SUOMALAISTEN ESIHISTORIAA, LIUKKO- NIMEN HISTORIAA

Ks. Viimeisimmät tiedot, artikkeli 7.2.2012:
Suomalaisten esihistoria, -väestön geenit, kieli, biologia. Artikkeli 7.2.2012, Seppo Liukko

 

 

C1.       Suomalaisten esihistoriaa, Kalevala ja suomalaisuus,
sekä miten muinaissuomalainen Liukko - nimi liittyy edellä mainittuihin asioihin.
Kirj.  Seppo Liukko 2007

Ks. Liukko- nimen historiaa ja suomalaisten esihistoriaa artikkelit, Ks. artikkelit 1-5 valikosta or same in English: Link to -> Contents of Seppo Liukko`s homepage; HISTORY OF ANCIENT FINNISH NAME LIUKKO tai in Finnish Liukko kotisivut; Seppo Liukko kotisivuille.

Suomensukuisten merkittävät etapit Alppien pohjoispuolisilla alueilla:
Ks. analyyttisempi esitys, kirj. Seppo Liukko; Liukko- historiaa tutkimusyhteenveto päiv. 11/2008, kohta 1) sekä alkuperäinen Eurooppalaisten suomalainen perimä: http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eurooppalaisten_alkuper%C3%A4&oldid=1028276 ,
Wikipedian nykyinen artikkeli on muokattu alkuperäisen artikkelin perusteilla, kirjoittaja on Seppo Liukko 2006 ja sen jälkeen muokkaajana  seppoilmari - suomalainen  (Seppo Liukko) ks. nykyinen linkki netistä -> http://fi.wikipedia.org/wiki/Eurooppalaisten_alkuper%C3%A4, ja katso myös artikkelin lisätietoja historia- / keskustelut valikoista. 

Eurooppalaisten alkuperä - eurooppalaisten alkuperäkielet, (miten ne muodostuivat).

Jääkauden maksimi LGM- 22.000 - 16.000 eaa.: 
Ukrainan refugi; Suurriistan metsästäjät joutuivat siirtymää yhdelle ns. elinkelpoiselle alueelle jääkauden maksimin kylminä aikoina, arkeologisesti tätä kutsutaan Kostenkin- kulttuuriksi. Kaikkien Euroopan pohjoisosien väestöjen tiivistyessä Ukrainan refugiin, siellä olevien väestöjen ja kielien yhteensulautumisella kehittyi yksi kieli- suurriistanmetsästäjien perestiisiväestön kieli.  Kielet muuttuivat suurriistanmetsästäjien ural -kielestä, kieliksi joita voidaan kutsua suomensukuisten kieliksi. Jonka perusteella nimeltään metsästäjien suomalaiskielet ja – väestöt muodostuivat (siis ennen suomalais-  ugrilais määritelmää). Suomensukuiset ovat suoraa jatkumoa CroMagnon Euroopan ihmisestä ja nykyisten eurooppalaisten vaaleaihoisten pääasiallinen perimä on näistä metsästäjäväestöistä (n. 75- 80%).  (Ks. artikkelin tiivistelmä tai artikkeli Eurooppalaisten alkuperä- yllä linkki tai netistä).

Ks. Uralic > Finnish Continuity Theory

Jääkauden maksimin jälkeen 16.000- 12.000 eaa.; 
Gravette- väestöjen suurriistan metsästys jatkui Euroopassa. Nämä suomalaiskielet olivat laajan – alueen elinkeinon tärkein kieli eli  perstiisikieli (suurriistanmetsästäjät), joiden alue ulottui Atlantilta - Uralille. Tänä aikana tapahtui, mm. baski - saamelaisten kielenvaihto suomalaiskieliin n. 12.000 eaa. (Hampuri- Svidry- Bromme kulttuureissa), Euroopan suomensukuisten laajan- alueen (Atlantilta – Uralille) ilmasto muuttui ja lämpötila nousi, metsät kasvoivat -  aroheinikko väheni, suurriista vähenee mm. mammutti kuolee sukupuuttoon. Suurriistan metsästys loppuu.

Euroopan metsittyminen, holoseenin 12.000- 5500 eaa.: 

Metsästäjien olosuhteet heikkenivät, kun suurriista loppui. Suurriistanmetsästäjien jälkeen laajat metsästysalueet suppenivat. Laaja suomensukuinen alue muuttui "tilkkutäkkimallin" mukaisiksi pienemmiksi suppeammiksi alueikseen, mutta naapuri suomensukuiset ymmärsivät edelleen toisiaan - kieli ei suuresti muuttunut -  kivikaudella ei vielä tuolloin ollut ulkoisia muutospaineita. Pienempiä suomalaiskielisiä alueita syntyi kaikkialle entisille suurriistan metsästäjien alueille Atlantilta - Uralille (mm. Volgalla ja Puola- Saksa alueilla). Tällaisia olivat Hampurin kulttuurin jälkeen lännessä mm. Bromme- Ahrensburgin ja idässä  postSvidryn - Kundan- kulttuurit. Joiden perimää ja suomensukuinen kieli siirtyi Pohjois- Eurooppaan, kun jäämassat väistyvät  n. 10.000 vuotta sitten.
Kampakeramiikan suomalaisten aikaa laajalla -alueella Euroopassa ja sen päälle tullut Neoliittinen vallankumous n 5000 eaa. alkaen:
Suomalaiskielisten metsästäjien alueille etelästä alkaen saapui n. 100 kertaa metsästystä tehokkaampi uusi kulttuuri- maanviljelykulttuuri. Kieli kannatti vaihtaa. Maanviljely toi tullessaan Persiasta ja Lähi - Itä alueilta uuden kielen - indoeurooppalaisen kielen (Colin Renfrew). Vaikka ns. muuttajia Lähi - Idästä eli ns. Indoeuroopasta oli vain n. 20 % vaaleaihoisesta metsästäjä väestöistä, tapahtui suurelle osalle metsästäjiä kahden tuhannen vuoden aikana kielenvaihto suomalaiskielistä indoeurooppalaisiin kieliin, tästä kielenvaihdosta syntyi ensiksi germaanikielet. Indoeurooppalainen kieli ja maanviljely levisi nopeasti Itämeren rannikolle saakka, n. vuoteen 3500 mennessä.
Maanviljelyn leviäminen hidastui kun jääkauden jälkeinen holoseeni - ajan lämminkausi  (7500- 3900 eaa.) päättyi, vaikuttaen maanviljelyn leviämisen hidastumiseen ja siihen, että ns. kielenvaihto myös hidastui. Suomalaiskielisiä sanotaan olleen vielä n. 3000 eaa. Puolan (Podsdam) - ja Saksan pohjoisalueilla, hitaasti pohjoiseen siirtyen (ks. Museovirasto- kampakeramiikan alueen arvioitu kieli olisi ollut suomensukuisten kieliä -
(kampakeramiikka, Museovirasto)). Kampakeramiikka vaihtui suomensukuisten alueilla etelästä alkaen hitaasti nuorakeramiikkaan (länsiosista alkaen), jota myös vasarakirveskulttuuriksi mainitaan. Vasarakirveskulttuurit olivat alunperin suomalaiskielisiä, mutta kielenvaihdon jälkeen germaanikieltä puhuvia, mutta geneettisesti nämä germaanit olivat 75-80% :sti suomensukuisten metsästäjien alkuperää.
Suomensukuisten alueiden kutistuminen Euroopassa Venäjällä ja Skandinaviasa 3000- 1000 eaa.:
Suomensukuisten alueet suppenivat Venäjällä ja Skandinaviassa hitaasti eteläisiltä alueilta alkaen. Suomensukuisten kielet olivat vielä 1000 eaa. Ruotsissa nykyisen Tukholman paikkeilla ja Venäjällä huomattavasti Moskovan aluetta alempana. Venäjällä ja Ruotsissa kielen vaihtumista on tapahtunut vielä 1600-luvulla, molemmissa sitä avittaa kielipolitiikka, joka ei ole hyväksynyt tai suosinut alkuperäisten suomensukuisten kielten opetusta kouluissaan 1900 -luvun loppuun mennessä kuin satunnaisesti.
Viron ja Suomen väestöjen kieli säilyi, Kalevala aika kehittyi 3000 - 1000 eaa.: (ks. artikkeli: Kalevala ja Liukko)
Balttian eteläosien suomensukuinen kieli vaihtui Preussin ja Liettua alueilla germaanikielen levitessä. Vielä 1000 jKr. mainitaan Liettuan ja Latvian alueilla puhutun suomalaiskieliä. Aikaisemmin mainitut suomalaisgermaaniset väestöt levittivät kaskiviljelyn ja karjanhoidon kulttuuria pohjoiseen. Nämä germaanit olivat alkuperältään suomensukuisia ja puhuivat indoeurooppalaiskielistä muuntautunutta muinaisgermaanin kieltä. (tässä jo osittain ie- baltti kielen taitajia). Viron ja Suomen alueelle näitä kaskiviljelijöitä saapui n. 2500 eaa. alkaen. Ilmasto oli jo viilentynyt huomattavasti, joten maanviljelyn leviäminen hidastui. Siinä on yksi merkittävimmistä syistä miksi kieli ei vaihtunut enää Virossa ja Suomessa (ja Venäjän harvaan asutuilla havumetsä alueilla). Ja koska näitä germaani muuttajia on ollut niin vähän alkuperäisiin metsästäjiin verraten, kieli ei vaihtunut. Kalevalainen kulttuuri säilyi Suomessa ja Virossa.
Suomensukuisten viimeinen pohjoinen "linnake" säilytti itämerensuomenkielen, joka oli muuttunut nyt kieleltään kantasuomeksi baltti - germaanisen maanviljelykulttuurin ja - lainasanaston levitessä Suomeen ja Viroon. 

Muinaissuomalaisen Liukko – nimen historiaa
Germaanien muutto on tapahtunut ns.esi- Kalevala - aikana Suomeen (ennen Kalevalamittaa). Vasarakirveskulttuurien /germaaniset ”kaskiviljelijät” liuti- (mon.) miesjoukot Suomen ja alkuperäisten jatkuvuusteorian kivikauden suomalaisten alueelle (Lounais-Suomi) n. 2500 eaa. Muinaisgermaanin /kantagermaanin monikko liuti (liud) - nimestä muotoutui Liuko- Liukkonimet  tai myöhemmän germaanien ihmistä tarkoittava nimen Leute - kaskiviljelyväestön nimi levisi muinaissuomalaisten käyttöön, joiden henkilönimestä Liuco muodostuivat vanhimpien kaskiviljelyalueiden raivaajien  Liuko- Liukko - Luikko -Luikki, Luikku jne. nimet laajalle Lounais- Suomen paikannimistöön,  mahdollisesti jo Kiukaisten kulttuurin ja pronssikauden aikana. Nämä muinaisgermaanit sulautuivat suomalaisiin /hämäläisiin ja olivat jo ns. muinaissuomalaisia talonpoikia Ruotsinvallan alkuaikoina. Vanhimmat muinaissuomalaisiin nimiin kuuluvat myös tämän vasarakirveskulttuurien mukana tulleet germaaniset nimet, kuten mm. Liukko ja Ahti, joitka tunnetaan myös Kalevalaisina niminä, ja nimet olisivat mahdollisesti jopa  3000 vuotta vanhoja nimiä Suomessa (ks. artikkeli Kalevalanmitta- Kalevala aika) : Ks. tarkemmin Liukko- nimen etymologia ja -ikää selvittävät muut metodit). 

YHTEENVETO: Vielä nykyisin sanotaan: Kieli tekee kansan. Se on totta, mutta aikaisemmin ei ole tiedetty paljoakaan geneettisestä perimästä, joka saattaa olla täysin erilainen kuin mitä kieltä ko. henkilö puhuu nyt. Kuitenkin esim. sukututkimuksessa juuri genetiikka on se tärkein, sillä määritellään suku. Tämä ristiriita on vaikuttanut jopa kielentutkimusta harhaan (vieläkin?). Nyt on aika muuttaa vanhoja väitteitä uudelta pohjalta ja uuden tieteellisen tutkimuksen perusteella. Suomalaisuus on vanhempaa kuin yleensä tiedämme, suomalaisuus alkaa mielestäni jo kampakeramiikan Kalevalaisesta kulttuurista, joka on ollut olemassa jo ennen kalevalamittaista runoutta. Kalevalaisen ajan syntyaika lienee ollut n. 6000- 7000 vuotta sitten (ks. lisätietoa: Kalevalan aika ja ikä (faktaa); noitavainolait puhdasoppisuuden aikana

Ks. Seppo Liukko 2007-2008 kirjoittama tutkimusraportti n. 125 siv. ei linkkejä  Liukko- historiaa tutkimusyhteenveto

PALUU /muut artikkelit/ Seppo Liukko kotisivuille.

 

 

© Teksti ja kuvat Seppo Liukko