28.2.2008 Seppo Liukko (Ks. asiasta lisää Seppo Liukko kotisivut)

 

Kalevala- historiaa ja Liukko - nimen historiaa 
(ks. tästä viimeisin, vuoden 2011 Kalevala- kulttuurin esihistoriaa tutkimusartikkeli)

 

Kalevalan päivä 28.2.  ja suomalaisen kulttuurinpäivänä

Kalevala… Kanteletar… SKVR…

 

Raflaava väite:
Kalevala ja Liukko – nimet vähintään 3000 vuotta Suomessa?

 

Ks. uusin artikkeli; Kalevala kulttuurin esihistoriatutkimus, kirj. Seppo Liukko 24.2.2011

 

 

Oma info: n.65v. eläkeläinen - kiinnostunut historiasta:

-Olen tutkinut suomalaisten esihistoriaa n. 20-25 –vuotta.
24.2.2005 esitelmäni Eurooppalaisten suomalaiset juuret pohjalta olen laatinut artikkelin Wikipediaan nimellä Eurooppalaisten alkuperä.  Wikipediassa allekirjoittaneen muokkaajanimi on ollut seppoilmarisuomalainen  eli  Seppo Liukko. Katso myös ko. artikkelin mielenkiintoiset keskustelusivut.

 

-Vuonna 2006 pohdin suomalaisuutta, mistä se kumpuaa ja Kalevalasta hieman. Nyt tämä on jatkoa sille ja tässä on hieman tarkempi Kalevala osuus ja uutta on Liukko – nimen historia osuus ja sen ikäselvitys - em. asiat saattavat lomittua toisiinsa – katsotaan..

 

Kalevala esitykseni tarkoitus:
Välittää tietoa Kalevalasta jotakin, mikä olisi nykyajan ihmiselle kiinnostavaa?

 

Lähtökohtina ovat tietenkin omat kytkentäni esihistoriaan ja Kalevalaan ja suomalaisuuteen sekä nyt myös Liukko – nimen etymologian ja - paikannimien ( ja sukuseuran) kautta sukututkimukseen.

 

Mikä on Kalevala, onko sellaista aikaa ollutkaan?

Onko se vain runoutta vai kirja?

Onko sillä mitään merkitystä suomalaisille?

Onko Kalevalasta suomalaisuuden perustaksi- pohjaksi?
Mistä suomalaisuus kumpuaa? Miten Kalevala liittyy meihin kaikkiin suomalaisiin?

 

***********************************************************

TIETO
Tieto kehittyy, historiankirjoitus muuttuu (historia ei tietenkään muutu - vain se kenen ehdoilla historia on kirjoitettu ja milloin, voi vaikuttaa siihen mitä me nyt tiedämme historiasta). Suomalaisten historiaa on kirjoitettava suomalaisten näkökulma huomioiden. Siksi on merkittävää oliko suomalaisten historiaa kirjoitettu ruotsalaisten, venäläisten tai suomalaisten perusteilla, eli se vaikuttaa kuka historiaa on kirjoittanut. Aikaisempi historiakirjoitus on asetettava kyseenalaiseksi joiltakin osin, koska tiede kehittyy, ja esim. 60- luvulla opitut opinkappaleet eivät aina ole totta tai joistakin asioista "tarkoituksellisesti" vaietaan. Suomen historiaa on aikaisemmin kirjoitettu "voittajien ehdoilla", nyt on riittävästi suomalaisten omaa tietoa ja tutkimusta, että ns. suomalainen historiankirjoitus olisi mahdollista tarkistaa.


Nykyaika

Olisi huomattava, että tieto ja tutkimus kehittynyt todella paljon 1960 -70- luvun tiedosta, sen ajan tiedot eivät useinkaan enää päde edes historiankirjoituksessa.

Esihistorian muuttuminen; Esihistoria ei tietenkään muutu, mutta tieto on lisääntynyt, esihistoria tarkentuu.

Arkeologia ja genetiikka ns. poikkitieteelliset tutkimukset; on tapahtunut suurta kehitystä, vanhat tiedot muuttuvat nopeasti.

Väestöliikkeiden tutkimus, arkeologia ja varsinkin molekyyligenetiikka kehittynyt vahvasti, joiden tulokset on otettava huomioon historiankirjoituksessa.

 
*************************************************************

Kaksi pääkohtaa Kalevalaan liittyen:

Kalevala kirjasta, Lönnrot ja muut SKVR, voiko suusanallinen muistitieto oikeaa perimätietoa, sisältääkö se mitään historiaa.

Kalevala- aika, löytyykö siitä tutkijoiden lausumia, onko Kalevalan ikä 3000 vuotta? Onko mahdollista, että Liukko - nimi olisi samanikäinen ja samalta aikakaudelta?

********************************************

Kalevala aika

Kaskiviljelyn aloittamisen aika Suomessa, maanviljelyn historiaa

- Liukko nimi- etymologia ja Liukko - paikannimistökartta 2007 (ks. Liukko- nimitutkimuksen lyhyt esittely)

 

Kalevala aika, loitsujen /laulujen synty:

Suomensukuisten laajat – alueet ja maanviljelyn leviäminen:
Kampakeramiikan aika 5000- 2000 eaa.

Kiukaisten kulttuuri 2000- 1500 eaa. Itämeren suomalaisten Kalevalamitta eli Kalevanlakieli syntyy.

(Vasarakirveskulttuurien germaanit Suomeen  saapuneiden määrä pieni, ei kielenvaihtoa Suomessa ja Virossa)

(Pronssikausi 1500 -500 eaa.).

Euroopan nuorakeramiikan aika n. 3000- 1500 eaa. on maanviljelykulttuurin leviämistä suomensukuisten alueille ja pääasiassa kampakeraamisen alueen päälle Euroopassa. (Kampakeramiikan alueet vaihtuivat hitaasti nuorakeraamisiksi, jotka olivat aluksi suomensukuisia - myös kieleltään, mutta kieli vaihtui hitaasti indoeurooppalaisiin kieliin Euroopassa).
Tällöin tapahtui suomensukuisten väestöjen kielenvaihto ko. indoeurooppalaisen kieleen (paitsi Suomi-Viro), ensiksi germaanikieliin - sitten baltti-slaaviin. Germaanien genetiikka samaa suomensukuisten alkuperää n. 80% (Cavalli-Sforza / Svante Pääbo). Germaani on kieli, se ei ole väestön alkuperää koskeva määritelmä.
Vasarakirves eli nuorakeraaminen kulttuuri levisi myös hidastuen n. 2000 eaa. Viroon ja Kiukaisten kulttuurin aikana Suomeen 2000- 1500 eaa. Vasarakirvesgermaanit calevanpojat sulautuivat hämäläisiin, mutta tämän suomensukuisten alueen kieli ei vaihtunut, vaan muuttui Itämeren alueen varhaiskantasuomen kieleksi, uusilla kaskiviljelyn ja karjanhoidon lainasanoilla varustettuna (superstraattia).

Kalevalaa, mitä, missä, milloin. Miten Kalevala aikaa voisi todentaa nykyaikana 
(ks. artikkeli Kalevala kulttuurin esihistoriatutkimus)?

Kalevalan aika – ja ikä noin 3000- vuotta.
1. Pertti Anttonen ja Matti Kuusi, Kalevala lipas, SKS, 1999,

s.81: "-- Se näyttää syntyneen myöhäiskantasuomalaisena aikana, kantabalttilaisen kulttuurin, runokulttuurin vaikutteista, 2500- 3000 vuotta sitten".  

Kalevalainen kulttuuri ja vasarakirveskulttuurit ovat olleet Suomessa samanaikaisena ilmiönä.
Tässä alla luettelossa on esitelty muutama pääasiassa baltti-germaani lainasanoja, jotka ovat kietoutuneet myös vahvasti Kalevalaiseen runouteen ja kaskiviljelyyn.
Kalevalainen loitsurunous on saanut uutta ainesta germaanisista lainasanoista ja tietenkin maanviljelykulttuurista. Arkeologian ja kielitieteen perusteiden pohjalta on todettu em. tapahtumien samanaikaisuus.
Kaskiviljelyn aloitus Suomessa on tapahtunut Kalevalaisena aikana. Kaskiviljely ja maanviljelysanasto liittyvät baltti- germaanien tuloon Suomeen, Kiukaisten kulttuurin aikana n. 2000 eaa. tai pronssi- rautakaudella 

(Arkaainen Kalevala - kulttuuri on vielä vanhempaa)

 

Nykysuomen etymologinen sanakirja, Häkkinen 2004:

mm. kaski;     tuhka;    vainio;      äiti : ovat  germaanisia lainasanoja, gootti, muinaisyläsaksa (em. lainasanat kaskiviljelyn ajoilta).

Professori Kaisa Häkkinen:
 "Esibalttilaiset/esigermaaniset lainasanat; Mahdollisesti näiden lainasanojen lainanantajakieli voidaan yhdistää ns. vasarakirveskulttuuriin, joka levisi itämeren seuduille n. 2000 eKr...

2. Turun yliopiston Kalevala- instituutin johtaja Lauri Honko toteaa kirjassaan Eepoksia ja eepostutkimuksia Itämereltä Intiaan SKS, 2001:  Vielä vanhempaa:

s.69: " Niinpä ikivanhana mainittu sumerilaisten Gilgames -eepos on tässä suhteessa uudenaikaisempi kuin Kalevala”.

Kalevalaisen perinteen ikä on vanhempi kuin sumerilaisten Gilgames- eepos, joka on n. 4700 vuotta vanhaa kerrontaa.

3. Kalevala kirjallisissa lähteissä:

Vanhin Kalevalaan liittyvä kirjallinen tieto löytyy 600-luvulta.
Exeterin tuomiokirkon katedraalikirjastosta (MS 3501, ff84b-87a) Englannista.
Tämä kirjallinen tieto tarkoittaa, että Kalevalaisuutta ollut olemassa ainakin, jo 600- luvulla:

Angolosaksisessa muinaisrunossa on muistiinmerkittynä seuraavasti: "Ja Caelic hallitsi finnejä" sekä toisessa kohdassa scridefinnitWidsith - runon säkeessä 20 ja 76 mainitaan Caelic sekä säkeessä 79 scridefinnit.
Suomessa oli tuolloin kahdenlaisia hämäläisiä; rannikon / jokien varsien lounaisen suomen maanviljelijä- kaskiviljelijä hämäläisiä ja sisämaan luonnontaloudessa eläneitä hämäläisiä = lappalaisia.
Tutkijat tulkitsivat Widsith-  Caelic - maininnan tarkoittavan suomalaisten Kalevalaista kansanuskoa rautakauden lopulla.

Toinen kirjallinen Kalevalan liittyvä löytö on 1200- luvulta Novgorodin suomalais- alueilta.  Kalevalainen loitsu on tuohikirjeessä nro 292.

Kolmanneksi Mikael Agricola toteaa saman asian, Kalevalainen kansanusko oli hämäläisten jokapäiväistä elämää, 1551 D Psalttarissa mainittu hämäläisten eli Kalevalaisten "epäjumalien" luettelo. 
Lainauksen loppuosassa on merkittävä maininta. Se on viittaus Kalevanpoikiin (Kalevalaisiin hämäläisiin) eli tässä  Calevanpoikien metsänkaato, kaskenpoltto ja niittyjen viljely - kuvaa kaskiviljelyä Suomessa:

"Epejumalat monet tesse muinen palveltin cauan ja lesse. Neite cumarsit Hemelaiset seke Miehet ette Naiset. Nämet olit Epejumalat cuin he rucolit. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole.
Calevanpoiat Niittut ia mwdh löit."

 

Kaskiviljelyn aloittaminen tapahtui vasarakirveskulttuurien eli nuorakeramiikan aikana Suomessa ja Virossa n. 2000 eaa.  

 

Lainaus Viron esihistoria 2007: ”Pohjois- Viron nuorakeraamisilta löytöpaikoilta mm.  järvien rannoilta ja soista on löydetty ohran ja vehnän siitepölyä, joka on ajoitettu n. vuoteen 2000 eaa.” Prof. Aivar Kriiska 2007: 73-81.


Ilmeisesti nuorakeramiikan germaaneja muutti Viron kautta Suomeen n. 2000 eaa., sillä Viron nuorakeramiikan ja kaskiviljelyn aika ovat lähes saman ikäisiä. Ks. kartta nuorakeramiikan ajan asutuksen laajuus Suomessa Museovirasto.
Sitä osoittaisivat myös Turun - Rauman – Salon/Uskelan - Suomusjärven ympäristön maatalousarkeologia sekä kaskiviljelyasukkaiden (baltti- germaani) uudet maataloussanat – mm. Liuko- paikannimet ja uusi maanviljely kulttuuri Suomessa.

 

Virolaiset Kalevalaa vastaavat kansanrunot ja loitsut kertovat näistä kaskiviljelijöistä ja vierailuista Suomessa. Mikael Agricola mainitsee näistä Kalevalan kansanuskon hämäläisistä ja kaskiviljely Calevanpojista.

Esitelmän pääkohdat:


1. Kalevala aika (edellä).

2. Germaani maanviljelijä – kaskiviljelijöiden muutto Suomeen, on tapahtunut Kalevala ajalla 2000-1000 eaa.

3. Liukko -paikannimet ja Liukko nimen etymologiaa ja Liukko- historiaa, joka liittyy Kalevalaiseen perinteeseen monella eri tavalla.

Kalevalan aika ja kaskiviljely ovat olleet samanaikaista tapahtumaa.

Kaskiviljely on tullut suomensukuisten Kalevala ajan päälle Suomessa ja Virossa.

 

Paikannimistöselvityksen vuoksi nimi- etymologia ensin (perusteita):

Liukko- nimietymologiaa (henkilönimiä, joista paikannimiä).

 

Ajoitus paikannimitutkimuksen metodeja jne. apuna käyttäen.

Germaanien muutto Suomeen Kiukaisten kulttuurin ajoista alkaen - näkyy paikannimissä.

Lähtökohtana Liukko- nimietymologialle ovat saapuneiden kaskiviljelijöiden omakieliset nimet /sanat liuti *- tai Leute(muinaisyläsaksan tai esigermaanien nimipesyeet: joiden henkilönimi mm. Liuco ja Liuckhardt ovat, josta Liuko- Liukko – jne (Luikko, Luikku, Liukku) olisi kehittynyt Suomessa. Toisena hypoteesina on huomattavasti vanhempi  muinaisgermaanien Liuti - nimi, josta Liukko nimi olisi muokkaantunut. Alkuperäisestä Liuti (mon)- joukkoa ja väkeä -kansaa - tarkoittavasta nimestä olisi äännemuokkauksessa muodostunut samaa merkitystä tarkoittava muinaissuomalainen nimi -Liukko-. Siten Liukko nimi tarkoittaisi Suomessa alkuperältään kaskiviljelijä joukkoa (Ks. tarkemmin m.germ. Liuti* -> Liukko-  nimen äänteellinen muutos suomalaisella kielialueella; tutkimusyhteenveto). 

Liukko - nimen syntyajat osuvat samalle ajalle, kuin vasarakirves- germaanien muutto Suomeen on tapahtunut.
Liukko- nimi on Kalevalainen nimi, se esiintyy n. 30 säkeessä (usein liukon- laukon tai Liukko-Laukko nimiparina loitsuissa).

 

Liukko – nimen paikannimistö Suomessa:   

Liukko nimi näyttää olevan kaikkein laajimmalle levinnein muinainen esikristillinen nimi Suomessa. Liukko, Luikko, Luikku, Liukki jne. paikannimiä on yli 300 Suomen paikannimikartoissa.

Liukko paikannimiä on huomattavan paljon paikannimistö- kartoissa, vaikka nykyiset omistajat eivät ole olleet nimeltään Liukko- Luikkoja ainakaan 500 – 1000:n vuoteen, silti alueen asukkaiden omistama talo tai pelto jne. on säilyttänyt vanhan Liukko- nimipesyeen nimensä  (Esim. Suomusjärven Liukontalo, Someron Kimalan kartanon Liukopelto tai Myrskylän Luikontalo ja Luikonpalonpelto). 

 

Kaskiviljelijöitä - ja kaskiviljelyalueita nimitettiin Liuti- Liuko- Liukko - nimillä 

 

Siitepölytietojen perusteella varhaisimmat viljelyt Suomessa ovat alkaneet Kiukaisten kulttuurin (2000 eaa.- 1500 eaa.) ja
Pronssi- rautakau
den aikana (1500 eaa. -500 jKr.):

 

Kaskiviljely on ollut merkittävää jo pronssikaudesta alkaen suomalaisille, kaskenpoltto on ollut muille metsästäjähämäläisille erityisen mieliin painuva tapahtuma. Kaadettujen puiden poltto yö- aikaan on ollut loistelias näky ympäristöön, kaskiviljelyalueille on annettu niiden raivaajien henkilönimiä esim. Liuco- Liuko- Liukko (ks. nimietymologia Leute (Loite) germaaniset nimet.

 

Kaskiviljelyn Liuko- Liukko - paikannimiä on paljon ja laajalle levinneenä, se on vahaa muistissa säilynyttä tietoa historiasta nykypäivän karttoihin esim. 2007 (ks. Liukko - nimen laaja levinneisyys Suomessa).

 

Paikannimet ovat myös perimätietoa, se on ko. alueen väestöllä säilynyttä katkeamatonta tietoa, mahdollisesti jo Kiukaisten kulttuurista tai pronssi- rautakaudelta.

Alla Liukko- paikannimistö  kartta Suomessa 2007 osoitteesta Maanmittauslaitos: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?lang=FI. (Käyttölupa 317/MML/08- Seppo Liukko).

tai PAIKANNIMISTÖ KARTAT suoraan tästä, klikkaa seuraavista: 

 

c.2a. Liukko - paikannimet laajuus, kartta Lounais- Suomessa (Kaskiviljelyn vanhimmat alueet)


c2b. Liukko-paikannimet koko Suomi (Liukko nimen leviäminen lähes koko Suomen alueelle) 

 

 

 

Liukko nimeen liittyvät tiedot/ yhteenveto:

 

 2000 eaa.  – 500 eaa. (500jKr.). Kiukaisten kulttuuri tai pronssi – rautakausi.
Maanviljelyn historiaa, kaskiviljelyn aloitus
ja germaaniset nimet Suomeen, mm. Liuco- henkilönimeä on käytetty nimettäessä kaskiviljelyalueita paikannimiksi. Suomeen samalla Baltti-germaanisia uusia lainasanoja, lähinnä uudet mv- sanat, siksi muutoksia varhaiskantasuomeen - kantasuomeen.
Liukko- nimi etymologia; germaanisperäinen Leute-nimi ja sen Liuco – henkilönimipesye on perusteena Liukko- nimelle; Prof. Jouko Vahtola Vesilahti 1346 kirja, 1996:42-43.
 

1000 eaa.- 1500 jkr Kalevalan runous tuntee Liukko nimen, SKVR eli Suomen Kansan Vanhat Runot, joiden iäksi arvioidaan 1000 -3000 vuotta (Matti Kuusi /Anttonen Kalevala Lipas 1999), puhutaan siis mahdollisesti 1000 ennen ajanlaskua. Kalevalainen runous jatkui Suomessa 1600AD saakka, mm. Elinan Surmaruno, joka oli poikkeus ja säilyi Hämeessä Vesilahdella nykyaikaan saakka mm. Liukon- talossa säilyneenä 1800-luvulle (Historian Liukko- talo Vesilahdella).

 

 

 1000 eaa. -1200 – luvuilla: Rautakausi- keskiaika; edelleen kaskiviljelyä ja maanviljelyn vakiintumista. Ennen maatalouden vakiintumista Liukonpelto ja vastaavia Liuko - Liukko nimien kaskiviljelyn- raivausten paikannimiä löytyy vesireittien varsilta Suomusjärvi,  Somero, Tammela, Hollola - Asikkala. ja Vesilahti ja Kokemäenjokea pitkin Ulvila (Luikko) ja Köyliö, Masku Liukola Vammala, Sastamala- Tyrvää – Vesilahti, Kangasala jne.
Alkuperäinen Liuco - Liuko on Hämeessä muuttunut Liukko - nimeksi. Ks. aikaisempi Liukko-  paikannimistön kartta. Paikannimistön ikä on sitä vanhempi, mitä laajempi levikki (paikannimitutkimuksen metodeja).
Vasta huomattavasti myöhemmin Liukko -  Liukon nimi siirtynyt eräsija - alueille Ruovesi- Pohjanmaa ja sieltä Savo- Karjalaan mm. Liukkola.  Liukko -  Liukon – nimipesyeen nimiä Suomessa noin 300.

 

1200 - 1300 –luku: Vesilahden Liukon talo on ollut olemassa, todennäköisesti jo 500- luvulla, mutta ainakin jo 1300-luvulla, viite; Liukko - talon metsäalueet ja eräsijat ”vallattu” huomattavasti ennen sarkajakoja ja maakirjoja- (Arjärvi 1955 Vesilahden Historia). Maatalouden vakiintuminen, liikkuvan kaskeamisen päättyessä on siirrytty paikkasidonnaiseen maanviljelytalouteen 500- luvulla. Vesilahtelaisilla/pirkkalalaisilla oli laajat eräsijat mm. Ruovedellä (mm. Liukko talolla), josta asutusvirta on levinnyt laajamittaisemmin 1300-1500 - aikana Savoon – Karjalaan – Pohjanmaalle (Arajärvi 1955). Liukko nimestä myös Liukkonen n. 1500-luvulla.

 

1439 Vesilahdentalonpoika Nils Järffenranda (Liukkoja) oli allekirjoittamassa Davidin kapinan alistumiskirjaa Lempäälän käräjäoikeudessa osallisuudestaan kapinaan 1438. Järvenrannat Liukkoja (Arjärvi 1955)

1469 Hollolan käräjillä oli Jussi Liucu tai Liuco, mahdollisesti vielä vanhan Lammin Porkkalan kartanoon tehdyn kapinan seurauksena (tästä asiasta ei ole vielä tarkempaa asiakirjaa)

1540 Vesilahden Järvenranta Liukko ja Kaltsilan Luikko mainitaan maakirjoissa ja talonhaltijaluetteloissa (prof. Seppo Suvanto). Asutustilastoissa mainitaan, että Järvenrannan (Liukko) kylässä oli 1540 – 1559 asukkaita, jopa 93 henkilöä (Kansallisarkiston digitaaliarkisto).

 

Nuijasota 1595-6. Nuijasodan 1596 ratkaisevat vaiheet käytiin Vesilahdella Kurjen kartanon lisäksi ja pääasiassa Viikin kartanon alueella nykyisen Nokian puolella, historiakirjojen mukaan myös Liukkoja oli osallistunut Nuijasotaan (Arajärvi 1955).

 

1650 Kalevalainen noitamies Kaltsilan kylän Olavi Luikko mestataan julkisesti kotipaikkakunnallaan Vesilahdessa. Tuomio perustuu puhdasoppisuudenajan noitavainolakeihin, se on ns. mahdoton rikos, jossa syyttömyyttään ei voinut todistaa. Ruotsalaistamisajan kovat keinot kohdistuivat myös Kalevalaiseen kansanuskoon (lähde; tohtori Marko Nenonen Noitavainot/koonti Seppo Liukko).

 

1600- 1800- luvuilla: Liukon talo oli iso ja varakas ratsutila, manttaali 1. Liukko Ratsutila/Ruustholli / Henkirakuunainrykmentti- komppania nro 61.

1800-luku: Liukon taloissa säilytettiin vanhaa kalevalaista kansanperinnetietoa lähes 400 vuotta ja mm. puhdasoppisuuden aikana. Elinan Surmarunon aineistoa kerättiin 1800- luvulla. Kerääjinä olivat mm. Elias Lönnrot ja J.F. Granlund. (lähteet mm. F. Kärki SKS).

 

1900-luku: Liukko nimi on suojattu 1934.

 

C. Yleisesti: Keskiaikaa
Pakanallista talonpoikaiselämää 500- 1100 jKr. ja keskiajan loppupuolen historiallisia talonpoikaistapahtumia 1200 -1500 jKr.:


500-luvulla: vakiintunutta maanviljelyä rannikolta  Hämeeseen, koukku 1 puinen ja 2 rautavannas - kääntävä aura - vero kaksinkertainen, hämäläisten omat pakanalliset -koukkuverot,  paikallisten päälliköiden tarpeisiin ja puolustuksen hoitamiseksi jne.
800-luvulla: eräsijat laajennukset, Hämeestä pohjoiseen - pohjanmaalle, turkiskausi.
Keskiajan loppu 1200 -1500: Ruotsinvallan nousu, Suomeen, talonpoikaista  1100 - 1500 luvun  -vastustusta, Lallista 1156 – Davidiin 1438  ja Nuijasota 1595-96.
Kalevalamittaiset loitsut olivat suomalaisten käytössä vielä 1600-luvulle saakka. -Turun tuomiokirkon mustakirja FMU; kulttipaikkojen luovutus katolliselle kirkolle (Frascati, Tusculanum, Latinium, Paavien kirjeet v. 1171). Suomalaisten oma kulttuuri erosi ja kieli erilainen, kuin uudella verottajalla, vastustus jatkuvaa.  



D. Keskiaikaa ja Historian Liukko Vesilahdella.
Tapahtumia keskiajan lopulla ja uudella ajalla 1600- luvulta alkaen:
Liukko - talolla olivat erittäin laajat eräsijat, joista Kustaa Vaasan ensimmäiset maakirjat kertovat, talojen historiaa 1540- alkaen. Liukko- talonpoikaistalosta
  on olemassa historiallista tallennettua tietoa 1400- luvulta uudelle – ajalle 1900- luvun alkuun. Liukko- talo väki on osallistunut talonpoikaiskapinoihin ainakin Davidin kapinaan 1438 sekä Nuijasotaan 1596-97.
Liukko on ollut talonpoikaistalona, ratsastalo
ja ruustholli autonomian alkuun saakka (1809). Sen lisäksi Liukko - sukuun kuuluvia on ollut myös mukana tapahtumissa 1918 (mahd. molemmilla puolilla). Kapinan melskeissä Vesilahden Liukon - talonpoikaistalo poltettiin muiden muassa. 
Muuten Tampereen ympäristön talonpoikaistaloista poltettiin 1918 lähes kaikki muut, paitsi Liuksialan - kartano, ilmeisesti Kaarina Maununtyttären vuoksi (
ei kuninkaallisen arvon vuoksi vaan alhaisen syntyperänsä vuoksi)
Kapinoiden 1596/1918 vertailuksi keskenään sopii muuten se, että Liuksialan - kuninkaankartano säästyi  hyökkäyksiltä, silloin talonpoikaiskapinassa aatelisia (aatelisten säterikartanoita) vastaan 1596- 97  eli Nuijasodan aikana.

 

Kalevalaisuus: Liittyy Vesilahteen, Liukko – Luikko talot, Laukko- Suomela,  kalevalamittainen Elinan surmaruno; tapahtumien aika 1400-1800 - tarkemmin kotisivulla (Liukko-historiaa A-osa). Laukko kuului ruotsinleiriin, se oli säterikartano ja Liukko ja Suomela suuria talonpoikaistaloja (verojen maksajia).

Liukko nimen Kalevala kytkentä:

 

a. Suomen Kansan Vanhat Runot keräyksissä mainitaan nimet – nimiparina; Liukko ja Laukko: Yks on liukko, toinen laukko. (SKVR, VII, 3 loitsut 994. Ilomantsi. Eur. H, n. 7. -45.). Toinen loitsu on Ilomantsista ja toinen Inkeristä.

b. Järvenrannan Liukko ja Suomela olivat naapuritaloja/ sukua, Klaus Kurki Laukon säterikartanon herra: 1400-luvun Suomen / Hämeen kuuluisin kansanballadi Elinan Surma on kalevalamittainen runo, säilyi 1800-luvulle (Lönnrot- 1840 Kantelettaressa). Sanotaan myös ”Laukon lauluksi”.

c. Vuonna 1649 Kalevalaisen kansanuskon tietäjän /shamaanin Olavi Luikon mestaus kalevalaisena noitana on järkyttänyt Järvenrannan Liukko- ja Luikko- talojen asukkaita todella merkittävästi.

(KUITTI- tiedot FT. Marko Nenonen- Noitavainot teoksesta).

 

Kuninkaallisen hovioikeuden PÄÄTÖKSEN mukaan linnannihdin ja  pyövelin pitää mennä Vesilahden pitäjään Ylä-Satakuntaan MESTAAMAAN noitamies Olavi Luikko, joka on päästetty jokin aika sitten takausta vastaan Turun linnasta tulee tämän vuoksi suorittaa matkasta rahaa. ------lyh. Tekee kaikkiaan 12 taalaria 12 äyriä hopearahaa, jotka tämän linnanihdin Tuomas Klemetinpojan vaatimuksesta nyt suoritetaan.

PÄIVÄYS TURKU 13. TAMMIKUUTA 1650.

 

Olavi Luikko oli vanhan kansanuskon noitamies ja tietäjäsukua (Liukko/Luikko), joka halusi kai säilyttää vanhan kansanuskon. Tämä tapahtui väärään aikaan, 1800-luvulla /Lönnrotin aikaan kyse olisi ollut kait kansallissankari Olavi Luikosta

Puhdasoppisuuden aika 1600-luvulla
Kalevalainen kansanusko (noitavainolait, ei kapinoita?
, ruotsalaistamisen aikaa Suomessa ja Ruotsissa ns. suomalaismetsien alueilla - siirtyminen Karjalaan ja Inkeriin ja toisaalta Amerikkaan, miksi? Noitavainolait kohdistuivat suomalaiseen /Kalevalaiseen kansanuskoon, ja niitä käytettiin (em. kuitti) ja kansanuskoa kitkettiin pois nimenomaan puhdasoppisuuden aikana 1600-luvulla (Vahtola).

Ruotsalaisilla oli mm. Nuijasodasta jääneitä ”traumoja” ja toisaalta kansanuskon ei mitenkään tahtonut väistyä talonpoikaisväestön käytöstä. Tarvittiin noitavainolait, kalevalainen kansanusko piti kitkeä pois, se oli kiellettyä toimintaa, Kalevala kulttuurin noitamiehet teloitettiin, pakoja Karjalaan/ Inkeriin.

 

 

E. Kalevala ja suomalaisuus (uudella ajalla):

 

1600- 1700- luvun varhaisnationalistit, suomalaiset papit (mm. Juslenius) ja - muut oppineet (Porthan) sekä - sotilaat (Anjalanliitto – taustalla Sprengtporten ja Armfeldt) olivat aikansa suomalaisuutta.
Tietoa Suomalaisten omasta kulttuurista ja historiasta oli jo olemassa.  Suomen autonominen itsenäisyysjulistus 1700- luvulla (Spegtporten) oli alkua suomalaisuuden säilymiselle ja myöhemmälle snelmannilaisuudelle.

Itsenäisyys; 1800- luvulla suomalaisten autonomia, taiteen kultakausi, vanha Kalevala 1835. Kalevala- eepoksen ilmestyminen aiheutti Suomessa suuren kansallistunteen nousun ja taiteen kultakauden - - joiden jälkeen itsenäisyys 1917. Suomalaiset tarvitsivat Venäjän kautta oman autonomian, muutoin itsenäisyyttä ei olisi koskaan saavutettu.

 

Suomalaiset periytyvät lähes kaikki talonpoikaisväestöstä, koska vielä 1500- luvulla talonpoikaisväestön osuus oli 95 % kaikista Suomessa asuvista.

Suomalaisten perimä juontuu Kalevalaiseen aikaan:

 

G. Kalevalan – aika on ollut suomensukuisilla kansoilla:

 

Vastaus: Kalevala aika on todellakin ollut olemassa. Se liittyy suomensukuisiin väestöihin Euroopassa jo Kampakeramiikan aikojen alusta n. 5000 eaa. alkaen. Kalevala on siten mahdollisesti jo 7000 vuotta vanhaa (vanhempaa kuin Gilgames eepos sumerilaisilla, joka oli 2700 eaa).
Ja erityisen pitkälle ”erikoistuneena” eli kalevalamittaan perustuvana, se on ollut käytössä Itämeren ympäristössä Virossa ja Suomessa n. 2500- 3000 vuotta.

 

                                                    ***

Allekirjoittaneen motto: Suomalaisuus kumpuaa Kalevalaisesta ajasta  (em. esitelmän perustein)

                                                    ***

Vastaus alustuksessa tehtyyn kysymykseen;  

Onko Liukko – nimi voinut olla 3000- vuotta Suomessa?
Voiko tavallinen talonpoikaisnimi olla 3000 vuotta vanha nimi Suomessa, vaikka nimi ei ole ns. ruotsalaisajan suurmiesten nimistöä.
Liuti- Liuco – nimi on kaskiviljelyajoilta 1000- 2000 eaa. oleva germaanien henkilö- ja paikannimi. Myöhemmin se on sulautunut hämäläisnimeksi Liuko- Liukko ja sitä on sen jälkeen käytetty talojen nimenä ja sukunimenä. Lisäksi Liukko -  nimi on mainittu Kalevalaisessa kansanrunoudessa.
Edellä olevin perustein väitän, että Liukko - nimi on todellakin ollut käytössä noin 3000 - vuotta Suomessa.

 

 

YHTEENVETO: Kalevala- ja Liukko- historiaan:

 

Liukko – nimellä on ”kytkentä” Kalevalaan. Kalevala liittyy Liukko - nimeen monin eri tavoin:

Nimietymologia ja laaja paikannimistö: Kalevalaiseen ajan kaskenpolton ”kalevanpojat” ovat niitä nimietymologian Leute –ihmisiä (Liuco) määritelmän mukaisesti, joiden Liuko- Liukko paikannimiä on Suomen vanhimmalla maanviljelyalueella, Lounais- Suomessa paikannimikarttojen perusteella huomattavan paljon ja sen jälkeen Savo-karjalassa yhteensä yli 300.
Kalevalainen kansanusko: Liukko – Laukko nimipari on mainittu Kalevalaisessa loitsurunoudessa (SKVR).

 
Liukko - nimi liittyy Kalevalaisen kansanuskon säilyttämiseen Suomessa:

- Loitsut Ilomantsista ja Inkeristä
- Elinan surmarunon sisältö ja säilytys (sukua)

- puhdasoppisuuden ajan tuomittu Olavi Luikko on ollut Kalevalainen noita/shamaani- Liukko ja Luikko ovat olleet Kalevalaisen kansanuskon tietäjäsukuja Vesilahdella

 

Liukko nimi on maanviljelyn- ja kaskiviljelyn ja paikannimistön muodostumisen historiaa Suomessa. 
Liukko on paikannimihistorian historiaa, sillä Liuko- Liukko- Luikko nimet ovat vanhinta henkilönimistä juontuvaa paikannimistöä vanhimmalla maanviljelyalueella Suomessa. Liukko - nimiset paikannimet ovat syntyneet kaskipeltojaan raivanneiden ihmisten toiminnan perusteella, sellainen alue on nimetty ko. alueen ympäristön väestön toimesta näiden raivaajien nimellä. Tämä vanha muistitieto on säilynyt jatkuvana perimätietona nykypäiviin saakka ja maanmittauslaitoksen paikannimistö- karttoihin.

 

Liukko - nimen avulla löytyy mielestäni yhteys (reikä) suomalaisten esihistoriaan. Voisiko Liukko- nimi olla ns. Pakanallisen  ajan nimiä Suomessa, (päivitetty Ks. tutkimusyhteenveto 11/2008)  tai Liukko nimen historian tutkimusmetodit.

Suomalaisten oma esihistoria ja Kalevala kytkentä:

Nykysuomalaiset periytyvät lähes kaikki talonpoikaisväestöstä, koska vielä 1500- luvulla talonpoikaisväestön osuus oli silloin 95 % kaikista Suomessa asuvista.

Kaikkien suomalaisten perimä juontuu Kalevalaiseen aikaan:
Kaikilla nykysuomalaisilla on juurensa Kiukaisten kulttuurin kautta vanhassa suomensukuisten Kalevalaisessa maailmassa. Se aika ulottuu todennäköisesti ainakin suomalaisen Kalevala- kulttuurin alkuun eli kampakeramiikan aikaan saakka ja siten se on n. 7000 vuotta vanhaa perinnettä (toisaalta se ulottuu tietenkin CroMagnon ihmisen Eurooppaan saapumiseen saakka).

 

 

Ks. myös Seppo Liukko artikkeli; Noitavainolakien ja Puhdasoppisuuden ajan tarkoitus ja merkitys suomalaisille

 

 

 

Tarkempia tietoja esim. Google; Seppo Liukko- kotisivut tai suoraan: www.elisanet.fi/liukkohistoria/ ,  jossa mm. lähteet tarkemmin, s- postia: seppo.liukko@liukkohistoria.fi