Ks. myös Kalevala- kulttuurin esihistoria ja todellisuus,
miten Kalevalaisuus liittyy esihistorian kautta suomalaisiin ja nykyaikaan.
Lähdetietoihin perustuva tutkimusartikkeli 2011, 38 s., kirj. Seppo Liukko


Kalevalaisen kulttuurin ikä

 

 

c 13a. SUOMALAISTEN KALEVALA KULTTUURIN AIKA JA PERIMÄTIETOA (jopa 5000 eaa.)

 

 

Suomalaisuus on vanhempaa kuin yleensä tiedämme, suomalaisuus alkaa mielestäni jo kampakeramiikan suomensukuisten ja – kielisten väestöjen Kalevalaisesta kulttuurista, joka on ollut olemassa jo ennen kalevalamittaista runoutta. Kalevalaisen ajan ikä lienee  n. 6000 - 7000 vuotta (ks. Kalevalan aika ja ikä (faktaa); noitavainolait puhdasoppisuuden aikana).

Ks. myös yllä oleva Kalevala-kulttuurin historiatutkimus.

 


Kalevala aika oli alkanut suomensukuisten alueella Euroopassa jo n. 7000 vuotta sitten
, laajalla kampakeramiikan kulttuurien alueilla, joka on ollut olemassa n. 5000 - 3000 eaa. Kalevala eepoksen vanhin kerros on tutkijoiden mukaan maailman arkaaisinta ja siten Kalevala on myös maailman vanhin eepos, jopa vanhempaa kuin sumerilaisten Gilgames - eepos (joka on ajalta 2700 eaa.).


Suomessa on ollut ns. esi- Kalevala aika jo ns. tyypillisen kampakeramiikan aikana (4200 eaa.), eli jo ennen Kalevalamittaan perustuvaa aikaa.  Kalevalanmitta on tutkijoiden mukaan kehittynyt suomensukuisten alueelle viimeistään 1000 eaa. alkaen (ehkä 2000 eaa.).

Kalevalamitta eli Kalevalakieli oli erityisen tarkkamuotoista ja pitkälle kehitettyä viestintää jo 1000- 2000 eaa. se on ollut käytössä samanaikaisesti Suomessa ja Itämeren suomensukuisten väestöjen piirissä. Kaskiviljelyn aloittaminen on saapunut Suomeen ennen pronssikautta.

 
Maanviljelyn aloittaminen Suomessa on tapahtunut Kalevala aikana. Kalevalainen loitsurunous on ollut olemassa ja vasarakirveskulttuurin vaikutus näkyy Kalevalan kerronnan muutoksena. Suomalaisten Kalevalan riimitykseen syntyi tämän vuoksi uusi nuorempi kerros, jossa ilmenee maanviljelykulttuurin saapuminen alueelle, jonka vaikutus tulee esiin esimerkiksi vasarakirveskulttuurien (esigermaanisten) lainasanojen esiintyminen Kalevalaisessa kerronnassa.

Kalevalaisen loitsurunojen nimenä esiintyy myös Liukko nimi, vaikka nimi on alkuperältään todennäköisimmin germaanisesta lainasanasta suomenkielisellä alueella muodostunut nimi..

Tämä ilmenee mm. kielitieteen perusteilla;

suomensukuisten vanhimpaan kerrokseen kuulumaton diftongi tullut itämerensuomalaisten kieleen vasta varhaiskantasuomen jälkeen (Häkkinen 1997:249).

 

Ks. myös Liukko nimen esihistoriaa, sillä Liuko- Liukko nimet ko. diftongilla ovat tulleet ilmeisesti vasarakirveskulttuurien aikana eli varhaiskantasuomeen aikana jolloin ko. germaaniset lainasanat muuttivat suomenkieltä varhaiskantasuomesta kantasuomeen. Kalevala aika ja kaskiviljely ovat olleet samanaikaista elämää. Liuko- Liukko – nimet viittaisivat kaskiviljelyyn.

 

Kalevalainen runous muutti muotoaan myös myöhemmin kristinuskon vuoksi ja Ruotsinvallan noitavainolakien sekä puhdasoppisuuden vuoksi ja niiden paineesta (ks. 1600-luvun puhdasoppisuuden aika Suomessa - kalevalainen kansanusko oli silloin kiellettyä toimintaa). 

 

Suomen Kansalliseepoksessa on kansan perimätietoa Kalevala ajasta, joka on ollut Suomessa jo noin 4000 eaa. - 1600 jKr. saakka

 

Kalevalaista kansanuskoa kitkettiin voimallisesti 1500- 1600-luvulla Suomessa.
S
uomalaisten vanhaa Kalevalaista perimätietoa voitiin tallentaa laillisesti vasta 1800-luvulla mm. Kalevala – eepokseen ja Suomen kansan vanhat runot (SKVR), jossa on yli 110.000 säettä Kalevalaista kulttuuria ja loitsurunoutta . 


Voidaan sanoa, että Kalevala on suomalaisuuden perusta (
ks. linkki: Perimätiedon merkitys).

 

 

Ks. myös Seppo Liukko lyhyt artikkeli: c13. Kalevala aika, suomensukuisten laajat alueet

 

ja artikkeli Noitavainolakien ja Puhdasoppisuuden ajan tarkoitus ja merkitys suomalaisille

© Teksti ja kuvat Seppo Liukko

 

 

PALUU Seppo Liukko etusivu-/kotisivulle:  => http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/