten kansanedustajat, sotilaat, toimittajat ja sen sellaiset, vähän paremmat ihmiset siis.

Siinä ohessa asuntoon ilmestyy mies joka jättää tyttärensä suojaan kirjailija-toimittajan luo, varusteinaan tukku dollareita. Myös lehden toimitus maksaa dollareissa ja summat ovat suuria. Lahjoja, viestejä ja ihmisiä ilmestyy asuntoon suljetun oven läpi.

Sitten hämmentynyt kirjailija huomaa että muistosanojen kohteet rupeavat kuolemaan. Itse päätoimittaja ilmestyy kerran hänen luokseen ja pyytää saada olla päivän pari kunnes pöly laskeutuu. Viktor alkaa hitaasti tajuta.

Pingviiniraukka

Eläintarhoissa ei missään nimessä pitäisi olla pingviinejä. Ne kuuluvat Etelänapamantereelle, ja tämä on vielä lajiaan kuningaspingviini ja kärsii masennuksesta.

Muistosanakirjailija löytää eläintarhan vanhan eläintieteilijän, joka keskittyi pingviineihin. Tiedemies kertoo perustaneensa Ukrainan Etelänapamanner-aseman, jonne toivoo vielä pääsevänsä.

Sillä välin pingviinille löytyy varakas työ: hän rupeaa seisomaan Viktorin vieressä hautajaisvieraiden keskellä. Lisää vihreitä sadan dollarin nippuja ilmestyy asuntoon.

Pyöritys kiihtyy, kunnes pingviini sairastuu. Se viedään hämäräperäiselle klinikalle, jonne sen ihmisomaiset eivät enää pääse. Tarinassa on silloin jo loppusuoralla, mutta viimeistä käännettä en paljasta.

Kurkovin absurdi trilleri vetää hyvin, suomentaja Eero Balk kirjoittaa elävää suomea. Kirjan luettuaan sitä istuu ja miettii kuinka kauan dollarihuuma kestää. Koska naapurimme tulevat tolkkuihinsa?

Ja tuleeko mafia elämään siellä ikuisesti?