Ks. Kalevala – kulttuurin esihistoriatutkimus, Seppo Liukko

 

Suomalaisten Kalevalainen kansanuskon kitkentä; noitavainot ja Puhdasoppisuuden aika Suomessa ja niiden vaikutukset suomalaisiin, kirj. Seppo Liukko

-        suomalaisten muistiin jääneet kokemukset talonpoikaiskapinointien tukahduttamistoimista, mm.Nuijasodan merkitys

-        Kalevalaisen kansanuskon kitkemisen merkitys suomalaisille

-        Puhdasoppisuuden rajujen toimenpiteiden vaikutus suomenkielisen papiston ja - oppineiden ajatuksiin (- fennofiili aatteen syntyminen)

-        suomenkielen ja suomalaisen identiteetin rajoittamistoimet 1600- luvulla

-        Suomalaisen oman kulttuurin rajoittaminen keskiajalla ja uuden ajan alussa

Aiheuttivatko em. asiat osaltaan suomalaisten itsenäisyyspyrkimyksien syntymisen 1600-1700- luvulla?
(Oliko seurauksena mm. Anjalan- liiton eli Suomessa syntyneiden aatelisten suunnitelma itsenäistymisestä Ruotsista, Venäjän avulla)

 

 

Liittyy artikkeliin, Liukko - nimen historiaa, esihistoriatutkimus, Seppo Liukko 2005- 2008

 

 

 

Noitavainot Suomessa ja Puhdasoppisuuden aika, kirj. Seppo Liukko 2007

 

 

 

 

Taustaa suomalaisten omasta kansanuskosta, Kalevalaisesta loitsuperinteestä ja miksi Ruotsin valtakunnalla oli tarve lopettaa kansanusko Suomesta

 

Puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien käytöstä Kalevalaisen kansanuskon kitkemiseen on paljon näyttöä ja mainintoja mm. asiallisissa Suomen historiankirjoissa, joissakin vanhoissa asiakirjoissa. Kalevalaisen noituutta – ja taikuutta on tutkittu ja niiden kitkemisestä on sekä asiantuntijoiden mainintoja noitavainojen- sekä puhdasoppisuuden ajalta Suomessa (lähinnä 1500- ja 1600- luvulla, mutta myös joitakin merkintöjä on jo 1100- luvulta alkaen).

 

Noitavainojen aloittaminen Suomessa perustui myös kilpailevan kristinuskon katollisen uskon poistamiseen Suomesta erityisen tiukalla lainsäädännöllä, samalla se kohdistui vieraaksi uskoksi luokiteltavaan kalevalaiseen kansanuskoon. Ruotsinvallan 1500- 1600- luvun lainsäädäntö ja kuninkaan (Kustaa Vaasa ja pojat) vallan kasvu edellytti erityisesti Suomessa suomalaisen kansanuskon kitkemistä, koska muutoin itämaan kansaa ei saatu riittävästi ”sitoutettua” Ruotsinvallalle uskolliseksi

 

 

Tämän asian käsitteleminen objektiivisesti on ilmeisen vaikea asia. Vielä nykyisinkin tapahtuu ko. asian käsittelyssä erikoista ”sensurointia” tai vaikenemista. Vaikka Ruotsinvallan ajasta Suomessa on nyt kulunut jo yli 200- vuotta (1808- 2008), ei historiankirjoitus edelleenkään ole oikein. Miksi historiaan liittyviä n. 300- 800 vuotta vanhoja historiatapahtumia ei saisi kyseenalaistaa, jos sellaiseen on aihetta. Miksi  ei  vanhoja historiakirjoitusten ”yksipuolisia ja virheellisiä tietoja” saisi vieläkään tarkistaa.

 

Historian päivitys on vain historian selvittelyä nykytiedon valossa.

On tahoja, joiden mielestä vanhemman historian kirjoituksen oikaisu tai tapahtumien tarkempi tutkiminen on haitallista. Jotkut ovat edelleen sitoutuneet aikaisempiin virheellisiin tai vajavaisiin historia määritelmiin tai saaneet aikaisemmin toisenlaista ”virheellistä” tietoa, joiden perusteella mitään ongelmaa ei ole olemassakaan. Uutta historiatietoa ja nimenomaan ”suomalaisesta” näkökulmasta katsottua tietoa on edelleen vaikea hyväksyä*, vaikka se olisi lähempänä todellisuutta ja sitä mitä todella on tapahtunut..

 

Suomessa viimeistään 1600- luvulla saatu tietoja suomalaisten pitkästä omasta ja suomenkielisestä historiasta, sillä kaikkea suomalaisten esihistoriaan liittyvää tietoa ei enää ole voitu pyyhkiä ”asiakirjoista” pois tai muutoin pimittää todellista tietoa suomalaisilta.  Keskiajan tapahtumien ja muutoinkin suomalaisten historiaan liittyvien asioiden ja asiakirjojen muuttaminen todellisuuden vastaisiksi oli usein ”tarkoituksellista”, tällaisia tapauksia on olemassa; esimerkkinä mm.  noitaoikeudenkäyntien merkinnät ovat puutteellisia tai virheellisiä - tai tällaisia oikeudenkäyntiasiakirjoja on kokonaan hävitetty. tai tuomioiden syiden merkinnät asiakirjoihin eivät ole tapahtumain kulun mukaisia.

Jotkut eivät halua tästä asiasta keskustella, tai haluavat asian käsittelyn kokonaan kieltää. Joillekin on tärkeämpää ”vaikeneminen*”, joka on tietenkin kannanotto sinänsä. Ja miksi? Onko historiaa kirjoitettu sellaisten toimesta, jotka eivät ole halunneetkaan antaa oikeaa kuvaa tapahtumista?

Miksei asiasta saisi kertoa. Suomen historiakirjoihin merkityt asiat eivät aina anna todellista kuvaa (Suomi on ollut  vieraskielisen hallitsijan alaisuudessa- olisiko siinä jokin peruste?).

 

On yleisesti todettu totuus, että historiaa kirjoitetaan voittajien tai ko. tapahtumien jälkeen vallassa olevien ehdoilla*****.

 

 

Tässä kalevalaisen kansanuskon ”kitkentä” tapauksessa, valtaapitävät asiakirjojen kirjoittajat ja muut ”historiankirjoittajat” ovat olleet ruotsinvallan edustajia (aatelisia ja kirkonmiehiä ja ruotsinvallan virkamiehiä), joilla oli tarvetta ainakin jättää virallisista asiakirjatiedoista osa kertomatta jälkipolville. Jälkikäteen tutkimalla asiakirjoista siis ei löydy kaikkea, mikä koskee esim. kalevalaista kansanuskoa, onko kyseessä vaikeneminen Suomen historian ruotsalaisille vaikeista asioista ”*argumentum ex silentio” ?

 

 

                                                                         *****

Kannattaa lukea ajatuksella:

Epäuskoisille epäilijöille; Miksi asiakirjoja ei löydy puhdasoppisuuden kuolemantuomioista? Miksi tietoja ei löydy, vaikka mm. talonpoikiin kohdistuneita noitatuomioita on ollut paljon (Noitavainojen kuolemantuomioita annettiin Suomessa yli sata.
Tässä tekstissä on epäilijöille yksi todellinen esimerkki täytäntöönpanosta eli talonpojan mestauksesta noitana. Sitä voi itse kukin tutkia.
Miksi ja minkä perusteen vuoksi esimerkiksi talonpoika Olavi Luikko Vesilahdelta oli tuomittu alioikeudessa ja Hovioikeudessa (Turku) kuolemaan Kalevalaisena noitana 1650.
Asiakirjoja ei ole löydetty / säilytetty, ne on mahdollisesti hävitetty. Mutta mestauksesta on kuitti, päivämäärällä 13.1.1650.
Siksi se tapahtuma on siis tiedossa olevaa tosiasiaa…muutoin ko. asian käsittely eri oikeusasteissa mm. Turun hovioikeudessa on  kokonaan vaiettu, hävittämällä ko. asiaan liittyvät perusteet, todisteet, todistajat ja muutoinkin mitä syytteet sisältävät jne. Miten syytetty puolustautui? Varmaankin jo puhdasoppisuuden aikana oli tiedossa, että noitavainot perustuivat ns. kurivaltion hallintoon ja suomalaisten kalevalaisten tapojen hävittämiseen. Kalevalaisuus oli vääräuskoisuutta, mutta sitä sanaa Kalevalainen kansanusko ei saanut mainita. Vääräuskoisten väärät tuomiot jätettiin kokonaan mainitsematta, jotta myöhempien historiatutkijoiden on helpompi todeta ns. ruotsalainen historiakirjoitus todeksi, kun ei ole asiakirjoja, ei sellaista ole tapahtunutkaan.
Mutta, mutta olisiko sittenkin suomalaisuuteen liittyvien merkkien selvittämiseksi ja mm. Kalevalaisen tapakulttuurin tutkimisen kannalta merkittävää, että tosiasioita voitaisiin jo nyt n. 400 - vuotta tapahtumista, tarkistaa …(ks. tarkemmin Seppo Liukko kotisivuilta - nettiosoite tämän kappaleen alla).

Onko sittenkin haluttu Ruotsinvallan toimesta, ettei totuus Kalevalaisten tietäjien noitatuomioista leviäisi senaikaisen suomalaisten ja / tai myöhempien sukupolvien tietoisuuteen

 

PS. Sama tilanne toistuu jatkuvasti Ruotsinvallan ”historian tiedoissa” mm. Lallin- ja Davidin kapinoissa- tai Anjalan - liiton ruotsinvastaisten toimien jälkikerronnassa.

Todellinen syy tapahtumiin on haluttu kertoa toisin kuin on tapahtunut.

Todellinen syy kansannousuun Ruotsinvaltaa vastaan on ollut suomalaisen kansanuskon tai kalevalaisuuden – tai niiden sisältämän suomalaisuuden puolustaminen.
Se on jätetty kertomatta tai asiasta annettu suomalaisuutta vähättelevä kuva.  Tarkoituksena on vieläkin kiistää kuinka suurimääräistä oli tosiasiassa suomalaisten Ruotsinvallan vastustus, mm. Lalli- David – kapinoissa ja myös myöhemmissä Anjalan tapahtumissa.

Nykyäänkin (vielä) 1200- 1700- luvun asioista vaietaan. Tai esim. puhdasoppisuuden merkityksestä suomalaisiin ei voi kirjoittaa, koska väite kuuluu; ei ole asiakirjoja, niin silloinhan ”järkeilijä” voi päätellä ”hyvällä omallatunnolla”, ettei sellaista ole voinut tapahtua, kun sellaisesta ei ole mainittu tai kirjoitettu

 

Kysymys kuuluu: Miten kirjoittamatonta voi tutkia ns. historian dokumentteihin nojautuen? Kas siinäpä kysymys? Historiallinen totuus on yleensä, kaikki se mitä on kirjoitettu.

Silloinhan kirjoitettu dokumentoitu olisi vain se totuus --- mutta, mutta…kuka sen kirjoittikaan juuri tällätavalla, kenenkä ehdoilla ja miksi?

Mutta ns. kriittinen asiaan perehtyvä voi kuitenkin epäillä syytä miksi ei ole kirjoitettu. Jos joku oli teloitettu mestaamalla, miksi sen todellinen syy piti jättää kertomatta. Miksi sellainen oli niin arkaluonteista, että jo silloin tiedettiin merkintöjen vaarallisuus tai sitten ne poistettiin myöhemmin? Miksi tällaista on tapahtunut? Oliko näillä puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien avulla sittenkin tarkoituksena lopettaa ja kitkeä lopullisesti suomalaisten omat monituhatvuotiset Kalevalaiset ”kansallistunnukset” (Melkein siinä onnistuttiin, mutta 1800 - luvulla suomalaisuus ja Kalevalaisuus löydettiin kuitenkin ”uudelleen”).

Omaleimainen ns. Kalevalainen usko piti kitkeä juurineen suomalaisista, mutta sitä ei saanut mainita syyksi edes puhdasoppisuuden aikana (Seppo Liukko)

Ks. myös mm. Prof. Jouko Vahtola, Suomen Historia 2004:75-77. Lisää asiasta mm. tohtori / dosentti Marko Nenonen; mm. Suomen noitavainoja koskeva kirjallisuus.

 

 

Ks. suomalaisten esihistoriaan ja Lalli- Davidiin sekä Nuijasotaan ja myös Puhdasoppisuuden noitavainoihin osaltaan liittyvä Liukko - nimen historiakirjoitus, joka myös samalla liittyy Kalevalaisuuteen ja muinaissuomalaisuuteen.

Asiasta tarkemmin; Liukko - nimen nimitutkimus ja esihistoriatutkimus yhteenveto ja esittely Seppo Liukko kotisivulta.

                                                                        

******

 

 

Nykyisessä historiankirjoituksessa on virheitä, joka olisi korjattava tai ainakin tuotava toisenlainen näkökulma esiin pohdittavaksi.
Onko historiankirjoituksessa tarkistettavaa?

 

Olen kerännyt muutamia kohtia ”virallisista asiakirjoista”, joiden sisältöä ei ole riittävästi huomioitu historiankirjoituksessa, ja joiden perusteilla edellä olevan väitteen kohdat ovat perusteltavissa:

 

Asiakirjoista ei löydy ”todellista” kuvaa suomalaisten kansanuskosta, eikä sitä millaisin perustein ja keinoin sitä kitkettiin. Suomalaisten kansanuskoon liittyviä asioita on jätetty tarkoituksella pois asiakirjoista tai ne ovat kadonneet.

Kaikkea ei kuitenkaan ole jätetty pois, näistä palasista saa taustat tunteva tutkija aivan erilaisen kuva, mitä ”virallinen” vanha historiakirjoitus on meille opettanut. Yksi tärkeä 1500 - luvun asiakirja näistä jäljellä olevista on suomalaisen Mikael Agricolan mainitsema tieto sekä muutamat muut asiakirjat, jotka valaisevat kansanuskoa Suomessa ennen Ruotsinvaltaa ja sen jälkeen.

 

Jos kuitenkin on tarvetta tarkistaa miten sellaiset noitavainoihin liittyvät toimenpiteet olivat mahdollisia Suomessa, niin kannattaa perehtyä sen aikaisiin noitavainolakeihin ja säädöksiin 1500-ja 1600- luvulta, mitä siellä todellisuudessa lukee.

Lukeeko siellä ainoastaan katollisen uskonnon kitkemiseen liittyviä asioita vai onko säädöksissä nimenomaan myös suomalaisten harjoittaman Kalevalaisen kulttuurin noituuden ja taikuuden kitkemisestä, jota oli niin paljon vallalla Suomessa (Agricola 1551 Psalttari teoksessa; Hämäläisten jumalat ja Calevanpojat).

 

 

Toisaalta kannattaa perehtyä noitavainojen oikeustapauksiin ja ymmärtää, mitä sen ajan talonpoika tai syytetty uskalsi paljastaa todellisia asioitaan tuomiovallalle, joka saattoi tuomita asianosaisen kuolemaan. Oikeuden pöytäkirjoissa syytetty tietenkin kiistää kaikki noituus/taikuus- ja muut menonsa, mutta se ei tarkoita sellaista, etteikö Kalevalaista kansanuskoa vielä ollut runsain määrin 1500- ja vielä 1600- luvulla, kuten Mikael Agricolakin on kirjallisesti todennut.
Suomen historian kronologia, Historian äärelle: Agricola lähde kertoo:
Kalevalaista - kalevalamittaista runoutta laulettiin suomenkielisten talonpoikien toimissa yleisesti Länsi-Suomessa keskiajalla vielä 1400- luvulla, tästä on mainintoja ks. tarkemmin  Agricola: Suomen historian kronologia

; 1400-luvulla.
Kalevalaisesta kansanrunoudesta mainitaan tarkemmin sivun puolivälissä, kohdassa yleistä 1400- luvulla.

Mistä merkkejä kansanuskosta on löydettävissä:

Asiakirjojen maininnat todistavat suomalaisilla olleesta Kalevalaisesta pakanauskosta ja sen kitkemisestä sekä suomalaisen talonpoikien laajasta vastustuksesta Ruotsinvallan sotajoukkoja vastaan (Talonpoikien vastustuksesta on useita asiakirjamainintoja Turun Tuomiokirkon mustan kirjan välityksellä kirkon johdon ja Paavin välisetä kirjeenvaihdosta 1100- luvulta alkaen FMU ja REA).

Suomen varhaiskeskiajan tietolähteitä on mm. Turun Tuomiokirkon mustakirja (kopiokirjat) FMU ja REA.

Suomalaisten talonpoikien tiedetään harrastaneen voimallisesti pakanallista - Kalevalaista kansanuskoaan, vielä 1500- luvulla kuten Turun piispana toiminut Mikael Agricolakin toteaa. Kalevalaista kansanuskoa kitkettiin eritavoin jo ennen puhdasoppisuuden aikaa. Siitä on asiakirja näyttöä em. varhaiskeskiajan Turun tuomiokirkon ja Rooman paavin välisestä kirjeenvaihdosta. Kirjeenvaihto on ilmeisesti alkanut suuresta talonpoikaiskapinan, joka on jälkikäteen nimetty suurtalonpoika Lallin ja piispa Henrikin väliseksi ”selkkaukseksi” vuonna n. 1156. 

On siis mahdollista, että Ruotsinvallan taholta ja jälkikäteen on tarkoituksellisesti haluttu tuoda julki vain yksi talonpoika, joka on ollut vastuuton, tyhmä ja toiminut väärin perustein, ainakin ruotsinvallan mielestä. Tämä historiaan merkitty ”totuus” toistuu kaikissa talonpoikaiskapinoissa Suomessa tämän Lalli – tapauksen jälkeenkin. Niin Davidin, kuin Filippuksen kapinoissa 1438, näissä myös on vain yksi ” älytön- tai hullu talonpoika” saanut kapinoista syyt niskoilleen ja viekoitellut muut talonpojat Ruotsinvallan edustajia aatelisia tai aikaisemmin Roomalaiskatollisen kirkon edustajia vastaan.  Suomalaista talonpoikaa on kaikissa Ruotsin vallan aikaisissa historiankirjoituksissa aliarvioitu ja tapahtumiin liittyvät asiat muutettu historiaa Ruotsille todellista myötämielisemmäksi.

Talonpoikaiskapinoiden syiden perustelu ja laajuus, ei vastaa todellisuutta, eikä kirjoitettu historia ole ollut asiallista. On jätetty selvittämättä, mm. miksi noitavainoja käytettiin suomalaista talonpoikaisväestöä vastaan. Myös Kalevalainen kansanusko on pyyhitty historiankirjoituksista lähes olemattomiin, vaikka siitä on mm. Mikael Agricolan kirjallisia muistiinpanoja 1500- luvulta.

Jos joku muuta väittää, sitten sanotaan, ettei dokumentteja löydy tai ainakaan asiakirjoista sellaista löydy, mikä todistaisi toisin tapahtuneen (ei voi esittää historiallista totuutta ilman asiakirjoja- mutta ovatko asiakirjojen sisältö historiallisesti oikein?).

Ei tietenkään löydy (mm. noitavainojen tuomioista), kun asiakirjat ja kronikat on kirjoitettu muiden kuin suomalaisten toimesta ja sekin vähäinen määrä mitä todellisuudesta on ollut tiedossa, niin se asiatieto paloi Turun palon aikana.

Todellisuudessa tilanne oli sellainen, että Ruotsinvallan edustajilla on ollut asejoukkoja mukanaan 1100- luvulla tunkeutuessaan Suomen alueelle ja talonpojat olivat tällaista valtaa vastaan. Talonpoikien vastustus on ollut laajempaa, kuin mitä historiankirjoissa on annettu ymmärtää.  Ruotsalaisten tunkeutuminen Suomen alueelle oli talonpoikien kannalta vihamielistä toimintaa.

Jälkikäteen on selitetty, ettei ole sellaisia dokumentteja, joka todistaisi talonpoikien vastustuksen tai olisi tapahtunut Kalevalaisen kansanuskon kitkentää Suomessa. Perusteluna ovat yleensä väitteet, ettei ole mitään evidennssiä esittää sellaista, koska mitään sellaista ei mainita asiakirjoissa. Se on yleinen vastaus, jos ei ole tarkoituskaan selvittää miten asia todellisuudessa on ollut.

Asiakirjoihin kirjoittavat kyseiset vallanpitäjät mikä on näyttää heidän kannaltaan hyvältä ja mikä jättää historiaan edullisen kuvan kyseisistä valanpitäjistä. Sehän on aivan yleinen sääntö, että historiaa kirjoitetaan voittajien ehdoilla.

Suomesta ei löydy edes nuoremmista Ruotsinvallan ajoista täysin totuudenmukaisia asiakirjoja ns. vaikeista asioista.

Asiakirjoja löydy edes 1600- luvun noitaoikeudenkäynneistä, jossa tuomittiin talonpoikia kuolemaan kalevalaisina noitamiehinä. Miksi huonoja asioita merkittäisiin muistiin tai säilytettäisiin, kun on tiedossa, kuka niitä noitatuomioita teki ja toteutti ja kuka näistä tapahtumista dokumentteja teki (ei ainakaan suomalaiset talonpojat), ja silloinhan on selvää mitä muistiin kirjoitettiin ko. edustajien toimesta ja näiden näkökulmasta (ei ainakaan suomalaisten näkökulmasta).

Tällainen menettelytapa pitäisi olla tutkijoiden tiedossa, ja ymmärtää asiakirjojen sisältö kyseisessä kontekstissa (kyseisessä ympäristössä ja ajassa). Mutta sellainen ajatus ei näköjään herätä edes suomalaista kriittistä historiankirjoittajaa?

Todellisuudessa asiakirjanäyttöä on kuitenkin olemassa, jos on vain halua perehtyä ko. ajan asiakirjoihin, esim. Turun Tuomiokirkon mustakirja on sellainen vahva näyttö ja Ruotsinvallan lait ja -säännöstö, jonka perusteella oli toimittava.

On myös huomattava, että suomalaisilla (hämäläisillä) talonpojilla oli ollut järjestäytynyt yhteiskunta, veroineen jo vakiintuneen maanviljelyn ajoista n. 300 – 500 - luvulta alkaen, ennen Ruotsinvallan aikoja (suomalaisen oikeuden alueet). Suomalaisilla oli oma kieli ja oma historia, Kalevalaisen kansanuskon kautta eli suomalaisilla on ollut oma kansallinen identiteetti, jota koetettiin noin 500- 600:n vuoden ajan nujertaa, n. 1200- luvulta alkaen.

Kaksi kysymystä.

Oliko Suomen alueella talonpoikien vastustusta ja oliko suomalaisilla oma pakanallinen Kalevalainen kansanuskonsa ennen Ruotsin nousua Suomen alueelle?

Vastauksia:

1) Suomen talonpojilla oli voimakas vastustus Ruotsinvallan sotaista nousua vastaan, tällaista on todellakin tapahtunut jo 1100- luvulla, katso seuraavat ”todisteet”, alla 1-8.

2) Suomalaisilla on ollut oma Kalevalainen kansanusko, varmasti ollut jo pakana- aikana (ks. prof. Kuusi)

Kalevala- kirja ei ole suomalaisen Kalevala ajan alku, kuten joissakin piireissä edelleen väitetään.

 

Turun Tuomiokirkon Mustakirja FMU

eli Tuomiokirkon varhaiskeskiajan asiakirjat antavat tähän vastauksen.

Tässä esimerkkinä Paavin kirjeet 1171 -72 (FMU 24): Apostolinen paavin istuin on huolissaan, siitä kun kristinuskoa levitetään sotajoukkojen voimin, suomalaiset lupaavat säilyttää kristinuskon, mutta sotajoukkojen vetäydyttyä kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia.

Ja alla lisää:

Historiankirjoituksen tarkennuksia talonpoikaisvastustuksesta ja Kalevalaisen kansanuskon kitkemisestä varhaiskeskiajalla jo 1100 - 1200 – luvuilla (FMU ja REA sekä kirjallisesti myös Agricola): 

Suomeen tehtiin aseellinen maihinnousu (Toistettakoon vuoden 1171 asiakirjan merkittävä lausuma) Apostolinen paavin istuin on huolissaan, siitä kun kristinuskoa levitetään sotajoukkojen voimin, suomalaiset lupaavat säilyttää kristinuskon, mutta sotajoukkojen vetäydyttyä kieltävät uskon sekä halveksivat ja ankarasti vainoavat saarnaajia.

1.           Edellä mainittu 9.9.1171, FMU 24 todistaa, että mm. Köyliössä oli sotajoukkoja 1150 - luvulla, eli asevoimia käytettiin suomalaisten talonpoikien (Köyliön Lallin) joukkojen voittamiseksi (asevoimiin viittaa myös Tarkiainen 2007). Suomalaisten talonpoikien taholta on ollut huomattavan voimakasta vastustusta, koska vastassa on ollut vieraan vallan vieraskielistä sotajoukkoa. Suomalaisilla oli vielä silloin käytössään oma pakanallinen kansanusko- Kalevalainen loitsukulttuuri (ks. evidenssiä, myös kohdat alla 2- 7).

2.           Todellisuutta on myös, että suomalaisilla oli oma pakanallinen oma kansanusko, kuten seuraavassa Paavin kirjeessä FMU 27 ja lainauksessa ajalta 11.9.1171 on mainittuna: ”Olemme kuulleet virolaisten ja muiden noiden seutujen pakanoiden nousevan ankarasti Jumalan uskovaisia ja kristinuskon palvelijoita vastaan, riehuvan silmittömästi sekä hyökkäävän kristityn nimen voimaa vastaan”. Me myönnämme yhden vuoden synninpäästön kaikille, jotka voimallisesti taistelevat usein mainittuja pakanoita vastaan.

3.           Todellisuutta on, että suomalaiset ovat olleet suurilukuista pakanakansaa ennen ruotsinvaltaa.
Perugia 23.1.1229, REA 3. 
Suomen piispa on hankkinut äsken suurilukuisen pakanakansan Suomessa ja läheisissä maissa”. Suurilukuisuus maininta selittyy sillä, että myös ns. Novgorodin alueen suomensukuiset on laskettu v. 1229 mukaan, sillä vasta Pähkinäsaaren rauha 1321 jakoi suomensukuiset väestöt itäiseen ja läntiseen leiriin (Novgorodin- Moskovan ja näiltä alueilta pohjoiseen Karjalaan saakka oli paljon enemmän suomensukuista – ja kielistä väestö,  kuin Suomen ja Ruotsin alueella).

4.           Suomalaisten Kalevalaisen kansanuskon pyhiä paikkoja otettiin kirkon käyttöön (pakolla). Seuraavan kirjeen perusteella on totta, että suomalaisten pakanauskon pyhät paikat / Kalevalauskon ”shamaani” talonpoikien perintömaat oli luovutettava (määritelmä on lahjoitettava - pakolla) kirkolle. REA 10, vuonna 1234 Nousiainen.

Paavin kirkon edustaja Suomessa piispa Tuomas ilmoittaa lahjoittaneensa pakanalliselle kultille omistetun maa- alueen ((Kalevalainen - muita kultteja Suomessa ei ollut ja kulttimaat olivat pakanatalonpoikien maata, joita lahjoitettiin) sekä puolet eräästä saaresta, jota kutsutaan Taipaleeksi, kappalaisellemme Vilhelmille ikuisella omistusoikeudella.

Kalevalaisen kansanusko pyhät maat oli siis luovutettava kirkolle.
Tällainen pakanallinen kulttimaa- alue saattaisi olla tarkemman tutkimuksen perusteella esimerkiksi Liukkolan - kylän maat, Taipalsaaren kunnassa (Lappeenrannasta pohjoiseen).
Mikä olikaan tämä kyseinen Taipaleen saari, onko se Karjalan Taipalsaari? (hypoteesi SL)


Asiaan on vahvistus, suora lainaus Wikipediasta; Taipaleen saari = Taipalsaari:
Vuonna 1415 mainitaan kirjallisissa lähteissä ensi kerran Lappeen kihlakunta ja pitäjä, joista viimeksi mainittuun myös Taipalsaari kuului.
Taipalsaari muodosti keskiajalta lähtien oman Taipale-nimisen hallintopitäjän. Taipaleen hallintopitäjä sai nimensä Kustaa Vaasan määräämästä Taipaleen kuninkaankartanosta, joka oli ollut sen hallinnollisena keskuksena jo keskiajasta alkaen. Tämän nimi siirtyi myös myöhemmin muodostuneen aluksi sama-alaisen seurakunnan nimeksi. 1600-luvun alusta alkaen seurakunnan nimenä käytetään muotoa Taipalsaari, joka on lyhennys Taipaleen saaresta.

Olivatko Turun ja myös Satakunnan – Karjalan ympäristön alun perin hämäläisten vanhat Kalevalaiset kulttipaikat jouduttu luovuttamaan uusille ruotsinmaalaisille tulokkaille tai kirkon käyttöön? Asiasta mainitaan seuraavasti;

Paavi Gregorius IX vahvisti 1229, että Suomen kirkon omistukseen kuluu pakanallisten yhteisöjen hallussa ollut kulttimaa eli lehdot ja muut pyhät paikat (REA4 Turun tuomiokirkon kopiokirja, FMU 77*). Nämä paikat olivat kuuluneet aikaisemmin hämäläisille (A. Läntinen 1987:141*). Nousiaisten kirkko oli merkittävässä asemassa Rooman paavin suuntaan 1200- luvun alussa.

Kuningas Birgerin kirje 1303, sen mukaan kolme ruotsalaista sai oikeuden suorittaa uudisraivausta ”Hämeen metsissä” (de silvis in Tavasti) Häme ulottui Suomenlahdesta Pohjanlahteen, ilmiselvästi seudut kuuluivat suomalaisille hämäläisille, joiden maille ruotsalaiset olivat tunkeutumassa kuninkaan kirjeen voimalla (Aarre Läntinen, 1987 : 140).

Hämäläisten vanhoja kalevalaisia nimiä ovat mm. Liukko ja Laukko. Nousiaisten (myöh. Masku- Vahto) kunnassa oli jo ko. Ruotsinvallan aikana Liukolan ja Laukolan – kylät. Liukolan – kylässä on ollut vanha rautakautinen asumuspaikka. Vielä 1551 mainitsee Mikael Agricola, että hämäläiset palvoivat omia jumaliaan, joista olivat mm. Calevanpoijat.

5.           Lallin – puolustuskapina sotajoukkoja vastaan 1100- luvulla

Ruotsi otti vallan Suomessa, Lallin talo otettiin Turun piispalle, myös muutoinkin talonpoikaisväestön Kalevalaisen kansanuskon kulttipaikat otettiin (lahjoitettiin) katolliselle kirkolle. Lallin ja talonpoikien yhteinen vastustus oli ”puolustuksellista”, suomalaiset talonpojat taistelivat Ruotsin vallan sotajoukkoja vastaan (tästä ei mainita historiakirjoissa?). Tämän sodan voittivat tietenkin asemiehien kanssa liikkuneet pakana - alueiden valloittajat.

Vallan suomalaisilta ottaneet ”rankaisivat” erityisesti Lallia ja tämän sukua, ottamalla haltuunsa tämän ja muidenkin talonpoikien maaomaisuutta. Kirkko (Piispa) otti haltuunsa nykyisessä Kirkkosaaressa olevan Lallin suuren talon ja Köyliönjärven ympäristössä olevia laajoja Lalloilan maita. Maitaan menettivät myös muut kapinaan osallistuneet talonpojat. Lalli ja muut Köyliön talonpojat menettivät talonsa ensin kirkolle ja myöhemmin kirkko kruunulle ns. luterilaisena Kustaa Vaasa otti kuninkaanvallan voimalla myös maat ja vallan katolliselta kirkolta.

6.           Talonpoikaiskapinoita Ruotsinvaltaa vastaan tapahtui myöhemminkin vastaan Lalli- tyyppisissä talonpoikaiskapinoissa, mm. Davidin - ja talonpoikien kapina Vesilahdella, Viikin- kartanoa vastaan ja myös Lammin Porkkalan kartanon herroja (Maunu Tawast) vastaan sekä Karjalassa Viipurin Filippuksen nousussa valtaa pitäviä aatelisia vastaan. Kyse on ollut talonpoikien vastustuksesta vieraanvallan- ja  vieraskielistä valtaa vastaan, näistä on olemassa joitakin historiallisia asiakirjoja, mutta ne on kirjoitettu yksipuolisesti Ruotsinvallan linssien läpi.

Toisin sanoen Suomen kapinat on aina kirjoitettu historiaan niin, että niissä ei koskaan ole ollut yleistä ”kansannousua”, vaan kerrotaan, että vain joku yksittäinen ”hullu” talonpoika on vastustanut maahan noussutta vierasta valtaa.
Todellisuudessa suuria talonpoikaisjoukkoja oli usein (jo Lallista - Nuijasotaan saakka n. 400 – vuotta) vastustanut vieraskielistä valtaa Suomen alueella.

Tällaista oli ainakin 1170- luvulla Lallin – kapinassa, 1200- luvulla Sääksmäen (hämäläisten) talonpoikien vastustuksen vuoksi Paavin kirjoittama bulla, kohta 7 alla (talonpojat joutuivat lainsuojattomiksi) ja 1300- luvulla erikoistapaus jossa suomalaiset olivat mukana.

Vuonna 1343 Virossa oli vielä perintöoikeutensa säilyttäneitä talonpoikia, jotka nousivat kapinaan aatelisherrojen kartanotalouden laajentumista vastaan. Suomalaiset lähettivät apua Viron talonpojille ja yrittivät auttaa kapinallisia, mutta suomalaiset saapuivat kolme päivää myöhässä Tallinnaan (M. Jokipii, Studia Baltica 1989:22).

Lisäksi 1400- luvulla oli laaja lähes koko sen aikaisen Suomen käsittänyt talonpoikaiskapinoiden - aalto oli vuonna 1438, jolloin mm. Wiikin, Porkkalan ja Viipurin alueella kapinoitiin sekä tietenkin 1500- luvulla mm. laajassa Nuijasodassa, jossa suomalaisten talonpoikien vastustuksen selkäranka murrettiin.

Puhdasoppisuuden 1600- 1700- luvun aikana ei ollut talonpoikaiskapinoita.

Syynä olivat nuijasodan suuret tappiot (verrattavissa sodan 1939-1945 tappioihin) ja kuolemantuomioon saakka olevat puhdasoppisuuden lait ja ns. ruotsalaistamisen ajan tarkoitusperät.

Siksi myös muutamia talonpoikien johtajia mestattiin myös Kalevalaisina noitina varoitukseksi muille.

Siis Kalevalaisuus oli kiellettyä, ja talonpoikien kansanusko oli vääräuskoista toimintaa ja siten vaarallista Ruotsin valtiolle. Noitavainolait olivat voimassa 1770- luvulle, ja olivat tarkoitettu kahlitsemaan talonpoikien mahdollisia itsenäisyys ajatuksia ja samalla ”siirrettiin”  suomalaisten tavoitetta saavuttaa omakielinen suomalainen yhteiskunta (PS. Suomalaisilla oli ollut oma järjestäytynyt yhteistoiminta ja hallinto jo pakana- aikana Suomessa).

Nämä 1100- luvulta alkaen olevat Ruotsin sotajoukkojen vastustamiset ja kapinointina ilmenneet itsenäisyyspyrkimykset, kapinat vierasta valtaa ja sen edustajia vastaan. Koska suomalaisilla oli oma kulttuuri ja hyvin pitkä suomensukuisten historia ennen jo Ruotsinvaltaa, olivat varmaankin jo tiedossa Turun oppineiden keskuudessa jo 1600- luvulla* ja viimeistään mm. 1743 ja 1788 mm. Anjalan- liiton upseereilla, jotka jo 1700- luvulla suunnittelivat Suomen itsenäistymistä Venäjän avulla (*Turun Koulun oppineilla Porthanin johdolla oli jo tätä tietoa sekä suomalaisilla upseereilla 1743).  

Kalevalaisen kulttuuria on ollut olemassa koko Ruotsinvallan aikana Suomessa.

7.           Tässä tuodaan julki, että hämäläisillä (suomalaisilla) oli omat Kalevalaiset jumalansa, joita he kunnioittivat, vielä 1200- luvulla ja se oli erityisen suureksi vaaraksi Ruotsin valtakunnalle, alusta alkaen 1700- luvulle saakka

 

Evidenssiä siitä, että suomalaisilla oli oma kansanusko ja kulttuuri ennen Ruotsin kautta tuotua katollisen kirkonoppia n. 1150 - 1250 välisenä aikana:

Kalevalaista kansanuskoa vastaan ja hämäläistä talonpoikaisväestöä vastaan tehtiin aseellisia ristiretkiä Suomeen. Tätä varten värvättiin ja perustettiin aseellisia joukkoja (suomalaiset pakanat eivät kääntyneet ”vapaaehtoisesti” katolliseen kristinuskoon,  kuten on annettu ymmärtää).

Esimerkki asiakirjasta:

Perugia 9.12.1237 Lateraani Upsalan arkkipiispalle, FMU 82. 

Ne joita kutsutaan hämäläisten kansaksi, jotka ovat piispojen suuren vaivannäön jälkeen käännytetyt katolliseen uskoon, nyt ristinvihollisten vaikutuksesta kääntyneet takaisin vanhan erhetyksensä petollisuuteen, niin että he muutamien raakalaisten kanssa Perkeleen auttaessa hävittävät täydelleen uuden seurakunnan istutuksen. Siten Ruotsin valtakunta kukistuu pakanoiden julmuudesta ja usko siitä helposti täysin tuhoutuu, ellei sitä riennetä tukemaan Jumalan ja apostolisen istuimen tuella. Huom.  Erillinen merkintä: Paavi Gregoriuksen hämäläisiä vastaan lähteville ristiretkeläisille myöntämät erityiset aneet, jotka annetaan meren yli meneville”.

Siis Ruotsissa etsittiin joukkoja sotaretkelle hämäläisiä (Suomen) pakanallisia talonpoikia vastaan ja mitä heille luvattiin palkkioksi, kun suunniteltiin ”ristiretkiä” Ruotsista Suomeen. Toimenpiteen tarkoituksena oli hämäläisten muinaisen pakanallisen Kalevalaisen kansanuskon kitkentä.

PS. Autonomian alkuaikoina juuri Kalevalaan perustuvat tiedot suomalaisten omista juuristaan, omasta kulttuurista ja - kielestä nousivat tärkeimmiksi itsenäisyysperusteiksi - oman kansakunnan luomisen peruspilareiksi, jotka olivat suomalaisilla ja suomenkielisillä olleet olemassa jo ennen Ruotsinvallan maihinnousua Suomeen.

8.           Suomalaisilla (hämäläisillä) oli vielä ja edelleen 1500- luvulla omat Kalevalaiset jumalansa, ks. Davidin psalttari kirj. Mikael Agricola vuonna 1551.

Vielä 1500- luvun puolivälissä hämäläisillä oli Kalevalaiset jumalansa ”Calevanpojat”, siitä piispa Agricola kirjoittaa psalttarissaan ”huolestuneena” talonpoikaisväestön huolestuttavista tavoista ja mainitsee erikseen useita hämäläisten jumalia nimeltä mm ”Calevanpoijat”, ja samassa Davidin – psalttari teoksessa hämäläisten Kalevala – kulttuurin henkilönimiä.

Vanhat kalevanpojat olivat muinaisten aikojen kaskenkaatajia jo vasarakirveskulttuurien maanviljelyn alkuajoista alkaen (n. 2500 eaa. alkaen), jotka olivat muuttuneet germaanimaanviljelijöistä assimiloitumalla alkuperäisten jatkuvuusteorian mukaisten suomensukuisten väestöjen kanssa, suomenkielisiksi muinaissuomalaisiksi /(ks. FMU 82 edellä->) hämäläisiksi talonpojiksi 2000 - 3000 vuoden aikana, siis huomattavasti ennen Agricolan aikaa.

Hämäläisten Kalevala uskonto oli kansan omaa n. 3000 vuotta vanhaa suomensukuisten perinnettä, joka kumpusi aivan samoista perusteista kuin nykyiset uskonnot.

Kalevalaista kulttuuria on selkeästi ollut olemassa Suomessa jo 1000 eaa. (Kalevalamitta oli olemassa Itämeren alueella jo 1000 eaa.) ja esi- Kalevalaista,  n. 7000 vuotta vanhaa suomensukuisten kulttuuria oli ”rakennettu” jo ennen kalevalamittaa, ainakin kampakeramiikan ajoista alkaen tai se on muodostunut kampakeramiikan laajan – alueen aikana.

Vanhempi Kalevalainen kulttuuri yhdistettiin hämäläisten maanviljelykulttuuriin, kaskiviljelyn saapuessa Suomen alueelle n. 2500 eaa. alkaen (Esim. anglosaksinen kronikka Widsith 600 AD, ”Caelik hallitsi Finnejä”, sridefinnit olivat metsästäjä suomalaisia).

Talonpoikaiset- maanvijelijähämäläiset (Finnejä) ja metsästäjä hämäläiset /ns. eteläsaamelaiset tai lappalaiset luontaistaloudella elävät ”suomalaiset” harjoittivat kaikki vielä 1500 – luvulla Kalevalaista noituutta, vaikka se oli kiellettyä toimintaa.

Noituus ja taikuus olivat lakien ja säädösten perusteella kiellettyä - sekä kuolemantuomioon saakka olevaa laitonta toimintaa Suomessa

Yllä olevat (kursiivi) asialainaukset 1-6 ovat Suomen varhaiskeskiajan lähteitä – kirjasta, Toim. Martti Linna 1989.

*********************************************************

Kalevalaisen kulttuurin merkitys suomalaisille / ruotsalaisten piti kitkeä kokonaan kansanusko Suomesta,

”hämäläisten” talonpoikien vastustus.

Ruotsin aseellinen nousu Suomeen.

Kansanuskolla oli niin vanha tuhansia vuosia jatkunut perinne, ettei siitä hevillä luovuttu, vaikka suomalaisia muutokseen pakolla ajettiin. Kalevalainen kulttuuri oli täysin suomensukuisten pitkälle kehitetty uskonto, mutta myös monipuolinen informaatio välinen laajalla alueella asustavien suomensukuisten kesken. Se oli myös ohjeistus elämän menettelytapoihin. Se oli ongelma. 1100- 1700- luvun Ruotsin valtaapitävät pelkäsivät Kalevalaisen kansanuskon voimaa, oli vaikea hallita kristinuskon välityksellä, jos suuri osa kansasta oli kiinni vanhassa kansanuskossaan. Kristinusko oli sopiva vallan ylläpidon välikappale.

Ruotsinvallan aika.

Kansan usko piti kitkeä pois, siihen syntyi väline uskonpuhdistuksen kautta, keksittiin noitavainot vääräuskoisia varten. Vääräuskoiset pantiin kuriin, päälliköt teloitettiin ja Suomessa näitä oli hämmästyttävässä määrin suurten talojen isäntiä. Miksi?

Koska vanha Kalevalainen kansanusko oli otettu myös hämäläisten talonpoikien omaksi vallan ylläpidon välineeksi, kuten kristinuskosta oli tullut kuninkaiden ja keisarien apuväline Rooman Keisareista alkaen. Ruotsin valtakunta käytti myös kristinuskoa kansan hallitsemiseen ja se nousi tärkeimmäksi vallan ylläpidon välineeksi aikakin 1200- 1600- luvuilla (mm. Puhdasoppisuuden ajan Noitavainolait).

Eihän kansaa voi hallita jos sillä on eri ajatusmaailma, kuin hallitsijoilla. 

Kalevalainen taikuus – ja noituus oli hävitettävä, siihen tarvittiin noitavainolait ja Puhdasoppisuuden aika.  Noitavainot kohdistuivat puhdasoppisuuden luterilaisena aikana Suomessa pääasiassa suomalaiseen kansanuskon harjoittajien (suomalaisten Kalevalaisten tietäjien eli talonpoikien -) toiminnan estämiseen ja eristämiseen sekä kalevalaisten tapojen kaikkinaiseen kitkemiseen, vähemmässä määrin katollisen uskonharjoittajien tuhoamiseen. 

Talonpoikien merkitys Kalevalaisen - perinteen säilyttämisessä.

Suomalaisten Kalevalainen perinne oli siirtynyt Kalevala ajalta 1000 eaa. alkaen (ja aikaisemminkin) pääasiassa talonpoikien- kaskiviljelijöiden välityksellä keskiajalle, jolloin Ruotsin valtion otti aseellisesti vallaten Suomen alueen haltuunsa.

Tällöin oli tärkeää, että Kalevalaisen perinteen merkittävimmät levittäjät hiljennettiin. Kalevalaisen kansanuskon vanhoillisempia ”ortodoksisempia” olivat nimenomaan hämäläisen talonpoikaisväestön napamiehet (suurtalonpojat), joiden pitkäaikainen kokemus / historia ”tiesi” miten Kalevalaisessa kultissa piti menetellä.

Talonpoikia tuomittiin kuolemaan nimenomaan noitina, kun noitavainot alkoivat 1500- luvulla ja ne jatkuivat puhdasoppisuuden aikana Suomessa pitkälle 1700- luvun puolivälin yli. Talonpoikiin kohdistunut Kalevalaisen kansanuskon noitavaino tuomiot päättyivät 1600- luvun puolivälin jälkeen, mutta ko. valvonta kesti n. 1770 – luvulle saakka.  

*********************************************************************

Noitavainolakien säätäminen ja noitaoikeudenkäyntien tuomiot

(Joitakin asiakirjoja on tallella, mutta mm. kalevalaisena noitana kuolemaantuomitun talonpoika Olavi Luikon oikeudenkäyntiä koskevat asiakirjat ovat kadonneet /hävitetty? Vain mestaajan kuitti on tiedossa)

Noitavainolakeihin ja säädöksiin perustuvia tuomioita ja niiden perusteluja on peitelty tai jälkikäteen hävitetty, koska tuomiot ja todisteet saattavat olla ”perusteettomia” ja ovat olleet ainakin jälkikäteen näyttäneet suhteellisen rumilta ko. kansakunnan oikeustapauksilta (esim. Vesilahti / O. Luikko tuomittu noitana 1649, käräjäoikeuden asiakirjoja ei löydy, mutta tapahtumasta on pyövelin kuitti 19.1.1650). Noitaoikeudenkäyntien määrä lisääntyi 1600- luvulla mm. Örebron säädöksien kiristämisen jälkeen, jonka noitaoikeudenkäynnit sekä noituustuomiot myös osoittavat.

Kalevala kulttuuria harjoittavia ihmisiä eli suomalaisia varten lakeihin ja säädöksiin oli lisätty tarkoituksella mm. noituus ja taikuus asioita koskevat kohdat, jota myös käytettiin Suomessa mm. suurehkojen talojen isäntiä vastaan.

Juuri tällä noituus ja taikuus alueella Örebron 1617 uudet vahvemmat säädökset velvoittivat (siis kuningas velvoitti) pappien olevan aktiivisia ja toimittamaan noituutta harjoittavat (talonpojat) esivallan eteen. Syyttäjinä toimi esivalta ja todistajana mm. noituusasioissa kuninkaan velvoituksella em. papit.  Suomessa noitavainoissa ei siten ollutkaan pääasiassa katollisen kirkon jäänteiden lopullisesta poistamisesta Ruotsin valtakunnasta tai naisten noitasapattiin lentämisestä, kuten usein harhaanjohtavasti esitetään. Sillä Varsinais- Suomi ja Häme sekä Satakunta olivat niitä alueita, jossa Kalevalainen noituus oli puhdasoppisuuden valvonnassa ja syytteitä jaettiin n. 1660-luvulle saakka. Ruotsin vallan naisiin kohdistuneet noitavainot tapahtuivat vasta 1670 jälkeen ja alueellisesti nämä tapahtuivat pääasiassa ruotsinkielistä rannikko alueella ja Ahvenanmaalla ja emämaa Ruotsissa. Noitavainot olivat voimassa Ruotsin valtakunnassa aina 1770-luvulle saakka.

Kuolemantuomioon saakka seuranneita noitavainoja eli käräjäoikeuksien noita-oikeudenkäyntejä oli mm. Vesilahdella 1600-luvulla, joiden lopullisen tuomion julisti Turun hovioikeus. Hovioikeuden päätöksen mukaisia kuolemantuomioita toteutettiin, tämän hetken tietojen mukaan, yli 100. Täytäntöönpanot suoritettiin mestaamalla. Hovioikeudenpäätökset tehtiin noituusasioista, jossa syytettynä oli yleisesti talonpoika, vanhan Kalevalaisten tapakulttuurin jatkamisesta, vaikka ne olivat noitavainolakien ja säännösten nojalla ja Ruotsin vallan toimesta ankarasti kiellettyjä.

****************************************************************

Noitavainot Suomessa:

Tässä muutama tärkeä Ruotsin valtion laki ja säädös, jotka koskivat suoraan suomalaisten Kalevalaista kansanuskoa, ja joiden perusteella Suomessa tuomittiin ihmisiä noidiksi tai jonka vuoksi ihmisiä tai ns. tietäjäsukuja siirtyi Raja- Karjalaan ja Inkeriin. On myös todellisia tapauksia jossa kuolemanrangaistus annettiin ko. noitavainolakien perusteella rikoksesta, joka oli ns. mahdoton rikos, jota ei voinut todistaa, mutta syytetty ei myöskään voinut puolustautua

Alla tekstin lainaus kirjallisuus; FT.  Nenonen / Noitavainot.

Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus ja loitsut selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi.

Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota (se oli kierotoilmaisu). (Hämäläisten ”epäjumalia olivat Calevanpojat, Väinämöinen, Ilmarinen, Rongoteus jne.)  Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta.

Vuosina 1627- 52 puhdasoppisuutta edusti Turun piispa Iisak Rothovius, joka oli ankaran kurin ja järjestyksen kannattaja.

Vuonna 1649 Pietari Brahe ottaa Turun akatemiassa konsistorissa esille taikuuden, joka "tässä maassa on suuresti vallalla" (samana vuonna Olavi Luikko tuomitaan kuolemaan Kalevalaisena noitana).

Noitavainolakeja oli laadittu tarkoituksella, että suomalaisten kalevalainen kansanusko ja noituus - ja taikuus on poistettava, koska noituus ja taikuus olivat nimenomaan Kalevalaista kansankulttuuria vielä 1600-luvun alkupuolella Suomessa (shamaanien loitsuperinne). Suomalainen omaleimainen kansankulttuuri oli vieraskielisen valtion ongelma, sen vaikutusta pelättiin. On vaikea pitää kurissa väestöä, jolla on omat uskomuksensa.

Tässä nousee esiin ns. kuninkaan vallan kasvu.  Kuninkaat Kustaa Vaasasta alkaen ottivat vallan kirkolta ja määräsivät papit valvomaan suomalaisia Suomessa ja myös Ruotsin suomalaismetsissä, jos joku harrastaa noituutta ja myöhemmin 1600-luvulla taikuutta, on pappien toimesta tuotava esivallan eteen tuomiolle.
Tämä sanotaan selvästi mm. Örebron säädöksessä seuraavasti:
"Örebron säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta". Tämä tarkoitti käytännössä kuolemantuomiota.

Kuningas oli määrännyt kirkonmiehet tähän tehtävään (kaikki eivät sitä hyväksyneet).

Sen vaikutus näkyy 1600-luvulla puhdasoppisuuden ajalla.

Lakien noudattamista Kalevalaisen kansanuskon kitkentään ja tuomioiden ankaruutta osoittaa mm. se, että näissä kirjoituksissa mainittu Vesilahtelainen talonpoika Olavi Luikko mestataan edellä mainittujen Pietari Brahen ja Iisak Rothoviuksen koventuneen linjan jälkeen välittömästi vuonna 1649 Vesilahdella.

Tuomio täytäntöönpannaan nimenomaan juuri puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien ja säännösten perusteella, mukana olivat papit, oman paikkakunnan puhdasoppisuuden voimahahmot kirkkoherrat* Wallennius ja *Stenius, kohteena olivat nimenomaan Kalevalaista kansanuskoa ”välittäneet” talonpojat Vesilahdella ja Pirkkalassa.

Vuosina 1643- 1650 talonpoikia tuomittiin noitavainolakien perusteella kuolemaan juuri *Vesilahdella ja Pirkkalassa sekä lähiympäristössä vähintään kymmenen talonpoikaa, tuomiot pantiin täytäntöön mestaamalla; Pirkanmaan Sanomat 16.11.06 /Nenonen. 

Esim. Kalevalaista noituutta ja taikuutta oli Suomessa vielä ainakin 1600- luvun puolivälissä, koska Järvenranta- Kaltsilan talonpoika Olavi Luikko oli mestattu Puhdasoppisuuden aikana, varoitukseksi muille, Kalevalaisena noitana vuonna 1649 Vesilahdella (Marko Nenonen).  Asiasta on olemassa Turun veromestari Herra Balltzar Wernlen kuitti pyövelille 13.1.1650, mutta muut oikeudenkäyntiasiakirjat ovat kadonneet tai todennäköisimmin tarkoituksella hukattu.

 

Olavi Luikon tuomion peruste on Kalevalainen noituus, eli tuomiossa on todettu nimenomaan että noitamies Olavi Luikko tuomitaan kuolemaan vuonna 1649. 

Ks. artikkeli; Liukko – nimen historia 2007, Seppo Liukko

Puhdasoppisuuden lakien tarkoituksena on siis ollut kitkeä tai juuria kalevalainen kansanusko Suomesta.
(Em. Säädösten ja lakien lainaukset ovat tohtori Marko Nenosen teoksista Noitavainot).

************************************************************************

Kalevala on peräisin Lounais - Suomesta eli vanhasta Hämeessä (Kuusi /Klinge)

Kalevalan tapahtumista suuri osa olisi ollut Varsinais-Suomen ympärillä eli vanhan hämäläisen kulttuurin aikana pronssi- rautakaudella, ennen ruotsinvallan aikaa ja vielä 1300- 1600 - luvulla.

Hämäläisyys edusti 1000- luvulle asti suomalaisuutta (Prof. A. Läntinen). Ks. Liukko - nimen historiaa ja Kalevala kytkentä -> tai artikkelista Kalevala ja Liukko tai kotisivulta:

Miksi Kalevalainen loitsurunousperinne aloitti lännestä käsin rappeutumisensa viimeistään puhdasoppisuuden vuosisadalla (1600-luku), ja miksi se sattuu juuri Suomessa 1500 -1600 -luvun Ruotsinvallan puhdasoppisuuden aikaan ja noitavainojen pahimpaan aikaan?

Kalevala on myös ollut todellista, joskin pakanallista kulttuuria suomalaisille, jota ruotsin vallan aikana yritettiin poistaa, kitkeä eli juuria suomalaisista ja suomalaisilta (Jouko Vahtola Suomen Historia s. 75-76).

Ei Kalevala eepos ole tyhjästä tempaistu, vastaväitteistä huolimatta.

Ei se ole yksistään kirjallisuus tuote, lyyrinen tai romanttinen kuten jotkut sanovat. Voihan Kalevalaisessa perinteessä olla historiallista ja esihistoriallista taustaa, mistä sellainen Kalevala oikein kumpuaa, ymmärretäänkö sitä Suomessa? 

Kalevala usko oli Suomessa todellista, huomattavasti ennen ruotsin vallan tuloa ja vähän sen jälkeenkin 1600-luvulle.

Herää kysymys: Missä sitä harrastettiin. Miksi sitä suomalaiset harjoittivat, jopa 1600- luvulle saakka (ja salaa senkin jälkeen).

Miksi Kalevala kansanperinne hävisi Suomesta, oliko häviämisen peruste Margaret Murrayn määritelmän mukainen. Pitikö kalevalainen kansanusko kitkeä pois, koska se kilpaili vallanpitovälineenä ruotsinvallan kanssa, kansalaisten tajunnanvirrasta?? Kansa piti saada kokonaisvaltaisesti vallanpitäjien toiminnan taakse, sehän on selvä. Puhdasoppisuuden rankkojen lakien avulla suomalaisten kapinointi saatiin loppumaan ja kalevalainen kansanusko loppumaan.

PS. Suomensukuisten vanha kansanusko on erittäin vanhaa ja syvälle juurtunutta. Vaikka kansanusko oli pakanallista se heille yhtä merkittävää, kuin kristinusko tai jokin muu uskonto ihmisille nykyisin. Näin jälkikäteen on ymmärrettävä 1100- 1600 - luvun tilanne myös sen ajan suomalaisten kannalta, omasta uskosta haluttiin pitää kiinni.

Kalevala perinteen sanotaan olevan yksi maailman vanhimmista tiedossa olevista "uskonnoista". Kalevalan loitsurunouden vanhimman kerroksen sanotaan olevan vanhinta eeposkerrontaa maailmassa, jopa vanhempaa kuin sumerilaisten Gilgames - eepos (Honko).

 

***************************************

Puhdasoppisuuden aika Suomessa 1600- luvulla:

Kalevalaisen kulttuurin vaikeudet kristillisenä aikana Suomessa ja noitavainolakien vaikutus suomalaisiin.

Kalevalaista kansanuskoa juurittiin 1500- 1700- luvuilla noitavainojen oikeudenkäynneissä Suomesta.

NOITAVAINOLAIT laadittiin jo ennen puhdasoppisuuden aikaa. Suomalaisten ruotsalaistamisen aika alkoi toden teolla vasta Nuijasodan jälkeen 1600 – luvulla ja puhdasoppisuuden lait oli osa tätä toimintaa Ruotsin kuninkaan vallan lisäämiseksi. Koska Nuijasodat ja muut talonpoikien kapinoinnit olivat olleet suuri voimainkoetus myös Ruotsalaisille.

Ruotsinvaltion politiikka muuttui kovemmaksi ja todelliseksi 1600- luvun alussa ns. ruotsalaistamisen aika alkoi voimallisesti, suomenkieli oli tarkoitus lopettaa, suomalaisia siirrettiin suuria määriä mm. Ruotsin ns. suomalaismetsiin ja Balttian ”sotilassiirtokuntiin” sekä Karjalaan ortodoksi karjalaisten tyhjiksi jättämille alueille 1600- luvun alussa. Näillä väestösiiroilla vähennettiin samalla myös suomalaisten kapinointien määrää, koska ”pakkosiirrot” olivat jopa 10 – 20 % suomalaisten sen aikaisesta määrästä (n. 300. 0000 asukasta), samalla otettiin laajamittaisesti käyttöön Puhdasoppisuuden noitavainolait. 1600- luvun alussa.

Suomalaisilla ei ollutkaan kapinointia ruotsalaisia vastaan 1600- luvulla (Huom. vrt. 1500- luku ja 1700- luku mm. Anjalan- liitto jne..).

Suomalaisten oman kansanuskon eli kalevalaisen kulttuurin kitkentä aloitettiin erityisesti 1600- luvun puhdasoppisuuden nimissä. 

Tähän viittaavaa lainsäädäntöä oli valmisteltu jo Kustaa Vaasan aikana 1500- luvun alussa

(esitän tässä säädökset toistona koska asiasta on jostain syystä paljon ns. vaikenemisilmiötä):

Vuonna 1528 Vesteråsin valtiopäivien jälkeen päätettiin, että noituus ja taikuus määrätään kuolemanrangaistuksen alaiseksi. Kaikki taikuus ja loitsut selitettiin Jumalan tahdon vastaiseksi ja vahingolliseksi. Vuonna 1575 Juhana III määräsi, että noitia ja epäjumalan palvojia (hämäläisten ”epäjumalia olivat Calevanpojat, Väinämöinen, Ilmarinen, Rongoteus jne.) tulee rangaista ensin ruoskimalla ja tämän jälkeen "tulee menetellä lain ja oikeuden mukaan", mikä käytännössä tarkoitti kuolemantuomiota (se oli ko. asiasta ”sovittu” kierotoilmaisu). Örebron 1617 säädöksen mukaan pappien käsketään saattaa esivallan rangaistaviksi ne, jotka harjoittavat noituutta.

Suomessa talonpoikien kansanusko oli tärkein noitavainojen kohde 1500- 1600-luvulla.

Tämä Noitavainot Suomessa teksti ei koske niitä myöhemmin Ruotsista levinneitä naisiin kohdistuneita ns. noitasapatti syytteitä ja tuomioita, joissa mm. lapsi saattoi ”joutua” todistamaan äitiään vastaan 1600-luvun loppupuolella.

Ankarilla säädöksillä pyrittiin estämään kapinointi ja pääasiassa talonpoikien oma kansanusko, koska ruotsalaisilla ei ollut vastaavaa vanhaa omaa kulttuuria, kuten suomalaisilla, oli sangen tärkeää saada sellainen yhteenkuuluvuuden tunne poistettua. Toisaalta ”vierasuskoista” väestöä on vaikea saada luotettavasti liitettyä Ruotsalaiseen yhteisöön, siksi suomalaisten kansanusko piti kieltää.

Kalevalainen kansanusko suomalaisten omalla kielellä oli epämääräistä ja epäluuloja herättävää noituutta, jota Kuningas käski pappien ankarasti valvomaan ja ”ilmiantamaan” kruunulle (kuten joillakin alueilla innokkaimmat Ruotsinvallan kannattajat tekivätkin esim. Vesilahti). Pakanallinen kansanusko oli myös kerettiläisyyttä ja myös noitavainolakien kautta kiellettyä toimintaa (kuten kristinuskon katolilaisuus).

Kalevalainen kansanusko myös kitkettiin Varsinais-Suomen ympäristöstä, ruotsinvallan voimakkaimmasta keskuksesta ja sen ympäriltä. Kalevalaisen noituuden ja taikuuden harrastamisen kieltämisen katsottiin lisäävän yhteiskunnallista vakautta.

Lainsäädännön painopiste muuttui 1600-luvulla, taikuus oli noituuttakin pahempaa, sillä noituutta esivalta ei pelännyt. Sillä puhdasoppista uskoa tai vieraskielisen esivallan valtaa ei voinut ylläpitää ”menestyksekkäästi” taikojen tekijöiden joukossa (Nenonen). 

Suomen historian kirjoittaja prof. Jouko Vahtola kirjoittaa: "Kristinusko ei juurinut perinteistä kansanuskoa suinkaan yhdellä kertaa"  (Vahtola 2004:75-76).

*******************************************************************

Syyt Kalevalaisen runouden muuttumiseen ja miksi se muuttui tai melkein hävisi.

 

Kalevalaisessa runoudessa kuvatut loitsut saivat uutta sisältöä kristinuskon aikana, koska varsinainen pakanakulttuuri oli jo silloin kiellettyä toimintaa. Kalevalaisten runojen iki-vanhoihin muotoihin liitettiin tai oli pakko liittää, jopa kristillistä asiaa. Muutoin Kalevalaista kulttuuria ei olisi enää voinut levittää.

Lönnrot joutui itse runoilemaan tai lisäämään omia ajatuksiaan Kalevalan runoihin ja loitsuihin, koska nämä uudet kristilliset aineksien vaikutukset näkyivät jo liian voimakkaina Kalevalan laulajien epiikassa.

Lönnrot halusi saada Kalevalassa talteen aidon ja muinoin käytössä olleen kalevalaisen kansankulttuurin. Lönnrot halusi löytää ja tallentaa vain alkuperäisen – arkaaisen Kalevalan.

Kalevalamittaisen runouden muuttumista heijastavat esimerkiksi piispa Henrikin surmavirsi 1200- 1300-luvulta, osittaa kalevalamittaisen runouden joustavuuden, sitä sovellettiin tarvittaessa kristillisiin aiheisiin.

Elinan surmaruno 1400- 1500-luvulta jolloin oli jo piilotettua valtapolitiikkaa, joka kohdistui Ruotsin leiriin siirtynyttä talonpoikaista kartanonherraa vastaan. Tämä runo säilyi Vesilahtelaisen talonpoikaisväestön sukukronikkana puhdasoppisuuden ajan yli, josta sen vasta 1830-luvulla mm. Elias Lönnrot tallensi Kantelettaren sivuille.

 

Mikael Agricolan ja myöhempienkin oppineiden mukaan Hämeessä kuitenkin vallitsi vielä 1500-luvulla täydellisesti taito sepittää ja esittää pakanuudenaikaisia Kalevalan mittaisia runoja. 1600-luvun puhdasoppinen kirkko ja varsinkin kruunu pyrki muun muassa noitavainolakien avulla kitkemään ja sammuttamaan kaikki epäkristillisinä pidetyt perinteiset runot ja tavat.

Ruotsinvallan aikana Kalevala usko muuttui maanalaiseksi uskoksi ja se oli kiellettyä. 

Kalevala usko haluttiin kitkeä, Ruotsin kruunun noitavainolakien sekä puhdasoppisuuden aikana 1500- 1600-luvulla. Suomen Historian 2004 kirjoittaja prof. Jouko Vahtola kirjoittaa: "Kristinusko ei juurinut perinteistä kansanuskoa suinkaan yhdellä kertaa".  Kansanusko joutui siirtymään tai tiivistymään Varsinais-Suomesta sen ympäristöön Häme /Satakunta alueelle ja sieltä myöhemmin syvemmälle Itä-Suomeen ja Raja-Karjalaan, josta Kalevala eepoksen kokoaminen pääasiassa tapahtunut (Karelia /Matti Kuusi).

Kalevalaisen kansanuskon kitkemisestä Suomesta:

Myös prof. Pentikäisen kirjoituksissa on mainittu, että Kalevalaista - runoutta, loitsuperinnettä ja - kansanuskoa on yritetty kitkeä pois suomalaisilta Ruotsin vallan aikana. Pentikäisen mukaan asiasta on noitavainoihin liittyviä oikeudenkäyntien pöytäkirjoja olemassa. Myös mm. Tohtori Pöllä mainitsee väitöskirjassaan, että ko. kalevalaisia tietäjäsukuja on paennut Ruotsin vallan noitavainoja Savoon ja Karjalaan, pois Ruotsin vallan ytimestä (Varsinais- Suomesta) ja sen ympäristöstä.

 

************************************************************

Puhdasoppisuuden ajan noitavainolakien ”tarkoitus”:

Miksi oli tarve kitkeä kansanuskoa ja rajoittaa talonpoikaista ”itsenäisyyttä

 

Noitavainolakeja ja niiden vaikutusta suomalaisiin ja Suomessa on tutkinut FT. Nenonen ja toisaalta historian prof. Jouko Vahtola on kirjannut, että suomalaisten kansanuskoa on rajoitettu ja kitketty ja että kansanusko oli maanalaista toimintaa nimenomaan puhdasoppisuuden aikana.

Nämä asiat on selkeästi esiin tuotu, mutta yleensä suomalaiset eivät tunne puhdasoppisuuden aikaa tai siitä on kerrottu ”vaieten”. Kalevalainen kansankulttuuri ja talonpoikaislevottomuudet Ruotsinvallan alusta alkaen ovat olleet jatkuva ongelma Itämaan ruotsalaiselle sotilassäädylle, eli aatelisille.

On ymmärrettävää, että vieraanvallan edustaja Suomessa yritti tukahduttaa kansallisen kulttuurin merkit, kuten Kalevalaisen kansanuskon kokonaan.

Suomalainen Kalevalainen kulttuuri oli erityisen omaleimaista, ja jota vieraskielisen vallan oli vaikea ymmärtää. Vastaavan tyyppistä erittäin vanhaa omaa kansankulttuuria ei ruotsalaisilla ollut, siksi sellainen suomalainen vahva kulttuuri oli kitkettävä. Taikuus tai muut kalevalaiset loitsut ja suomalaisten eriskummalliset menot piti lopettaa.

Nuijasodan jälkeen lainsäädäntöä kiristettiin ja kansanuskoa poistettiin kovin ottein 1600-luvulla.

 

On pohdittu mitkä olivat syyt, miksi talonpoikaiskapinat loppuivat 1600 – luvulla?

Vaikka talonpoikaiskapinoita oli ollut Suomessa jokaisena vuosisatana sitä ennen, alkaen Lallista-, hämäläisten – sääksmäkisten - Davidin kapinoista alkaen Nuijasotaan saakka 1597 (ks. myös asiaan liittyvänä Liukko- nimen esihistoriaa artikkelin lyhyt esittely tästä).

Puhdasoppisuuden aika on ehkä myös tärkein syy siihen, että kalevalaisen kansanuskon väistymisen kanssa samanaikaisesti, loppuivat talonpoikien kapinat Suomesta. Puhdasoppisuuden aika oli suomalaisten ruotsalaistamisen aikaa Suomessa.

Suuria ongelmia oli Ruotsin vallan tai Ruotsin vallan edustajien, aatelisten ja talonpoikien välillä edelleen. Eivät ristiriidat olleet minnekään hävinneet. Kapinat loppuivat puhdasoppisuuden aikana - ja sen vaikutuksesta, koska talonpoikien omaa "vapautta" rajoitettiin ja talonpoikien Kalevalainen kansankulttuuri lopetettiin, Nuijasodan ja puhdasoppisuuden kovilla keinoilla.

Kuinka suuri oli Kalevala - kulttuurin (kansanuskon) merkitys suomalaisille ja suomalaisten identiteetille ja miksi sen kitkentä oli niin tärkeää Ruotsin kuninkaille.

Lisäksi tarkastellaan mm. Puhdasoppisuuden ajan toimenpiteiden seurauksia Suomessa.

Johtivatko em. syyt; esim. monet talonpoikaiskapinat ja mm. Kalevalaisen kulttuurin kitkentä, osaltaan suomalaisten itsenäisyysajatusten heräämiseen.

Edellisten tapahtumien seurauksena mm. oppineet, mm. prof. Porthan ja pappi Juslenius, ammensivat fennofiili aatteensa suomalaisilta esi- isiltään jo 1500- 1600- luvun tapahtumien ja uusien mm. Kalevalaan suomalaisuuteen perustuvien tietojen perusteella ja sitten 1700- luvulla, myös suomalaisten aatelisten suomenmielisyys nousi esiin mm. Anjalan - liiton suunnitelmissa.

Itsenäisyysajatuksena oli, miten Ruotsinvallasta irtaantuminen olisi mahdollista.

Suunnitelma oli ollut esillä jo 1743 ja uudelleen Anjalan- liiton toimesta 1770- luvulla (erityisesti mainittiin kirjeenvaihdossa, että ko. asiasta ei saanut ilmoittaa Ruotsin edustajille).

Anjalan – liiton tavoitteena oli ensiksi autonominen itsenäisyys, liittosopimus asiasta ja vallankumoussuunnitelma tarvittaessa sekä sitä kautta Suomen itsenäistyminen. Anjalan liiton johtohahmo oli Armfelt ja Jägerhorn, toisaalla myös Suomenlinnan komentajana ollut vara -amiraali Carl Olof Cronstedt oli Jägerhorneja äidin puolelta.  Myös asiakirjoista on selvinnyt, että ainoana ko. kapinasta kuolemaan tuomittu (täytäntöönpantu) oli Hästesko, joka oli Jägerhornin velipuoli. Lisäksi on selvitetty, että Suomen ensimmäiseksi fennofiiliksi mainittu Juslenius ja Porthan olivat myös sukulaisia keskenään, he olivat Suomen itsenäisyyden kannalla ja Anjalan- liiton päätösten ja ajatusten taustahahmoja kuten myös Sprengtporten.

Jo yksistään em. sukulaisuussuhteiden perusteella oli hyvin oletettavaa, että suomalaisten upseerien ja oppineiden ”salaliitto” oli hyvin suunniteltu ja luotettaville tahoille aluksi informoitu.  Vaikka Anjalan – liiton yritys sillä kertaa epäonnistui, oli ko. epäonnesta opittu riittävästi seuraavaa kertaa varten. Suomen sodan alkaessa 1808 ja mm. Suomenlinnan antautuminen vaikuttivat siihen, että Suomi sai autonomian, mikä oli selkeästi tarkoituskin Anjalan- liiton ja Sprengtportenin suunnitelmissa 1778 ja jo aikaisemmin 1743 Suomen kuninkaan valinnasta alkaen (Hessenin prinssi).

Tämän artikkelissa selvitetään 1600- 1700 -luvun pappien ja oppineiden sekä upseerien Suomen autonomia- ja itsenäisyystoimenpiteitä Ruotsinvallan aikana.

Tästä on olemassa laaja Anjalan- liittoon liittyvä asiakirjanäyttö. Merkittävimmät henkilöt Suomen itsenäisyyden ajamisessa olivat mm. Juslenius, Porthan, Sprengtporten, Armfelt, Jägerhorn, Hästesko, Mannerheim jne.

Suomen itsenäisyyden kannalta tärkein asiakirja eli Suomen itsenäisyysjulistus, on tehty Amerikan Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen jälkeen. Julistuksen tekijä Yrjö Maunu Spregtporten oli Pariisissa perehtynyt ko. esimerkin eli USA – itsenäistymisasioihin sekä tavannut Pariisissa mm. Benjamin Franklinin

(Ks. erikseen Suomen itsenäisyys ajatukset ja taustat artikkeli,  lähdetietoineen -  tulossa, kirj. Seppo Liukko).

Kalevala ja suomalaisuus ”pelastui”:

Suomalaisuus ja suomalaisten oma moni tuhatvuotinen kulttuuri ja -kieli ”palautettiin” kansakunnalle

Mielestäni Nuijasodan ja puhdasoppisuuden liian rajut toimenpiteet herättivät suomalaiset ajattelemaan asioita omalta kannaltaan. Kokemukset jäivät muhimaan ja seuraavien sukupolvien aikana heräsi kansallisuus ajatuksia ja keinoja miten päästä itsenäiseksi kansakunnaksi. Tähän tarvittiin suomalaisia varhaisnationalisteja, viemään Suomi autonomiaan ja herättämään koko kansa Kalevala tietoisuuden ja mm. Kalevala- eepoksen ja taiteiden kultakauden kautta. Suomalaisilla olikin nyt oikeus omaan historiaan ja kulttuuriin ilman noitavainoja.

Suomalaisilla oli oikeus omaan kieleen sekä mahdollisuus omakielisen suomalaisen koulujärjestelmän aloittamiseen.

HUOM: Tätä ei koskaan olisi saavutettu Ruotsinvallan aikana.

Autonomian aikana suomenkieli säilyi, ja koululaitos käynnistettiin, Kalevala saatiin palautettua ja tie Suomen itsenäisyyteen oli mahdollista. Suomalaisilla oli kaikki omaan kansallisuuteen tarvittavat ainekset oma yhteinen kieli, oma - omaperäinen vanha kulttuuri – Kalevalainen kulttuuri ja siten suomalaisilla oli suomalaisuuden perinteet, jotka olivat olemassa jo 1000 vuotta ennen ajanlaskua. Siksi suomalaisuus oli olemassa myös 1100- luvulla, kun Suomen alue otettiin sotilaallisesti vieraskielisen vallan haltuun.

On muistettava myös 1100- 1700- luvun talonpoikaisjoukkoja ja näiden johtajia Lallia, Davidia ja Jaakko Ilkkaa sekä muita vastaavia suomalaisia, jotka ovat panneet henkensä alttiiksi taistellakseen Suomen valloittamista vastaan ja koettaneet irrottautua Ruotsin vallasta eli taistelleet Nuijasodan tyyppisissä kapinoissa vieraan vallan vieraskielistä hallintoa vastaan.

1600- 1700-luvun varhaisnationalistit, suomalaiset papit (mm. Juslenius) ja - muut oppineet (Porthan) sekä - sotilaat (Anjalanliitto 117 upseeria eli lähes kaikki suomalaiset 1700- luvun loppupuolen upseerit – taustalla Sprengtporten ja Armfeldt) olivat aikansa suomalaisuutta.

Tietoa Suomalaisten omasta Kalevalaisesta kulttuurista ja historiasta oli jo olemassa, Suomen autonominen itsenäisyys- julistus (Sprengtporten) oli alkua suomalaisuuden säilymiselle.

1800-luvun suomalaisten autonomia, taiteen kultakausi, Kalevala 1835 ja 1849, Kanteletar ja SKVR:n laaja kansanrunouden arkisto oli suomalaisten, jopa 3000 - 5000 vuotta vanhaa Kalevala kulttuuria. Kalevala – eepoksen ilmestyminen aiheutti Suomessa suuren kansallistunteen ja tietoisuuden nousun - josta seurasi itsenäisyys 1917.

 

Ks. artikkeli Seppo Liukko, Suomalaisuus ja suomalaisten lähtökohdat kansallisvaltion muodostamiseksi olivat jo 1100- luvulla

******************************************************************

Yhteenveto:

Suomalaisilla on ollut oma kulttuuri ja oma kieli sekä erittäin pitkä historia, joita sanotaan oman kansakunnan perusteiksi.

Suomalaisuus kumpuaa Kalevalasta.

Asejoukkoja on tarvittu suomalaisten hallitsemiseen 1100- luvulta alkaen.

Talonpoikais- ”kapinoita on ollut jatkuvasti Nuijasotaan saakka 1595, sen jälkeen Puhdasoppisuuden aika.

Talonpoikaisväestön osuus lähes 95 % suomalaisista oli 1500 – luvulle saakka.

Suomalaisten oma kansanusko jatkui 1600- luvulle saakka ja senkin jälkeen muuttuneena.

Suomalainen talonpoika nujerrettiin viimeistään nuijasodassa ja henkisellä puolella suomalaisia yritettiin nujertaa lopullisesti puhdasoppisuuden aikana, jolloin puhdistettiin lähes täydellisesti Kalevalainen kansanperinne ja tarkoituksena oli lopettaa myös suomenkieli. Siksi Suomessa virisi ajatus Ruotsinvallan lopettamisesta, mutta miten?

1600- luvun lopun ja 1700- luvun Turun Akatemian oppineet Porthanin johdolla ja papit Juslenius tunnetuimpana edustajanaan aloittivat merkittävän nationalistisen toiminnan, vaikka voimassa oli vielä puhdasoppisuuden noitavainolait. Nämä tunsivat jo suomalaisten monituhatvuotisen Kalevalaisen menneisyyden (Agricolasta alkaen) ja aloittivat suomalaisten itsenäisyysajattelun. Tätä toimintaa täydensivät suomalaiset sotilaat 1700- luvun lopulla, Anjalan – liiton yli sata upseeria (mukana mm. Mannerheimin isoisän isä), Sprengtporten vahvana taustavoimanaan ja lisäksi Armfeldt:llä oli suuri merkitys, että tie vei autonomiaan ja siihen liittyviin tapahtumiin ja Suomen sotaan (Spegtporten laati Suomen itsenäisyysjulistuksen).

Kalevala tietoisuus suomalaisille uudelleen vasta 1800- luvulla, se oli tavallaan suomalaisen identiteetin uudelleen syntymisen perusta. Autonomian ja oman kielen ja – kulttuurin (Kalevala)  kautta luotiin Suomesta oma kansakunta ja myöhemmin itsenäisyys.

********************************************************

Seppo Liukko 2007                                        © Teksti ja kuvat Seppo Liukko   

********  

 

Ks. Seppo Liukko kotisivuilta /etusivun vasen valikko mm. seuraavat artikkelit;

http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/artikkelit/Anjalan-liitto_Suomen_itsenaisyysjulistus,_Sprengtporten-Armfelt-jne._kirj.Seppo_Liukko.htm

Anjalan liitto – suomalaisuus, mistä aateliset ammensivat itsenäisyysajatuksensa 1700- luvulla

suomensukuisten Kalevala - aika (esi - Kalevala ennen Kalevalamittaa),

lyhyt Kalevala kulttuurin selvitys,

artikkeli c13. Kalevala aika,

suomensukuisten laajat alueet ja c13a.

Kalevala kulttuurin aika Suomessa lisätieto ja

Liukko- nimen historiaa viim. tutk. tiedot 12/2008

Paluu Seppo Liukko kotisivuille / etusivu