LIUKKO - NIMEN HISTORIAA, Seppo Liukko 2005-2008

 

c13.          KALEVALAN AIKA JA ALUEET SEKÄ KALEVALAISEN KULTTUURIN IKÄ:

 

Suomensukuisten laajat alueet Euroopassa kampakeramiikan aikana, Kalevala aika. 

 

(Kalevala aika, ks. tarkemmin  Kalevala - kulttuurin historiatutkimus n. 30siv. kirj. Seppo Liukko, artikkeli 2011).

 

Kampakeramiikan ja kantasuomen alueet: Vanhat kalevalaiset noituus- ja loitsumenot ja kaikkinainen tieto välittyi sukupolvilta toiselle vuosituhansia muistinvaraisena. Kalevalaisen kulttuurin kalevalamittainen runous on n. 2500- 3000 vuotta vanhaa (prof. Anttonen ja Matti Kuusi). Kun jo erittäin vaativa ja pitkälle kehittynyt Kalevalamitta oli jo käytössä 3000 vuotta sitten, on todennäköistä, että varsinainen 

 

Kalevalainen noituus ja taikuus ollut käytössä jo huomattavasti ennen sitä. On varmuudella tiedossa, että ainakin Kampakeramiikan aikana suomensukuisten alueet olivat vielä Itämereltä Uralille (Museovirasto; kampakeramiikka, Museovirasto). Ja sitä aikaisempien Hampurin ja  varsinkin Svidryn - Kostenkinin suurriistanmetsästäjä-kulttuurien aikana Atlantilta Uralille ja sen taakse. 

Tuntuisi johdonmukaiselta, että Kalevalaisen kulttuuri olisi ollut olemassa ainakin jo Kampakeramiikan aikana. Se olisi ollut jonkinlainen yhdysside ko. suomalaisväestöjen välillä, näinkin laajalla alueella. Kalevalainen kulttuuri saattaisi olla syntynyt jo ennen kampakeramiikan aikaa, mahdollisesti 9000- 5000 eaa. kivikauden suurriistan metsästäjien jälkeisenä aikana. 

Kaikki suomensukuiset väestöt oppivat Kalevala aikana tietoja ja taitoja suomensukuisilta naapurikansoiltaan. Vanhat taidot ja tiedot jäivät muistiin, niitä laulettiin hyvin muistiin jäävällä kalevalamittaisella loitsinnalla, niitä toistettiin uudelleen ja uudelleen laulamalla tai maagisesti loitsuja lukien (laulaminen ja loitsiminen olivat synonyymejä Kalevala aikana). 

Vanhin Kalevalainen kirjoitus lienee talletettu Novgorodin tuohikirjoitukseen nro 262, joka on 1200- luvulta suomensukuisten alueita (suomensukuisten 3/5 olivat vatjan/vepsän- tsuudien- ja merjan- viidennes ja salaavien osuus 2/5 sloveenien ja kirivitsien- viidennekset). Se on Kalevalainen salamaloitsu, kirjoitettu vepsänkielellä, mutta kyrillisin aakkosin (Ks. tarkemmin Novgorodin perustajat, 3/5 on suomensukuisia).

Elias Lönnrot ja monet muut kansantieteilijät (mm. Europaeus / Porkka) keräsivät talteen 1800-luvun alussa kalevalaista noituus- ja loitsurunoutta Suomesta /Vesilahti, Karjalasta Ilomantsi, Inkeristä ja virolaiset (Kreutzvald) Kalevipoeg - eeposta varten (1862).  
Suomen Kansan Vanhoissa Runoissa on talletettuna yli 110 000 erilaista riimitystä. Kalevalaisen kansanperinteen muistitiedon perusteella on koottu myös vanha Kalevala 1835 ja uusi Kalevala 1849 ja Kanteletar 1840 ja paljon muuta Kalevalamittaista tietoa ja muuta vanhaa kansanperinnettä mm. 1400- luvun Elinan surmaruno Vesilahdelta, jonka Lönnrot tallensi Kantelettareen.

 

Ks. myös c13a. Kalevala kulttuurin aika Suomessa ja Euroopassa n. 9000 vuotta?

 

 

Ks. Noitavainolakien ja puhdasoppisuuden tarkoitus Suomessa, ja mitä se merkitsi suomalaisille, artikkeli Seppo Liukko

 

  © Teksti ja kuvat Seppo Liukko

 

PALUU ETUSIVULLE: 

PALUU takaisin  => http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/