c5. Kielenvaihdot Euroopassa, kirj. Seppo Liukko 1997- 2008

Euroopan Alppien pohjoispuolella

 
Ks. myös viimeisin kirjoitus: suomalaisten alkuperä ja - jatkuvuusteoria 6.2.2011 Seppo Liukko

 

 

Kaksi suurta kielenvaihtoa Euroopassa 20.000 vuoden aikana:



1.   Suomensukuisten kielien muotoutuminen Ukrainan refugissa  n. 18.000 eaa. (Ural > suomensukuiset kielet)

(Alkuperäiskielet Euroopassa; Alppien pohjoispuolella suomensukuiset - ja toisaalla baskin- kielet):

Jääkauden maksimin aikaisella väestöjen kerääntymisaluilla / pakoalueella (Ukrainan - refugi) tapahtunut kielenvaihto ural – kielistä suomensukuisten kieliin oli ensimmäinen kielenvaihto Euroopassa (Cromagnon ihmiselle). Tämä 18- 22.000 eaa. tapahtunut väestöjen ja kielien keskittyminen suppealle alueelle (Kostenkinin kulttuuri), ja sen vuoksi tapahtunut kielenvaihto johtui ilmaston kylmenemisen eli jääkauden maksimin vuoksi.
Kielenvaihto tapahtui ns. saman ural - kielikunnan sisällä. Väestöjen levitessä jääkauden jälkeen nopeasti Alppien pohjoispuoliselle laajoille ”tundra” alueille, suomensukuisten elinkeinona oli edelleen pääasiassa suurriistan metsästys.
Kivikauden elinkeino muuttui vähitellen n. 12.000 eaa. alkaen, lämpötilan noustessa ja maanpinnan metsittyessä, sen seurauksena suurriista väheni ja loppui. Laajojen alueiden yhteinen aika päättyi. Suomensukuiset alueet suppenivat omiksi ryhmikseen. Sen jälkeen suomensukuisten väestöjen elinkeinona oli kalastus, metsästys (pienriista) ja keräily.

2. Indoeurooppalaisten kielien muodostuminen maanviljelyn levitessä Eurooppaan n. 5000 eaa. alkaen
    (suomensukuiset > indoeurooppalaiset kielet, kielenvaihdoksessa muodostuivat; germaani, baltti, slaavi)

 

Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin Alppien pohjoispuolella:

Toinen suuri kielenvaihtotilanne syntyi Eurooppaan myös merkittävän mullistuksen vuoksi n. 5000 eaa. alkaen, jossa eurooppalaisten suomensukuisten - kieli vaihtui lähes kokonaisuudessaan Euroopan ulkopuolelta tulleeseen kieleen. Tämän kieliryhmän tulosuunta oli Euroopasta kaakkoon eli alkuperäinen Eurooppalainen suomensukuisten kieli vaihtui indoeurooppalaisten (Persia-Intia-Anatolia) alueiden väestöjen kieliksi (nykyisin tunnetut germaani- baltti-slaavi- kielet).

Silloinen kielenvaihto tapahtui elinkeinon vaihtumisen vuoksi, kun 5000 eaa. alkaen suomensukuisten metsästäjien alueille tuli ns. neoliittinen vallankumous /maanviljely-kulttuuri.
S
en indoeurooppalainen kieli nousi tärkeimmäksi kieleksi Euroopassa (lingua franca). Ensiksi muotoutuivat esigermaaniset kielet. Nämä metsästäjä- maanviljelijät olivat ensiksi kaksikielisiä, sillä kesti useita sukupolvia, että metsästäjien kieleksi muodostui indoeurooppalainen kieli.  Neoliittisen vallankumouksen aikana kieliraja siirtyi, lähinnä kulttuurisena elinkeinokielenä (mv) suomensukuisten kampakeramiikan alueille, mm. Balttiaan ja Suomeen. Kielenvaihto tapahtui lopulta Balttian ja Venäjän sekä Skandinavian eteläosia myöten.

Yleisen paikannimitiedon perusteella on sanottu, että vesistönimet ovat jonkin alueen vanhinta nimikerrosta.
Vesistönimet ovat jääneet asukkaiden muistiin ja niitä on käytetty jatkuvasti nykypäiviin saakka. Vesistönimet ovat alueen vanhimpien väestöjen eli suomensukuisten väestöjen antamia nimiä ja niihin liittyy aina jotenkin ko. vesistön nimeämisperuste.
Tällaisia esimerkkejä on olemassa Euroopan alueilla mm. Jokien nimissä Venäjä- Keski- Eurooppa; Volga – Valkeajoki, Msta – Mustajoki (Novgorod) ja Vltava – Valtava joki (Praha) sekä järvien nimissä mm. Ruotsin suuret järvet; Vettern – Vesijärvi, Venner – Venejärvi ja Melar - Melajärvi jne.
Nämä ovat jäänteitä suomensukuisten asumisesta ko. alueilla jääkauden maksimista ja sen jälkeen aina 5000 eaa. – 1000 eaa. aikoihin saakka.
Nimet ovat syntyneet ennen ko. alueilla tapahtuneita suomensukuisten väestöjen kielenvaihtoja uuden kulttuurin maanviljelyn kieliin eli indoeurooppalaisiin germaani- slaavi kieliin (neoliittinen vallankumous). Tämän jälkeen ko. vesistönimiin on tullut vain lievää muuttumista, kuten slaavialueilla tunnettu vokaalin liudentuminen, mutta suomensukuisten kielien alkuperä on näissä paikannimissä vielä havaittavissa.
Ks. myös: Lyhyt yhteenveto; Eurooppalaisten suomalainen alkuperä Uralic > Finnish Continuity Theory (Finnish Continuity theory from the Ice Age)

 

Suomensukuiset kielet ovat jääneet tämänkin jälkeen Eurooppaan laajalle alueelle, pieniksi suppeneviksi tilkkutäkkimäisiksi alueikseen. Mutta kieliraja on jatkuvasti 5000 eaa.-  1000 eaa. jälkeenkin ja vielä nykyisinkin edelleen (Venäjällä), siirtynyt pohjoiseen.

Yleensä ns. väistyvät kielet siirtyvät alueiden reunoille ja saaristoihin. Pohjoisessa suomensukuisten kieliä puhutaan vielä useiden valtioiden alueilla mm. Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä, Latviassa, joskin suomensukuisten kielien puhetaito on näillä alueilla vähenemässä tai loppumassa. Ainoastaan Viron ja Suomen alueella on nykypäiviin saakka säilynyt Euroopan metsästäjien alkuperäiskielet. Euroopassa on em. lisäksi vielä Unkari (Romania), jossa puhutaan suomensukuisia kieliä.

 
Suomensukuisten kieliraja on liikkunut vuosituhansien ajan kohti pohjoista, koska alueen metsästäjä väestöt ovat vaihtaneet kulttuurinsa maanviljelyyn ja samalla indoeurooppalaisiin kieliin, joista vanhin on germaanien kieli.

 

Baltin kieltä sanotaan vanhimmaksi indoeurooppalaiseksi kieleksi, koska siellä ovat ikään kuin vanhimmat indoeurooppalaiset sanat, mutta ne ovat peräisin suomensukuisilta ja – sumerilaisilta jo ennen indoeurooppalaisten kielien leviämistä Eurooppaan (ks. allaoleva baltinväestöjen suomensukuinen perimä –geenitutkimus ja selvitys). Baltinkieli on myöhäisempää kuin varhaisgermaanien kielen lainasanat Suomessa ja Baltiassa.

 

Slaavi on huomattavasti n. 2-3000 vuotta nuorempaa kielenmuutosta Euroopassa, verrattuna Euroopan alkuperäiskieliin luettavan suomensukuisten kieliin, ja myös esigermaanikieliin.

Sen muutosta on voitu seurata jopa ns. historiallisena totuutena, koska suomensukuisten kielialue Venäjän alueella on jatkuvasti suppenemassa. Tämä kielenvaihto on historiallisesti tiedossa jo 800- luvulta mm. Novgorodin perustamisesta alkaen ja edelleen mm. moksan, merjan, muroman, marin ja vepsänkielisten väestöjen vähenemisenä. Eihän ko. vepsäläiset ole sukupuuttoon kuolleet, vaan näille ihmisille ja heidän jälkeläisilleen on tapahtunut kielenvaihto suomensukuisesta kielestä slaavin venäjään. Kielenvaihdossa genetiikka ei vaihdu.

 

Suomensukuisten kieli on alkuperäinen kieli Euroopassa, jääkauden maksimista alkaen n. 18.000 – 16.000 eaa. alkaen

Suomensukuisten kieliä puhutaan Euroopassa enää vain n. 3 % osuudella eurooppalaisista.
Kielenvaihtojen vuoksi suomensukuisten kielien puhujamäärät vähenevät edelleen.

Indoeurooppalaisia kieliä puhutaan nyt v. 2007 jo n. 96 %:n peitolla kaikista Euroopan väestöistä.



Baltit olisivat genetiikkamittauksien perusteella kielenvaihtaneita suomensukuisia väestöjä:

Balttian alue on tämän laajennetun jatkuvuusteorian (SL) mukaisesti ollut suomensukuisten ja -kielisten väestöjen aluetta jääkauden maksimista alkaen jäänsulamisen jälkeen, kuten on ollut aikaisemmin mm. nykyisten valtioiden, kuten Saksan ja Puolan alueetkin. Tähän asiantilaan on tullut muutoksia vasta vasarakirves -/nuorakeraamisen kulttuurin  (maanviljelyn) vaikutuksesta,  ja silloin on alkanut  kielenvaihtoprosessi indoeurooppalaisiin kieliin ko. suomensukuisten alueilla. Balttilaisten väestöjen alkuperäinen suomensukuinen perimä, esitetään myös alla olevassa tutkimuksessa vuodelta 2006, lainaus geneetikko M-L. Savontaus (tämä tukee myös osaltaan ko. perustein esitettyä suomensukuisten jatkuvuusteoriaa: 

 Savontaus itse pitää liettualaisia ja latvialaisia kielenvaihtajina. 
Hänen mukaansa kansat kuuluivat suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen, ennen kuin omaksuivat indoeurooppalaisen kielensä. – Y-kromosomin geenimuotojen suhteen liettualaiset, latvialaiset ja virolaiset ovat lähes identtisiä, joten jonkin ryhmän tai joidenkin ryhmien on täytynyt vaihtaa kieltä, Savontaus sanoo (linkki alla).

Kielenvaihto ei muuta geenejä. Suomalaisten geneetikkojen tekemässä tutkimuksessa osoitetaan suomalaisten ja balttien (mittaus tehty nimenomaan Liettulaisista) isälinjoissa olevan sellaista yhteistä pohjaa, joka osittain puuttuu muun Euroopan väestöiltä. Tämä haploryhmä  N3 /tat-C  osoittaa sen Euroopan alkuperäisväestöjen geeniksi ja on sitä vanhaa aikaisemmin "itäiseksi" mainittu geeniperimää, jota nyt sanotaan koilliseksi, suurriistanmetsästäjien / suomensukuisten Ukrainan - Uralin alueen haploryhmäksi. Se on Euroopan jääkauden aikaista aurignac / gravette suurriistanmetsästäjien N1c eli  Tat -C (vanha nimi N3)  haploryhmän markkeria, mutta tämä alkuperäisväestö on vaihtanut puhumansa kielen indoeurooppalaisiin kieliin 2500- 500 eaa. aikana ehkä osittain senkin jälkeen kuten esim. latvialaiset, tällä hetkellä enää  vain yksi (1) suomensukuisen liivinkielen taitaja on olemassa Latvian alueella. 
Tämä balttilaisten kielenvaihto on tosiasiaa, joka selviää samasta tutkimuksesta vuodelta 2006 Lappalainen, Savontaus, Huopana et al.:

Suomalaisten isälinjoista n. 60% ja balttien n. 40%, olisi tätä Y-kromosomin haplotyypin markkeria Tat C, se osoittaisi osaltaan, että baltit ovat suomensukuisen kielen indoeurooppalaisiin kieliin vaihtaneita väestöjä (Savontaus).

Ks. Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana, Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81).

Arkeologinen Kampakeraamisen kulttuuri on sijainnut laajalla alueella Itämerestä – Uralille 5000 eaa. - 2000 eaa., jota on myös sanottu suomensukuisten kielten alueeksi vielä 4500 eaa. (ks. Mc Evedy kartta 1967) .
Balttian alue on n. 3000 eaa. saakka ollut suomensukuisten kielien aluetta.

Mc Evedy kartta v. 1967,
Suomensukuisten (Finns) vanhat kampakeramiikan alueet, jotka supistuivat n. 4500 eaa. alkaen.

Maanviljely levisi Eurooppaaan indoeurooppalaisten väestöjen saapuessa Euroopasta kaakkoon  (Indo-) olevilta Anatolian - Iranin alueilta (Collin Renfrew).
Tämän neoliittisen invaasion nimenä oli vasarakirves- nuorakeraamisen kulttuuri (mm. vasarakirveet ja tasapohjaiset keramiikka astiat), joka assimiloitui suomensukuisten metsästäjien kanssa. Indoeurooppalaisia maanviljelijöitä saapui vain n. 10- 35 %, alkuperäisasukkaiden määrästä (suomensukuisia on geneettisesti n. 65- 90% alueesta riippuen).
Keski- Euroopan alueen suomensukuisille metsästäjäväestöille tapahtui samanaikaisesti elinkeinonvaihto maanviljelyyn ja kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin (geenit vaihtuvat vain saapujien määrän verran, vrt. mm. 1500- 1900- luvulla tapahtunut Etelä - Amerikan intiaanien kielenvaihto espanjaan /portugaliin).
Indoeurooppalaiset kielet muotoutuivat suomalaiskielten ja indoeurooppalaisten kielten  "yhdessäolosta" aluksi germaanikieliksi etelästä alkaen.

FINSS 4500eaa. Euroopassa, McEvedy

Mc Evedy kartassa (klikkaa tästä jos kuva ei näy) eteläisimpänä ovat silloin n. 4500 eaa. aikaisemmin metsästäjinä olleet suomensukuiset, jotka indoeurooppalaiskielisen maanviljelyelinkeinon vuoksi muuttuivat  indoeurooppalais- kielisiksi väestöiksi.
Geenit eivät kielenvaihdossa muutu, ne säilyvät em. suhteessa edelleen.

Välissä olevalla (Pontic sub-neolithic ja Erterbölle sub-neolithic) alueella oli vielä silloin sekakielisiä (kaksikielisiä) - molempien suomalais- ja  indoeurooppalaiskielten hallitsijoita).

 

 

Pohjoisimpana yllä olevan kartan Finns- alueella 4500 eaa. olivat suomensukuisten kielien puhujat silloin vielä metsästäjiä, kun maanviljely levisi ko. alueelle, vaihtui myös Baltian ja Ruotsin väestöjen alkuperäinen suomensukuisten kieli indoeurooppalaiseen esigermaaniin. Ruotsissa myöhemmin kehittyi suomensukuisten kielien vaikutuksesta ns. pohjoisgermaani (mm. ruotsin- ja norjankieli) ja Baltiassa myöhemmin suomensukuisten kielien ja esigermaanikielen vaikutuksesta baltiksi, jossa on mukana osittain nuorempaa slaavin kieltä. Suomensukuisten kieliraja on noussut jatkuvasti kuten tiedetään Itämeren ja Venäjän eteläosista jatkuvasti nykyaikaan saakka. Vain Viro ja Suomi sekä osia Venäjän (Ruotsin-Norjan) pohjoisosista on vielä suomensukuisten kielien aluetta.

 

 

 

 Kielenvaihto ei muuta genetiikkaa:

 

Suomensukuiset väestöt ovat siis vaihtaneet puhumansa kielen indoeurooppalaisiin kieliin, mutta näiden ”tundra vaaleiden” suomensukuisten eurooppalaisten ”kanta” geenit vaikuttavat edelleen lähes kaikkien Alppien pohjoispuolisten väestöjen perimässä. Nämä lisääntyvät samalla kun nykyisten ie- kielien puhujamäärät lisääntyvät tai nykyisiä suomensukuisia ihmisiä/ väestöjä vaihtaa puhumansa kielen indoeurooppalaisiin kieliin, kuten edelleen tapahtuu.

Kielenvaihtoteorian vahvistaa mm. se että Alppien pohjoispuolisten väestöjen (germaani-slaavi-balttikielisten) nykyisestä alkuperästä on suomensukuista metsästäjä Cromagnon geenistöä on n. 70-75% (siis alkuperäistä* Eurooppalaista geenistöä, ennen maanviljely-  idoeurooppalaisten saapumista, jota on geneettisesti todettu olleen vain 20-25% nykyeurooppalaisista).

Kielenvaihdossa ei genetiikka muutu.

Suomensukuisten kieli on vaihtunut indoeurooppalaisiin kieliin, ja silloin muodostuivat germaani, slaavi ja baltin kielet.

Alkuperäisiä suomensukuisten kielien puhujia Euroopassa on enää n. 3 %. Muita Euroopan kieliä nykyisin ovat baski n. 0,6% ja sitten turkki jne.. 

 

Suomensukuiset Cromagnon - geenit jäivät indoeurooppalaiskielisten väestöjen perimään, koska suomensukuisille tapahtui kielenvaihto (germaaniin-slaaviin): ks. tarkemmin Seppo Liukko artikkeli Eurooppalaisten suomalaiset geenit.

 

Suomensukuiset ovat olleet Euroopassa jääkauden maksimista alkaen (LGM / The Last Glacial Maximum n.18.000 eaa.), mutta suomensukuisten alkuperäisväestöjen kielenvaihto tapahtui indo - eurooppalaisen maanviljelykieleen vasta n. 5500 eaa. alkaen. 

Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin tapahtui kun metsästäjät vaihtoivat elinkeinonsa maanviljelyelinkeinoon. Maanviljely  ja indoeurooppalaiset kielet levisivät Eurooppaan lähes samanaikaisena rintamana Alppien pohjoispuolisille alueille Mustanmeren ja Alppien väliseltä alueelta n. 5000 - 5500 eaa. alkaen. 

Indoeurooppalainen kieli ja maanviljely levisivät Eurooppaan Anatolia- Intia alueelta, lähes samanaikaisena rintamana  (Colin Renfrew). 


PS. Kielenmuutoksen leviäminen oli hitaampaa kuin maanviljelyn leviäminen;  täysin uuden kielikunnan kielen oppimisen ja kielenvaihdon vuoksi. Siksi uudet indoeurooppalaiset kielet, muodostuivat vasta maanviljelyn leviämisen jälkeen muutamia sukupolvia myöhemmin. 
Alppien pohjoispuolisten metsästäjä- suomensukuisten kielenvaihto oli elinkeinon vaihdon ja uuden kielikunnan kielen oppimisen vuoksi hidasta ja vaikeaa, niin  indoeurooppalaiseen "kantakieleen" muodostui ensin uusi murre ja sen jälkeen siitä vakiintui uusi kieli esim. germaani (aluksi väestö oli kaksikielistä). 

 

Alppien pohjoispuolella, suomensukuisten kielenvaihdon seurauksena, indoeurooppalainen kieli hajosi:


Suomensukuisten ja - kielisen metsästäjäväestöjen vaihtaessaan maanviljelyn ja omaksuessaan huonosti murtaen uutta indoeurooppalaista kieltä, syntyivät germaani-baltti- ja slaavikielet, eri  Euroopan suomensukuisten alueilla ja eri aikakausilla.  

Neoliittisen vallankumouksen seurauksena Euroopassa puhutaan enää pääasiassa vain indoeurooppalaisia kieliä. Kivikaudella, jääkauden maksimista - kampakeramiikan aikaan saakka on ollut suomensukuisten laaja - alue, siitä on edelleen merkkinä nykyisten indoeurooppalaisten väestöjen alueilla olevia suomensukuisten "puhumasaarekkeita" ja myös vanhoja paikannimiä ja niiden vanhimpia nimiä eli ”suomalaisittain” lausuttuja vesistöjen nimiä on löydetty jopa Keski- Euroopasta.

 Suomensukuisten kielien edelleenkin laajat - alueet:

Suomensukuisia kieliä puhutaan edelleen Euroopassa laajalla alueella sekä kolmessa valtiossa Suomi, Viro ja Unkari, myös Ruotsissa meän - ja muilla suomenkielen alueilla sekä Norjan Finnmarkissa ja edelleen laajoilla  - alueilla Venäjää, lisäksi pohjois- saamelaisten suomensukuista kieltä puhutaan Lapin- alueella Pohjois - Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomensukuisten kielien häviäminen on tapahtunut Venäjän alueen lisäksi mm. Etelä- Ruotsin, Saksan ja Puolan alueilta jo kivikaudella - pronssikaudella (3000 - 1600 eaa.), joista on enää vain mainintoja joissakin tutkimuksissa (mm. Saukkonen 2006:101-102). 
Suomensukuisia kieliä on nykyisin n. 3 % Eurooppalaisista kielistä, kun ns. geneettinen osuus Alppien pohjoispuolisten alueiden vaaleista (iho, silmät, hiukset) väestöistä on n. 75%.

 

Suomensukuisten kielenvaihdot Euroopassa n. 5000 eaa. alkaen:

  Huom! n.. 5000 eaa. alkaen Eurooppaan kaakosta saapuneen maanviljely-  indoeurooppalaiskielisten väestöjen genetiikkaa on nykyeurooppalaisissa vain 10- 20%*, vaikka eurooppalaisten pääasialliset kielet nykyisin ovat nimenomaan indoeurooppalaispohjaisia kieliä eli n. 96% osuudelta kaikista.

Jo yksistään tämä tieto riittää perustelemaan Euroopan laajat kielenvaihtotapahtumat (sat sapienti). 

 Edellä mainittu fakta ja seuraava alla oleva tutkimus (Cavalli-Sforza, sekä Pääbo) todistavat saman asian, jääkauden  maksimin jälkeiset ja suurriistan metsästäjien jälkeiset laajat - alueet Euroopassa olivat suomensukuisten kielten väestöjen aluetta. Näiden kielenvaihdot tapahtuivat n. 5000 eaa. alkaen, ensiksi germaanikieliin. 

 Kielenvaihdon seurauksena syntyi uusia indoeurooppalaisia kieliä:

 Koska kielenvaihdossa geenit ei vaihtunut suomensukuisten alkuperä, jäi uutta kieltä puhuviin väestöihin ja tutkimuksissa on todettu, että  

 Germaanikieliset itävaltalaiset, saksalaiset ja belgialaiset ovat geneettisesti lähimpänä suomalaisia

(Cavalli -Forza, Human genes 1994 ja S. Pääbo)  

Tutkimustulos osoittaa selkeästi, että ko. suomensukuisille metsästäjäväestöille on täytynyt tapahtua em. kielenvaihto Euroopassa sillä, muutoin tällaista geneettistä samankaltaisuutta ei voi perustella. Ks. tarkemmin perustelut Liukko - nimen esihistoriaa tutkimus, otsikko 1 (Seppo Liukko).

 

 

 

Ks. tarkemmin Liukko- nimen historiaa- tutkimusyhteenveto

 

PALUU Seppo Liukko kotisivuille:   www.elisanet.fi/liukkohistoria/

 

© Teksti ja kuvat Seppo Liukko