Liukon courtyard in Lithuania eli  Liukon kartano Liettuassa.

 

 

Ks.Viimeisimmät tiedot ja kuvat Liukko- nimen historiatutkimuksessa, Seppo Liukko kotisivut. 

 

 

Liukko- nimen historiaa, Liettua, kirjoitukset/kuvat, writes and photos Seppo Liukko 2008:

 

 

Puola – Liettua suurvalta - ajan Liukon - kylien ja omistajien historiaa sekä paikannimistöhistoriaa

 

Tässä otsikossa selvitetään pääasiassa Liettuan Liukoniai ja Likonys – kylien sekä Liukoncourtyard / kartanon alueiden nimistöä paikannimistötutkimuksen perusteilla, samalla tehdään vertailua Suomen Liukko - nimisten talojen / kartanoiden paikannimistön tutkimukseen ja toisaalta esitellään Liukon – nimipesyeen alueiden /kartanoiden omistajien historiaa.

Tässä historia selvityksessä tarkastellaan erityisesti Liettuassa olevan Liukon Courtyard – kartanon omistajien eli Kossakowski aatelissuvun historiaa.
Lisäksi perehdytään joihinkin vanhoihin historian linkkeihin, jotka juontuvat Liettua  - Puola suurvalta – ajoista ja 1500 - luvun Jagello – kuninkaiden suvusta Suomeen mm. Katariina Jagellonican kautta ja toisaalta hänen puolisonsa Juhana Herttuan osuudesta määrätä Kaarina Maununtytär asumaan Liuksialan - kuninkaan  kartanoon. Tässä on myös tarkasteltu lyhyesti historiallisia kytkentöjä mm. Mannerheimin suvun yhteyksistä mm. ensimmäiseen järjestäytyneeseen Suomen itsenäistymisliikkeeseen, Anjalan – liittoon, 1700- luvun lopulla ja myöhempiä marsalkka Mannerheimin 1900- luvun alun Puola- ajan yhteyksistä Liukon - kartanon omistajiin eli Liettuan – Puolan suuraatelisiin ja samalla myös Liukon courtyard omistajiin KossakowskiPotocki sukuun.

                                             

 

 

Liukko – nimisten talojen ja - kartanoiden paikallishistoriaa Suomessa ja Balttiassa

 

1.    Mikäli haluat perehtyä artikkeliin Liukko- nimipesyeen paikannimistö ja talot Suomessa (valitse ko. sininen linkki)

 

2.    Liukon Courtyard eli Liukon kartano Liettuassa (teksti alla)

 

 

Vuosien 2007- 2008 aikana on kerätty Liukko - talojen / paikannimien historia - aineistoa omistajilta tai historiakirjoista.

 

 

Liukon- nimisten talojen, maa-alueiden, kartanoiden, torppien elämää tai historiaa on kuvattu kirjoitetun paikallishistorian tietojen ja kyselytutkimuksen perusteilla. Liukko – nimipesyeen paikannimistöalueilla Liukon / Luikon /Liukolan / Liuksialan tai Liukon courtyard - kartanoissa asuneet ihmiset eivät ole yleensä ns. Liukko - sukuun kuuluvia (Poikkeus Vesilahden Liukko).

Liukko - nimi on yleensä syntynyt jo maanviljelyn alueelle tulon aikana.  Silloin kaskiviljelyn aloittaneiden henkilöiden toimesta alue on raivattu ja paikannimeksi on jäänyt ko. raivaajien omakielinen ihmistä tai joukkoa merkitsevä/ kuvaava nimi. Myöhemmin ko. alueet ovat autioituneet tai otettu omistajiltaan kartanoiden lahjoitus – läänitysmaiksi kuninkaan tai kirkon valitsemille edustajille ja aatelisille. Liukon – nimi on myös näissä esimerkkitapauksissa säilynyt nykyaikaan saakka, vaikka alueilla asuvat tai alueen omistajat eivät enää ole olleetkaan Liukko - nimisiä ihmisiä.

 

Myöhemmätkään keskiajan- uudenajan vaihteen jälkeen ko. Liukko - paikannimisillä alueilla asuvat ihmiset eivät yleensä ole Liukko - nimisiä henkilöitä tai Liukon- sukuisia henkilöitä. Ainoa poikkeus täällä hetkellä tiedossa olevien maakirjojen, käräjäoikeuksien pöytäkirjojen ja henki- kirkonkirjojen perusteella on Vesilahden Liukko – talonpoikaistalo.
Tämä ns. Historian Liukko – talo on se josta, Liukko - nimistä väkeä on ilmeisesti lähtenyt muille eräsijoille n. 1500- luvun puolivälissä ja sieltä Savo- Karjalaan viimeistään 1500/1600- luvun vaihteessa. Vesilahden Liukko oli myöhemmin mm. suhteellisen suuri ja varakas ratsutila /rustholli (laajat lohkojako-osuudet ja eräsijat- mm. Puontilan sarka jne.).

Suomessa Liukko - nimipesyeen tunnetuimmat talonpoikaistalot/- kartanot ovat Vesilahden Liukko - talon lisäksi mm. Janakkalan Liukola, Kangasalan Liuksiala ja Keuruun Liukko-kylässä /Nyyssäniemessä olevat Iso-Liukko, Suomusjärven Liuko sekä Kuusjoen Luikki olivat rustholleja.
Säterikartanoita ovat olleet Mikkelin – Otavan Liukkolankylän Liukkola (von der Pahlen) ja Liuksiala (Ruotsin kuninkaan puoliso Kaarina Maununtytär). Näiden suurimpien säteri /talonpoikaiskartanoiden lisäksi löytyy Liettuan alueella todella suuria kartanoita mm. Liukonys - kylän Liukon courtyard – hovikartano (kenraalien –ja  piispojenn Korvin- Kossakovskit), joka oli Puolalaisen käyttöönottama suuraateliston - aristokratian kartano Liukon – maa-alueilla
.

 

Vaikka kartanoiden historiaan Liukko – nimi liittyy varsinaisesti vain maa-alueen tai kartanon nimessä, kuuluvat nämä historiakirjoitukset mielestäni Liukko - nimen historiatutkimukseen. Liukko - talojen /kartanoiden historiat kuuluvat ko. omistajien historiaan, mutta sellainen valaisee omalla mielenkiintoisella tavallaan, Liukko – nimen historian lisäksi myös 1400- 1900 – luvun asutushistoriaa, tapahtumia ja mm. aatelisten (kruunun) sekä talonpoikien keskinäisiä välejä. Historiankirjoituksissa tullee esiin aatelisten kohtuuton, usein varsin häikäilemätön, vallankäyttö talonpoikaisväestöä kohtaan (Talonpoikien perintöoikeudet omiin maa-alueisiin olivat kyseenalaisia 1200- luvulla ja usein senkin jälkeen 1800-luvulle saakka Suomessa ja erityisesti Liettuassa).

 

Liukko – nimi tulee näidenkin historian tapahtumien valossa vanhana nimenä esiin ja vahvistaa osaltaan sitä käsitystä mikä tämän tutkimuksen eri vaiheissa on tullut selvitetyksi, että Liukko – nimi on hyvin vanha pakanallisen ajan (Kalevalaisen ajan) esihistoriallinen nimi.
Talonpoikainen - ja kaskiviljelyalueiden alkuperäinen Liuko - nimi on vanhempaa nimistöä kuin ko. kartanoiden omistajien aatelinen nimistö. Liuko - nimiset paikat ovat olleet olemassa historialliselle ajalle tulleessa, ennen näiden peltojen ja metsien uusia omistajia.

 

Liukon courtyards, Liukonys – kylien nimet ja - niiden etymologiaa

Näiden Liukko - paikannimisten alueiden kartanohistoria on nuorempaa ja ns. tunnettua historiankirjoitusta.
Joka tapauksessa Liukko – nimi kuuluu etymologialtaan vanhimpaan kerrokseen maanviljelyn historiasta ja siten se liittyy myös samalla vasarakirves – nuorakeramiikanaikaisen maanviljelyn sekä indoeurooppalaisten kielien leviämiseen suomensukuisten ja - kielisten väestöjen alueelle Balttian kautta Suomeen n. 3000 vuotta ennen ajanlaskua alkaen.

 

 

 

Puola – Liettua suurvalta - ajan Liukon - kylien ja omistajien historiaa sekä paikannimistön etymologiaa:

 

Liettuassa on Puola – Liettua suurvalta - ajalta Liukon - kylien ja kartanoalueiden omistajana ollut 1676 - 1914, mahtavaan Puolalaiseen Potocki - Kossakowsky sukuun kuulunut, kreivi Kossakovski (Slepowron, the coat of arms of  KorvinKossakowski, Lipiniak, Puola).

 

Liettuassa talonpojat olivat jo 1600 -1700- luvuilla maaorjia ja näiden maat oli otettu aatelisten haltuun (maaorjuus vahvistettiin lopullisesti 1671 Ruotsinvallan aikana). Liettuassa aatelisten maa- alueet olivat todella suuria Suomen mittakaavaan verrattuna, jopa kokonaisen pitäjän suuruisia kartanoja ja niihin kuului jopa satoja talonpoikien aikaisemmin omistamia taloja. Tällainen Liuko- niminen maa - alue oli myös Jonavan kaupungin ympäristössä, joiden omistajaksi tulivat / kutsuttiin 1600 – luulla puolalaista suuraatelia edustavaa Korvin-  Kossakowsky – sukua edustavaa ”ylimystöä”, jotka nousivat Liettuan suurruhtinaskunnan johtopaikoille.

 

Historiakirjoissa mainitaan kreivitär (the countess) Maria Kossakowskan asuneen 1740 - luvulla Liukon courtyard nimisessä hovikartanossaan, nykyisessä Likonys:n kylässä. Kartanon puistot ja maat olivat ja ovat vieläkin molemmin puolin Sirvintos – joen rantoja:

Kuva: Liukon couryardin rantatien mukulakivitie ja muistomerkki Sirvintos- joen rannalta / Seppo Liukko 7/2008

 

Netti- linkki;
Sirvintos/Liukonys; the village Liukoniai, the Kosakovskis family owner of  Liukon courtyard or Liukoniu manor, lainaus tässä:

 

Liukonys (kylä)

On both sides of Širvinta river there is a village Liukoniai. From the second part of 18th century till the beginning of 20th century it belonged to Kosakovskis family. In 1917 the manor was sold to Lumbis, and during land reforms in interwar period it was parcelled out. The most part of the manor had not remained.

From 1924 there was a school in the Liukoniu manor that was surrounded by a park and was located on Sirvinta River bank.

There are some legends and its material proves.

 

Liukon manorin aikaisemmista asukkaista voitaisiin mainita vuoden 1794 Venäjän vastaiseen kapinaan osallistuneet Liettuan viimeinen ”Great Hetman of Lithuania” eli sotavoimien ylipäällikkö Syzmon Kossakowky, joka oli naimisissa Puolan mahtisukuun kuuluvan Teresa Potockin kanssa. Kapinan jälkeen puolalaissukuisia aatelisia rangaistiin kuolemantuomiolla ja mm. kenraali Suzmon Kossakowsy hirtettiin Vilnassa ja myös samanaikaisesti hänen veljensä Jonavan - Vilnan piispa Josef Kaziemieriz Kossakovski.

Asiasta tarkemmin alla olevassa Liukon courtyard – paikannimitutkimuksen ja paikallishistorian yhteenveto osassa (alla).

Liettuassa on myös muita Liuko- Luko ja Liud - nimisiä kyliä, sekä myös Lauko – paikannimiä, joiden lähempi tutkiminen käynnistyy 2009.

Joka tapauksessa Liettuan Liuko- nimistön esihistoria viittaa kaskiviljely- paikannimistöön ja nimi Liuko on etymologialtaan samaa perua kuin Suomessa. Tutkimuksessa mainittu liuti* - joukkoa kuvaava vasarakirveskulttuurin germaanisperäinen sana olisi muuttunut myös Balttiassa (Liettuassa), joka on kivikauden kampakeramiikan ajalla ollut suomesukuisten ja - kielisten aluetta. Äänteellinen muutos on tapahtunut samalla tavalla kuin Suomessa, aluksi Liuko - nimeksi.

 

 

Liettuan Liukon - kylien ja -kartanon paikannimistä sekä ko. alueiden omistajien historiaa

 

 

Liukon - kartanon maa- alueiden nimistön esihistoria lähtee nimen etymologiasta.
(liuti* -> leute -> liuko etymologia on sama täällä kuin Suomessa):

 

Liuko- kartanon maa-alueet ovat (etymologialtaan) nimeltään perua vasarakirveskulttuurien liuti- germaaneilta, kun maanviljelyä levitettiin Veikselin – alueelta pohjoiseen Balttiaan ja myöhemmin mm. Suomeen. Liuko- nimet ovat säilyneet talonpoikien ajoista peltojen ja kylien nimistössä myös Liettuassa. Liettuan historiassa tiedetään aatelisten ottaneen lähes kaiken maan omiin nimiinsä.

 

Ns. historialliselta ajalta on maatiloja siirretty talonpojilta, ensin saksalaisten ja sitten liettualaisten aatelisten haltuun ja lopulta 1600- luvun lopulla talonpojat joutuivat täydellisesti maaorjuuteen.
Tällöin Liettuaan tuli myös Puolalaisia suuraatelisia, koska ns. määräysvalta oli puolalaisilla 1569 alkaen ja 1794 saakka jatkuneessa Puola- Liettua valtioliitossa. Liettualle on tyypillistä, että nämä aatelisten maa - alueet olivat todella suuria, kylien ja pitäjien kokoisia, johon kuului myös silloisia kaupunkeja, joita mm. puolalaiset aateliset omistivat.

Vielä 1800- luvulla suuraateliset omistivat virallisestikin kaiken maan Liettuassa (Alenius 2000:163).
Talonpoikien raivaamat maa- alueet oli vieraskielisen (puolankieli) aristokratian hallussa, talonpoika oli orjana entisillä omilla maillaan. Paikannimistössä alkuperäiset nimet olivat kuitenkin pääosin säilyneet, vanhimmat nimet ovat pakanallisella ajalta vakiintuneina paikanniminä. Tällaisia nimiä ovat mm. Liukon-  nimiset pellot ja kylät, joiden alueille muodostettiin laaja Liukon courtyard (Liukon manor)- niminen hovikartano.

 

Liuko- nimistö säilyi, vaikka Liettuan virkakieli oli puolankieli (vrt. Suomessa ruotsinkieli)

 

Viljelyalueiden nimistö on kuitenkin säilynyt alkuperäisen talonpoikaisnimistön mukaisena, vaikka Liettuassakin aristokratian kieleksi muodostui 1600- 1700 – luvulla ko. maan asukkaille vieras kieli, Puolan kieli (sama periaate kuin Suomessa, jossa ruotsinkieli oli virkakieli, vaikka 90- 95 %  Suomen asukkaista oli suomenkielisiä).
Liettuassa rahvaan ja maaorjien määrä oli n. 85 % koko kansasta vielä 1700- luvulla. Valtaosa väestöstä puhui vanhaa kampakeramiikan aikaista /itämerensuomen suomalaiskieliä, jossa oli vaikutteita suom. - sumerilaisilta, joka on myöhemmin - germaani- slaavikielien vaikutuksesta muokkaantunut baltin / liettuan kieleksi.
Kuitenkin alkuperäisen Liettuan alueen talonpoikaisväestön perimätietona on säilynyt nykyaikaan saakka mm. (esi-) germaanisperäiset vanhat liuti* >Liuko- viljelyalueiden nimet , kuten Suomessa.
Nimet muuttuivat satojen ja tuhansien vuosien kuluessa kartanoiden ja kylien nimiksi Liettuassa. Liettuan alueella on tapahtunut useita talonpoikaiskapinoita vieraskielisiä aatelisia vastaan, kuten Suomessakin, mutta silloinen ”aika” ja resurssit muutokseen, ovat olleet talonpoikia vastaan.

 

Liettuan talonpoikien maaorjuutta vähennettiin hiljalleen 1800 - luvun puolivälistä alkaen. Mutta lopullisesti maaorjuus poistui, kun ns. aatelisten ruumiillinen kuritusoikeus (orjuuden luokkaa) talonpoikaansa kohtaan poistettiin, vasta 1865.

Ants Heim on kirjoittanut aiheesta, jota lainaan seuraavassa (Kartanoiden Viro):

 

Monet aatelissukujen yhteydet Balttiaan juontuvat 1200- luvulta eli ajalta, jolloin pohjoissaksalaiset ja skandinaaviset ritarisoturit saapuivat valloittamaan virolaisten, latvialaisten ja liiviläisten pakanoiden asuttamia alueita. He pitivät itseään ristiretkeläisten perillisenä suoraan alenevassa polvessa; ja heidän etuoikeutettu asemansa aikaisemmin alueella maata viljelleisiin talonpoikiin nähden perustui esi-isien ankarasti taistellen hankkimiin valloituksiin. Vasallien eli aateliston taistelu luokkansa etuoikeutuksista ja nousu alueen johtavaksi poliittiseksi voimaksi olivat Balttian keskiaikaisen historian tunnusomaisempia prosesseja.

 

Ristiretket Euroopan viimeisille pakanamaille Suomi, Viro, Latvia ja Liettua (1100 - 1300-luvulla)

 

Talonpojat vastustivat kyseistä ristiretkikehitystä voimakkaasti niin Suomessa, kuin Balttiassakin. Katollisen kirkon asemiehet ja uuden nuoren ”kruunun” aatelisto edustivat näissä maissa vierasta uskontoa ja vieraskielistä valtaa.
Aatelisto oli saanut ns. sotilasvallan eli aateluuden vaikutusvaltansa laajentumiseen pyrkiviltä vierasmaalaisilta kuninkailta tai piispat määräyksensä katollisen kirkon Paavilta. Aateliset saivat näiltä talonpoikien maita käyttöönsä kuninkaan (tai papit paavin) lahjoituksina ja läänityksinä. Ne ”otettiin” alkuperäisten peltojen raivanneilta talonpojilta / ”pakanoilta” ilman perusteluja tai ns. vääräuskoisten kulttipaikkojen ”lahjoituksina”.
Liukko – paikannimistön usein laajat peltoalueet ovat usein otettu kartanoaikojen alussa ko. kartanoiden maa -alueisiin. 


Talonpoikien vanhat omat kansanuskot olivat nyt pakanallista uskoa, ristiretkeläisten kanalta kielteisessä mielessä, jotka täytyi estää ja kieltää, koska tilalle tuli vallan välikappaleeksi noussut katollinen uskonto.

Aatelisten kartanotalousjärjestelmä kehittyi verovapauksien ja lähes maaorjuuteen verrattavissa olevan työpanosten hyväksi käyttämisen vuoksi merkittäviin saavutuksiin.

Maaorjuus olikin sitten virallista 1600- luvun Balttiassa käytännössä 1800- luvun loppupuolelle saakka.
Suomessa aivan vastaavaa maaorjuutta ei ollut, mutta talonpoikia hallittiin myös kurittamalla jne. ja kuninkaan vallan kasvaessa veroilla sekä tarvittaessa kapinoita kukistettiin aatelisten sotavoimin. Lopuksi puhdasoppisuuden ajan noitavainoilla poistettiin lähes kokonaan talonpoikien vanha Kalevalainen kansanusko Itämerensuomalaisten alueilta.

 

 

Liettualaisen suurkartanon Liukon kartanon omistajina, 1600 - luvulta vuoteen 1914, olivat puolalaiset Korwin - Kossakowskin – aatelissuku.

 

Tässä ko. kartanon omistajien aatelishistoriaa ja samalla myös Balttian-, Liettuan- ja Puolan- (Suomen-) historiaa ja paikallishistoriaa:

 

Liettua nousi 1200 /1300 – luvulla Euroopan suurimmaksi valtioksi (alue ulottui Itämereltä - Mustaanmereen), mutta sotien pelko johti Liettuan suurvallan hakemaan yhteyttä Puolan kanssa, jo vuonna 1386 oli voimassa ns. personaliunioni ja myöhemmin solmittiin Puolan ja Liettuan valtioliitto 1569 alkaen. Puola oli lähes 10 – kertainen asukasluvultaan ja sen jälkeen valtioliitossa määräsi Puolan kruunu. Aikaisempi saksalais - liettualainen aatelisto sai nyt kilpailijakseen puolalaisen suuraateliston, joka laajensikin kartano- omistustaan ja niiden määrää Liettuassa todella merkittävästi.

 

Liukon - kartano on ollut monien kuuluisien KorwinKossakowski  (myös Potocki – suvun tyttärien)  sukuun liittyvien aatelisten hovikartano oli nimeltään Liukon courtyard, kuten sitä historian kirjoissa nimitetään. Kartano oli kooltaan yli 50.000 hehtaaria, usean suuren pitäjän kokoinen ja siihen kuului mm. Jonavan kaupunki, joka on Kossakowskien 1600- luvulla perustama kaupunki.

 

Ensimmäinen merkintä Liukon courtyardin omistajista Liettuassa on merkitty Jonavan kaupungin historiaan. Vuonna 1676 puolalainen aatelismies kreivi (the Count) Jonas Kosakovskis (Kossakowski, Puolaksi) perusti Jonavan kaupungin. Kaupungin nimi hänen poikansa Jonasin nimen perusteella. Hänen jälkeensä mainitaan Dominik Korwin- Kossakowski s. 1711- k. 1743.

 

Vuonna 1750 on historiankirjoissa maininta, että Kreivi Dominik Kossakowskin vaimo, kreivitär (the countess) Maria ZabielaiteKosakoviskiene (Kossakowska) s. 1705- k. 1770 asui Liukon courtyard - hovikartanossaan Sirvintos - joen rannoilla.

Kun Maria Kossakowska jäi leskeksi nuorimmat lapset olivat 1743 vasta 2-3 vuotiaita, hän asui lastensa kanssa Liukon -manorissaan vielä 27 vuotta. 
Hän rakennutti Jonavan kaupunkiin ensimmäisen puisen kirkon ilmeisesti jo ennen miehensä Kreivi Dominik Kossakowskin kuolemaa n. 1740. Tästä n. 53 vuotta myöhemmin hänen poikansa Livonian piispa Juozapas Antanas Kosakovskis eli (puol.) Josef Korvin – Kossakowski, sai valmiiksi samalle paikalle, Jonavan keskustaan St. Jacob kivikirkon, jossa on ollut myös Kossakowskin suvun mauseleumi.

 

Dominik ja Maria Kossakowskin lapsia olivat ikäjärjestyksessä Michal s. 1733, ja Antoni 1735, Jozef Kaziemierz 1738, Anna 1740 ja Syzmon Marcim 1741, jotka myös asuivat nuoruudessaan Liukon courtyardissa ja opiskelivat Vilnassa ja Varsovassa.

 

Veljeksistä tunnetuimpia olivat mm. edellä mainittu Piispa Jozef (Anastas) Korwin - Kossakowski (s.1738- k.1794) oli Livonian (= Riga - ympäristö ja Etelä- Viron Liivinmaa) piispana 1781- 1794. 
Hän toimi Vilnassa ja sai Paavillisia kirjeitä:

 

Paavi Pius VI, lähetti pergamentteja Kossakowskille, esim. 28.8.1786  LNMMB F101 -118, PIUS PP VI,

Dilecte Fili ac dilekta in Cristo Filia Salutem Il decreto di Papa Pio VI permette ad Adamus (Antanas) Kozakowski e sua moglie Theresia di possedere um altare portatile per celebrare la Santa Messa, se necessaro, durmante un loro viaggio.

 

Piispa osallistui myös Kosciuszko Uprising - kapinaan Venäjää vastaan, jonka seurauksena hänet hirtettiin Krakovassa 9.5.1794. Hänen sukulaisensa Jan Napumucen Kossakowski tuli Liettuan piispaksi 1798- 1808, Ignacy Massalaskin jälkeen.                           

 

Piispan veli Liettuan asevoimien ylipäällikkö kenraali Syzmon Marcim Kossakowski, Simonas Kosakovskis (liett.) s.1741 - k. 1794, on syntynyt Silaissa (2 km Jonavasta) ja asui Liukon courtyardissa. Hän oli yksi Puola—Liettua valtioliiton johtajia, hän oli myös viimeinen Liettuan asevoimien ylipäälliköistä. Hän oli naimisissa Teresa Potockin kanssa (jonka veli oli marsalkka Stanislav / Felix Potocki).

 

Liettuan piispa Ignasy Massalski, oli ”junaillut” Liettuan sotavoimien ylipäällikkö kenraali Syzmon Kossakowskille Valko - Venäjän puolella (Brest- voblast) olevan (silloin Puola- Liettuaa)  Lyakhovichin kaupungin linnoituksen laajoilla kartanoalueilla, jota sanotaan vieläkin Kossakowskin kartanoksi (Lyachavichy  township Kasakouiski Manor - palace).
Täällä veljekset suunnittelivat kapinaa (Kosciuszko Uprising) Venäjää vastaan yhdessä Syzmonin vaimon (Teresan) veljen eli Puolan sotavoimien ylipäällikön, marsalkka Stanislaw Potockin kanssa
(S. Potocki käytti tällöin jostain syystä isänsä nimeä Feliks Potocki, joka oli aikanaan ollut myös Puolan sotavoimien ylipäällikkönä ja naimisissa Prinsessa Krystyna Lubomirskan kanssa).

Kapinaan osallistui Varsovassa myös Syzmonin veli piispa Jozef Kossakowski.
Kapina epäonnistui ja kenraali ylipäällikkö Syzmon Kossakowsky hirtettiin 25.4.1794 Vilnan torilla ja Liettuan piispa Massalski hirtettiin 28.6.1794 Varsovassa Venäjän vastaisen kapinan jälkeen, kuten myös em. Livonian piispa Josef Kossakowski Krakowassa.

 

Veljekset, piispa ja kenraali ovat haudattuna Kossakowski - suvun ”oman” kirkon mauseleumiin Jonavassa. Kenraalin Syzmon Kossakowskyn leski Teresa (os. Potocki) asui Lyakhovichissa vielä vuonna 1805. Hänen veljensä oli Puolan sotavoimien ylipäällikkö, marsalkka Stanislaw Szezesny Potocki, tuomittiin kapinan seurauksena myös kuolemaan 1794, mutta ”kaikkein merkittävimpänä puolalaisena johtajana” Stanislaw (Feliks) Potocki armahdettiin Venäjän Keisarinna Katariina II toimesta (Catherine the Great).

 

PS. Samoihin aikoihin suunniteltiin myös Suomessa irtautumista Ruotsista. Tässä itsenäisyystavoittelussa olivat mukana Anjalan - liiton yhteensä 114 upseeria (eli lähes kaikki sen aikaiset suomalaiset upseerit) joukossa mm. Suomen marsalkka Mannerheimin isoisän isä C. E. Mannerheim, joka oli mukana suunnitelmissa vuonna 1788. Anjalan – liiton upseerien taustahahmoina olivat kreivi (kenraalikuvernööri) Yrjö Maunu Sprengtporten ja Ruotsin läntisen armeijan ylipäällikkö G.M. Armfelt, jotka olivat myös henkilökohtaisesti kirjeenvaihdossa ko. asiasta Keisarinna Katarina Suuren kanssa (Katariina II).
 

Sprengtporten ja Anjalan – liiton upseerit halusivat Suomen ”vapauttamista” Ruotsista Venäjän avulla jo 1700- luvulla Suomen autonomia- ja itsenäisyysmiehet; Lähde  1. R.H. Rehbinder muistelmat ja lähde 2. Armfeltin kirjeet J. F. Aminoffille  23.2.1810 sekä Lähde 3. Johan Richard Danielsson- Kalmari Helsingin Yliopiston yleisen historian professori 1880- 1913 sekä kirjallisuus Aleksanterin aika II,1, 1922:5-6.

 

Kreivitär Maria Kossakowska Liukonys- kylän kartanossaan eli Liukon courtyardissa vuoteen 1770. Sen jälkeen kartanossa asui ilmeisesti veljeksistä toiseksi vanhin eli Antoni ja sitten mm. hänen poikansa mm. Napoleonin adjutanttina toiminut Josef Antoni Kossakowski.

 

Michalin poika Jozef Dominik Kossakowski  (1771 - 1840), oli kenraalina Napoleonin ja Ranskan the Grand Armee aikana ja oli Moskovan commendanttina Napoleonin vallatessa Moskovan 1812. Hän omisti isänsä Michalin jälkeen palatsikartanon a manor palace in Vepriai, joka sijaitsee vain n. 15 km Liukon courtyard – kartanosta eli hänen nuoruudenaikaisesta kodistaan. Hän asui siellä vuodesta 1808 kuolemaansa asti 1840, yhdessä vaimonsa Ludwika Zofia Potockan kanssa (jonka isä oli Puolan armeijakunnan marsalkka Stanislav Szczeny Potocki, joka tunnetaan myös nimellä Felix Potocki  s. 1753 - k. 1805).

Myöhemmin historiassa vuonna 1833 mainitaan, että the Count Josef Dominik Korwin- Kossakowskin ja the Countess Luisa Potockan tytär Pelagia meni naimisiin Scotlantilaisen aatelisen Alexsander Bower St. Clair:n kanssa, jonka isoisänisä oli Alexander Bower, the Laird of Kilcaldrum viz,  Kilcaldrum- House, Dundee road, Inverarity, Angus, Scotland.  Dominik Kossakowskin tytär Pelagia Kossakowska- Bower St. Clair peri Vepriain kartanon isältään 1840, joka sijaitsi lähellä Liukon manoria.

 

Antonin poika Josef (Antoni) Korwin - Kossakowski / (liett) Juozapas Anastas Kosakovskis (1772- 1842), hän oli myös sotilas ja keisari Napoleon I (Bonabartte) henkilökohtainen adjutantti (aide-de-camp- of emperor Napoleon), ja oli myös komentajana Moskovan hyökkäyksessä 1812.
Hän omisti Liukon – kartanon isänsä Antonin jälkeen 1798. Josef Antoni on asunut kuolemaansa asti tässä suvun kauan omistamassa Liukon – kartanossa Likonysin - kylässä, joka on nykyisin Sirvintosin aluetta (ennen Jonavaa) ja myös hänet on haudattu suvun rakentaman St. Jacobus - kirkon mauseleumiin Jonavassa. 

 

Hänen toimestaan Liukon courtyardsin Sirvintos - joen rannalle on rakennettu Turkkilaisen hautamuistomerkki ja erikoisen historian omaavan kadonneet, kivettyneet muistomerkki (tässä Liukoniai sekä Liukonys alueiden esittelyt):

 

There was plase of Lithunian healthen rituals... castle mound in the part of Liukoniai village (picture 2) 

 

Sirvintos/ Liukonys kylän netissä olevien esittelykuvien teksti 2 – alla, on kyseinen Liukon courtyard /- kartanon muistomerkki, joka sijaitsee kartanon alueilla Sirvintos- joen vastarannalla, mutta nettikuvan 2 veistos on virheellinen, tark. Seppo Liukko 15.6.2008.

 

Near Sirvinta River there is an exotic and unusual 3-meter high monument, which is called “the Grave of Turk.” People say that the owner of Liukoniu manor had an illegal servant who was Russian-Turkish war captive. Tsar’s gendarmes got to know about him and came to arrest him, but killed him when he was running across a field. The landlord had buried his servant and made this monument. It’s a rare and rather exotic monument.

 

Liukon - kartanon omistajat kreivilliset Kossakowskit olivat kotoisin Puolasta Lipiniakin courtyard alueelta sekä Lublinin kaupungista, joka kuuluu Puolan itäisimpään Masovian alueeseen ja jossa sovittiin Liettua- Puolan valtioliitosta 1569. Valtioliiton jälkeen 1569 puolalaiset aateliset ottivat (saivat) suuria talonpoikien alueita haltuunsa Liettuassa.
Tämän jälkeen myös mm. osa Kossakowskin aatelisperhettä lähti Liettuaan. Valtioliitto päättyi em. kapinaan 1794, jossa mm. kaksi Kossakowskien veljestä hirtettiin.

Aateliset Potoci - suvun jäsenet toimivat Puolan johtotehtävissä ja olivat kotoisin Krakovasta Puolan vanhasta pääkaupungista (He omistavat nykyisinkin kuuluisat  puolalaiset Votka - tehtaat  /
Potocki Wodka
,  luxury Polish vodka distilled from rye.
Authentic, it draws on a family tradition dating back to 1816).

Kossakovskien aatelissuku liittyy myös Puolan Potocki – mahtisukuun, joka olivat molemmat johtamassa Puolan ja Liettuan valtioliittoa ja suvussa on mm. useita Puolan asevoimien ylipäällikköjä.

 

Kossakowskit ovat aatelisnimeltään Korvin – Kossakowski of Slepowrom Coat of Arms.

 

Jonavan kaupungin perustajan, kreivi Jonas Kossakowskin suku on asunut, mahdollisesti jo 1600- luvulta Liukon – kylässä ja LiukonCourtyard – aateliskartanossa historiatietojen perusteella vuoteen 1917 saakka. Jonas Kossakowskin lisäksi historiamainintoja löytyy suvun esivanhemmista tieoja, jotka varmuudella ovat asuneet tässä kartanossa, josta on historiakirjoissa käytetty myös nimeä Liukoniau - manor .

 

Tässä aateliskartanossa Liukonys - kylässä ovat asuneet 1700- luvun alusta alkaen ainakin Kreivi Dominik Korwin - Kossakowski. ja kreivitär Marianna (Maria) os. Zabiello h. Topor, ja
heidän lapsensa 1733- 1842 ovat asuneet Liukonmanor- kartanossa:

 

Micahal Kossakowski (s.1733- k. 1798) kuvernööri ja valtioliiton senaattori, jonka poika on Jozef Dominik (1771-1840)

Antoni Kossakowski (s. 1735- k. 1798) kuvernööri ja senaattori, jonka poika on Jozef Antoni (1772-1842)

Jozef Kazimierz Kossakowski (s.1738- k.1794) piispa 1781- 1794 asti, member of Targowica Conferderation (Puola- Liettua valtioliitto)

Anna KorwinKossakowska  (s. 1740- ?)

Szymon Marcim Kossakowski (1741 – 1794) Liettuan asevoimien päällikkö, yksi johtavista Puola- Liettua liiton johtajista oli naimisissa Puolan asevoimien ylipäällikön, marsalkka Stanislav (Feliks) Potokin sisaren Teresan kanssa (member of Targowica Conferderation),

Seuraava sukupolvi:

Jozef Dominik Kossakowski (1771-1840) eversti, member of Targowica Conferderation, hänen vaimonsa oli Feliks /Stanislav Potocin tytär Ludwika, asuivat Vepriain palatsissa.

Jozef Antoni Kossakowski (1772- 1842), kenraali ja Napoleonin ensimmäinen adjutantti, asunut ja kuollut Liukon - courtyard:ssa 1842.

 

Vuoden 1917 jälkeen Liukon courtyard oli myyty Lumbis - suvulle. Kossakowskit muuttivat Puolaan ja sieltä Neuvostovallan aikana Amerikan Yhdysvaltoihin, jossa sukua on edelleen tai sitten Liettua- Puolaan jääneistä monet muuttivat nimensä tarkoituksella tunnistamattomaan muotoon.

Liukon- kartano on kokonaan hävitetty Venäjän ja Neuvostoliiton aikana, mutta kartanon vanha suuri puisto on vielä nähtävissä molemmilla puolilla Sirvintos - joen Liettualaisittain suhteellisen jyrkkiä rantoja, varsinkin kun nykyinen uusi joen ylittävä silta ja tie on rakennettu vanhan kartanopuiston läpi Liukonys - kylästä Gelvoniaihin, ja sieltä edelleen Vepriaihin tai Sirvintosiin.

                     

 

Tässä muutamia Suomen ja Liettuan (Puolan) historian yhteensattumia Liukon - nimipesyeen kartanoiden tai omistajien kautta, aikaväliltä 1548 - 1917:

 

Tähän yhteenvetoon kytkeytyy historiaa keskiajan 1500- luvun suomalaisesta kartanoajasta ja Kustaa Vaasan poikien hallintotaisteluista Suomessa sekä suomalaisten talonpoikien aatelisvastustuksen huipentumasta Nuijasodasta vuodenvaihteesta 1596-97 alkaen. Tässä mainitaan tarkoituksella myös USA:n itsenäisyysjulistusten 1776 ja Sprengtportenin itsenäisyysjulistuksen 1778 merkitys Suomen autonomian jälkeiseen itsenäisyyteen ja toisaalta Spregtportenin ja Armfeltin tuki Anjalan- liiton itsenäisyysmiehille, joiden mukana oli myös marsalkka Mannerheimin isoisän isä. Taustalla oli Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen- ja myös Ranskan vallankumouksen vaikutukset mm. Suomeen - ja toisaalta mm. Liettua- Puolan itsenäisyysajatteluun ja ko. aatelisten kannalta (jotka toteutuivat aivan päinvastaisilla tavoilla).
Näihin vanhoihin kytkentöihin liittyvät tavallaan myös myöhemmät 1900- luvun alun Suomen marsalkka Mannerheimin yhteydet Puolan (Liettua) vanhoihin aatelissukuihin.
Yhteisenä nimittäjänä on tässä ajateltu olevan Liukko - nimisten alueiden omistajien historiaa sekä näiden tapahtumien kautta asioita, jotka kertovat jotakin Suomen historiasta 1500- luvulta alkaen.

 

Suomen /Puola- Liettuan historian yhteensattumia 1500 – luvulta alkaen, jotka liittyvät tämän Liukko - nimen historiaa paikannimitutkimuksen kahteen kohteeseen nimittäin Liukon - kartanoon Liettuasa ja toisaalta Liuksialan kartanoon Suomessa.

 

1500 – lukuun kuuluvat Suomen herttuakunnan valtataistelut, Nuijasota ja henkilöistä mm.  Juhana Hertttua, Katariina Jagellonica ja Kaarina Maununtytär sekä Puola – Liettua personalunioni. Nämä liittävät yhteen Liettuan Jagiello -  suvun vaiheiden kanssa, koska Juhana Herttuan vaimon isä oli Puolan kuningas ja Liettuan suurruhtinas Sigismund Jagiello.

 Jogailat (JagielloVytautas-  Gedimias- Kestutis) olivat Liettuan suurvallan aikainen kuningassuku 1386 alkaen, jotka olivat nykyisin Valko- Venäjän puolella olevan Lyakhovichin - linnan omistajina 1400- luvulta alkaen, kuten oli  myöhemmin 1700- luvulla myös Liukon kartanossa syntynyt Liettuan armeijan viimeinen ylipäällikkö Syzmon Marcim Kossakowski.

 

Lyakovichin - linnoitus oli Liettuan kuningassuvun Jogaila / Jagello- suvun hallintopaikka 1400- luvulta alkaen (nyk. Valko- Venäjän alueella).  Liettualainen Sigismund Augustus eli Sigismund I oli personaaliunionin Puola -Liettuan kuningas 1548 ja edelleen Puolan - Liettuan valtioliiton kuninkaaksi hänet merkittiin vuonna 1569, Lublinin- sopimuksesta alkaen. 
Sigismundit ovat Liettuan suurruhtinaan Vitautaksen veljen Jogailan – sukuun kuuluvia hallitsijoita.
PS. Sigismund I esimmäinen vaimo oli Caterine Sforza ja  toinen vaimo oli 1543 alkaen Barbara Radziwill.  

 

Kuningas Sigismund I (Jogaila/ puol. Jagello) ja tämän italialaiseen kuningassukuun kuuluneen Bona Sforzan tytär oli Suomessa asunut Carherine Jagiellonka / suom. Katariina Jagellonica (s. 1526- 1583). Katariina oli Duke John of Finlandin vaimo vuodesta 1562 alkaen ja Queen of Sweden 1569- 83 ja Duchess of Finland 62- 83. Ruotsi- Suomessa riehui valtataistelu ensin Suomen herttuakunnan vallanpitäjän Juhana Herttuan ja Kustaa Vaasan vanhimman pojan kuningas Erik XIV välillä ja sen jälkeen Juhanan ja Kaarle veljesten kesken.
Ruotsin kuningas Erik XIV ilmeisesti lopulta myrkytettiin Juhanan toimesta 1577. Erik – kuninkaan leskivaimo Kaarina Maununtytär määrättiin Juhana Herttuan toimesta asumaan Liuksialan kuninkaan kartanoon.

 

Juhana Herttuan ja Katariina Jagellonigan pojasta tuli Puolan kuningas Sigismund II.
Juhana ja Klaus Fleming kannattivat katollista Sigismundia Ruotsin kuninkaaksi, ja oli jatkuvasti valtataistelussa nuorimman veljensä ja luterilaisen Kaarle Herttuan kanssa. Juhana Herttua oli silloin kuningas ja ”Suomen suurruhtinas” kuolemaansa asti 1592 ja sen jälkeen hänen toimiaan Suomessa jatkoi marski Klaus Fleming, joka Nuijasodassa 1596 - 97 nujersi muiden suomalaisten aatelisten tuella verisesti suomalaiset talonpojat. Klaus Fleming myrkytettiin 1597 suomalaisten toimesta.
Kaarle Herttua kosti Juhana Herttuan / Klaus Flemingin sotatoimista Suomessa suomalaisia aatelisia myös erittäin verisesti mm. Marttilan taistelussa 1597 ja 1599.

Ruotsalaisten Kustaa Vaasan veljesten Juhanan ja Kaarlen aikaansaama tuho Suomessa 1596- 1599 oli todella merkittävää suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen suomalaiselle kehitykselle. Ensin murskattiin suomalaisten talonpoikien vastustus Nuijasodassa ja sen jälkeen suomalaiset aateliset nujerrettiin lähes täydellisesti. Tämän jälkeen alkoikin aika Suomen ruotsalaistamiseksi ja suomalaisten kansallisen identiteetin lopulliseksi puhdistamiseksi (mm.  Puhdasoppisuuden ajan erikoisilla keinoilla).  Nämä toimet nostivat kuitenkin jo seuraavalla vuosisadalla suomalaisten itsenäisyysajattelua, kuten suomalaisen papiston /oppineiden sekä Anjalan- liiton toimet jo 1700- luvulla osaltaan osoittavat. ks.  alla).
Kaarle Herttuasta tuli myöhemmin v. 1604 virallisesti Ruotsin Kuningas Kaarle IX .

Lyakhovichin kaupungin linnan omistajista:
(Lyakhavichy Castle 14 th century, Lyakhovichi town  is situated on the river Vedma 225 kilometers away from Brest)

Sigismundit (Jagellot) olivat pitkään Puola- Liettuan kuninkaina Sigismund I alkaen ja myös seuraavat Liettuan/ Puolan hallitsijat ja armeijan ylipäälliköistä  asuivat Lyakovichin linnassa; Vytautas (Jogaila sukua, Jogailan veli Liettuan suurruhtinas), Ladislav, Gostautas, Radziwill, Sigmund Augustus (Jogaila/ Jagello sukua) asui 1551 alkaen, olivat Puolan kuninkaita myöhemminkin Sigmund nimellä  (Jagello) 1548 alkaen siis personaliunionin aikana siis, jo ennen valtioliittoa sekä myöhemmät Chodkiewicz mm.1604, Shapiela, Kazimieriz, Massalski, kenraali ylipäällikkö S. Kossakowski 1792-1794, Teresa Potoci- Kossakowski 1794-1805.

 

Kaikki edellä mainitut suvut olivat asuneet Lyakhovichin kaupungin, linnan ja ko. kartanon omistajina on ollut myös edellä mainittu alkuperältään liettualainen Puolan kuningas Sigismund I, jonka tytär Catherine Katariina Jagellonica oli Suomen ”suurruhtinaan” Juhana Herttuan vaimo (jotka asuivat mm. Turun – linnassa1562).

Lyakhovichin kaupunki sijaitsi silloisessa Liettuan pääkaupungista Vilnasta n. 120 km etelään, nykyisen Valko- Venäjän alueella. (PS. Puola- Liettua valtioliitto kesti lopulta 1794 saakka).

 

Kosciuszko uprising kapinasta 1794 ja samalla Lyakhovichin linnan (government) historiaa lyhyesti 1492 alkaen;

Alue kuulunut Liettuaan 1400 – luvun lopulta alkaen ja myöhemmin linnan omistajana oli 1792- 1805 aikana Liukon courtyardssa syntynyt kenraali Syzmon Kossakowski sekä hänen vaimonsa Teresa (os. Potoki).

Liettuan ja Puolan valtioliitto päättyi 1795, Puolan ns. kolmanteen jakoon ja 1794 kansannousuun, jonka Katariina II voitti. Kansannousua suunniteltiin 1790- luvun alussa nimenomaan Lyakhovichin linnassa, mukana olivat Puolan asevoimien päällikkö marsalkka S. Potocki, Liettuan asevoimien päällikkö S. Kossakowski, hänen veljensä Livonian piispa J. Kossakowski sekä Vilnan piispa Massalski, sekä taustavaikuttajana ”USA:n” itsenäisyyssodassakin kuuluisaksi noussut puolalainen Tadeuz Kosciuszko, joka oli sotinut Yhdysvaltain itsenäisyystaisteluissa vuosien 1776- 79 aikana.

Mainittakoon vielä, että Lyakhovichin linnan  ja  myös Kossakowskien kartanon omistajana oli 1700- 1800- luvun vaihteessa Liettuan asevoimien ylipäällikkö kenraali Syzmon Kossakowski ja hänen sukunsa. Hän oli asunut aikaisemmin asunut Liettuan Liukonys kylän Liukon courtyard- kartanossa (ks. edellä). Kenraali hirtettiin 1794 ko. kansannousun jälkeen Vilnassa.  Liettua siirrettiin Venäjän hallintaan. Kossakovskien kartano ja myös Lyakhovichin kaupungin linna  tuhoutuivat 1900- luvun sodissa.

 

Liukon - manorissa (Liukon courtyard) syntyneitä ja asuneita on myös mm. Napoleon I:n ensimmäinen adjutantti, kenraali Josef Antoni Kossakowski. Napoleon neuvotteli aluksi 1.7.1812 Aleksanteri I:n kanssa Vilnassa. Liettuan ja Puolan liiton aikana 24.6 - 7.9.1812 Napoleon vieraili mm. adjutanttinsa ja kenraalinsa Josef Kossakovskin kartanossa Liukon Couryardsissa lähellä Vilnaa. Napoleon I hyökkäsi Venäjää ja Moskovaa (Kutuzov) vastaan 7.9.1912 juuri vapauttamansa Liettuan kautta.

 

Historian tapahtumia Mannerheim – suvusta.
Tapahtumat liittyvät
Liettuan Liukon manoriin ja Suomen itsenäisyyteen 1700 – luvulla sekä ja Mannerheimin Puolan aikaan 1900- luvulla:

 

Liukon courtyard - kartanon aatelisilla on mielenkiintoinen sivujuonne ja kytkentä 1900- luvulla Puolassa suomalaiseen suurmieheen Mannerheimiin, se löytyy Puolan – Liettuan aatelisten kautta.

 

Mannerheimin sukua voidaan hyvällä syyllä sanoa edistykselliseksi, koska hänen isoisän isä Carl Erik Mannerheim (1759- 1837) kuului Anjalan – liittoon (1788), jonka tavoitteena oli lopettaa Ruotsinvallan vaikutus Suomessa. Anjalan liiton korkea -arvoisina taustahenkilöinä olivat kreivi Kustaa Mauri Armfelt ja Suomen itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja kenraali Yrjö Maunu Sprengtporten, jota voidaan kutsua Suomen ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi itsenäisyyden alun toimeenpanijoista ja suomalaisen oman sotilaskoulutuksen perustajana. Molemmat kenraalit olivat Suomen kenraalikuvernööreinä autonomian alkuaikoina.
1700- luvun suomalaisen upseeriston (em.) ja  suomalaisen papiston sekä -oppineiden (mm. Juslenius ja  Porthan) toiminnan merkityksen Suomen itsenäisyyden aikaansaamiseksi Suomen marsalkka Carl Gustav Mannerheim hyvin tiesi, myös sukutaustansa (Anjalan - liiton yhteyksien) vuoksi.

 

Puolan ajalla Suomen marsalkka Carl Gustav Mannerheim toimi Venäjän ulaanirykmentin kenraalina. Puolalaiset (liettualaiset) oli 1700- luvun lopun ja 1800- luvun aikaisissa kansannousuissa Venäjää vastaan kukistettu verisesti. Mannerheim tuli siitä huolimatta hyvin toimeen puolalaisten kanssa, koska Mannerheimin suku oli saksalaista (hollantilaista) alkuperää Suomessa ja lisäksi aatelista kreivillistä korkeaa sukua, hänet hyväksyttiin puolalaisen aristokratian seuraan. Hänen ystäviinsä luetaan mm. KossakowskiPotocki sukuun kuuluvia 1900 – luvun henkilöitä, jotka liittyvät myös Carl Gustav Mannerheimin vuonna 1909 alkaneeseen 8- vuotiseen kenraaliaikaan Puolassa. Hänen tiedetään tunteneen mm. vaikutusvaltaiset, vanhaan sotilassukuun kuuluneet Potockit ja myös ruhtinas Zdzislav Lubomirskin ja tämän vaimon Marie Lubomirskan.  Radziwill-, Lubomirski-, Potocki- ja Kosskowski – aatelissuvut olivat sekoittuneet 1600 -1800 – luvuilla keskenään. Tuskin enää 1900- luvulla kukaan enää muisteli Kossakowskien ja Potokien omistamia Liukon coyryard- tai Lyakhovichin kartanoita, mutta Mannerheimin ja ruhtinatar Lubomirska olivat erityisen hyviä ystäviä ja olivat pitkään mm. kirjeenvaihdossa.


**********************************************

 

 

 

Liuko – nimien etymologian ja kartanoiden omistajien historiatietojen perusteella olen tehnyt seuraavia johtopäätelmiä Liuko- nimen iästä Liettuassa ja Suomessa.

 

 

Muinaissuomalainen Liuko- Liukko – nimikerros Lounais- Suomessa (vanha Häme)

 

Liukko - nimi näyttää olevan hyvin vanhaa perua Lounais- Suomen alueella. Edellä olevat Historian Liukko – talot ja kaikki muutkin tutkitut Liukko - nimiset talonpoikaistalot ja /tai niiden maa-alueet ja paikannimistössä esiintyvät (vielä jäljellä olevat) Liukko – nimet ovat kaikki vanhempaa muinaissuomalaista nimikerrosta. Liukko – nimet ovat olleet olemassa ennen kartanoiden perustamista, todennäköisesti jo vakiintuneen maanviljelyn alkuajoista alkaen tai sitten nämä nimet ovat peräisin näiden paikkasidonnaisten talonpoikaistalojen eräsijavalatausalueita.

Tämän tutkimuksen selvityksissä on todettu, että Liukko – nimet ovat kaikissa Ruotsinvallan aatelisille perustettujen kartanoiden tapauksissa olleet olemassa ennen kartanoiden muodostamisen aikoja.

 

Liukon- nimisten maa- alueiden (pakko) luovuttaminen kruunulle tai kirkolle

 

Vanhojen Liukko - talojen tietoja löytyy Suomen vanhimmista maakirjoista 1539 -1540, jossa ne ovat usein vielä omina itsenäisinä kantataloinaan. Kustaa Vaasa ja hänen poikansa lahjoittivat näitä maita aatelisille ja säterikartanoiden perustamiseksi talonpoikien vastustuksesta huolimatta (Ks. kirjallisuus ko. asiasta; Nuijasota, Ylikangas ja Suomalainen kapina, Kimmo Katajala).

Talonpoikien maat on otettu tai pakko- ”lahjoitettu” kirkolle tai kuninkaalle jo Lallin Lalloilasta 1158 (Turun piispalle) alkaen, joka tapauksessa kartanoiden suuret maa-alueet on muodostettu Ruotsinvallan aikana vanhoista usein sangen suurista hämäläisistä talonpoikaistaloista (Varsinais- Suomi- Satakunta olivat n. 1000 – luvulle saakka Hämettä). 

 

Liukko on usein ollut yksi niistä talonpoikaistaloista, joiden maille kartano on jostain syystä perustettu.  Syynä on usein ollut kirkon tai kruunun tahto ”ottaa” ko. maat haltuunsa niskuroivilta talonpojilta kuten esim. Lallin maat Köyliössä tai sitten Kalevalaisen kulttiperinteen talonpoikien talot ja maa- alueet. Tällaisiin kartanoiden maa- alueiden muodostamisiin liittyy myös yhtenä talonpoikaistaloista Liukolan - talo mm. Köyliössä ja Janakkalassa sekä Liuksiala – Kangasalalla jne. 

 

Lalloilan ja muiden Köyliön vanhojen talonpikien maista oli muodostettu Turun piispan hallintaa n.16.000 hehtaarin kartano, joista on muodostettu myöhemmin Köyliön Vanhakartano ja Kepolan kartano. Näitä tapauksia ovat myös esimerkit Kangasalan Kuninkaan kartano Liuksiala, jonka alkuperäiset talonpojat joutuivat luovuttamaan kuninkaan käyttöön ja Kaarinan Ylilemun kartano Kuusiston salmen rannalla, jossa on ollut Liukola - niminen talo/pelto/metsä, mutta jäljellä on enää nimellä mainittu metsäalue ja suusanallisessa tiedossa Liukolanpelto.

 

Liukko- paikannimistön ja tilat säterikartanoiden maa- alueiksi, torpiksi tai augmenteiksi

 

Tottijärvellä on Liukola - niminen talo, joka on kuulunut Vesilahden Laukon säterikartanoon, Someron Kimalan säterikartanon alueella on Liukonpelto niminen laaja – peltoalue (somerolaisittain Liukonlakja), joka on säilyttänyt nimensä kartanoaikana ja kartanoajan jälkeenkin nykyaikaan saakka. Vastapäätä Kimalan kartanoa, järven vastapuolisella eli Paimionjoen pohjoisrannalla on Somerolla Lahden kartanon alue, jonka alkuperäisiin taloihin kuuluu Liukolan talo, joka on liitetty Lahden kartanon alueisiin. Liukola on jäänyt todennäköisesti ensin augmentiksi ja myöhemmin torpaksi.  Janakkalassa Liukolan – talo on ollut yksi niistä taloista, joista alun alkaen Hakoisten kartanon muodostettiin ja vaihtui myöhemmin Hällilän kartanon taloksi/ tilaksi, mutta on myöhemmin (1933) itsenäistynyt.

 

Liukon – kylien ja peltojen alueelle Liukon courtyard - niminen suuraateliston hovikartano Liettuassa 1600- luvulla

 

Esimerkkitapauksia on muitakin, mutta tuotakoon esiin edellä mainittu Liettuassa oleva Liukon – kartano. Sen on Liettuan Liukon - nimiselle alueelle perustanut 1600 – luvulla puolalainen Kreivillinen Kossakovskien aatelissuku (lähtöisin Lipiniakista Puolasta). Sirvintos – joen rantojen erityisen suuret maa- alueet sisältävä Liukon courtyard – hovikartano sijaitsee Liukon (Liukonys) – kylässä lähellä Jonavan kaupunkia (n. 30 km), mutta kuuluu nykyisin Sirvintosin piiriin.  Liukon nimet eivät ole muuttuneet 1200- 1800- lukujen vierasmaalaisten (saksalaisten tai puolalaisten aatelisten) kartanoaikojen vaikutuksesta, vaan Liukon - nimet ovat myös täällä edelleen vanhempaa pakanallisen ajan maa-alueiden alkuperäistä paikannimistöä.

 

Suomen Liukon – nimen etymologinen vastine maanviljelyn leviämisen tulosuunnasta

 

Liettuan kylien nimet (Liukoniai ja Likonys) ja kartanoalueen maa-alueen nimi ovat huomattavasti vanhempaa nimistöä, kuin varsinainen kartano (Liukon courtyard / Liukon manor), Liukon - nimi on samaa alkuperää (etymologia), kuin Suomessa olevat Liuko- nimet. Silloin on mahdollista, että nimistö juontuu vasarakirveskulttuurin tuomasta kaskimaanviljelystä ja nimenomaan maaviljelytiedon levittäjien, germaanien (mies-) joukkoa tarkoittavasta sanasta liuti*,  liud > (Leute) –> Liuko.
Liettuassa on myös paljon Liud - nimisiä kylän – ja paikannimiä.

 

 

Liukko - paikannimistön ikä, Liuko- nimistöä voidaan kutsua muinaissuomalaiseksi nimeksi

 

Liettuassa ja myös Suomessa ko. kylien - ja kartanoalueiden Liuko - nimet ovat huomattavasti vanhempaa nimistöä, kuin varsinaiset kartanot. Liukko - nimen alkuperäinen muoto saattaisi olla muunnosta liuti – sanasta, joka on esigermaanista sanastoa (merk. >liuta - joukko) ja iältään varmaankin jopa 5000- vuotta.
Suomessa Liuko - nimistö on vanhimmillaan vasarakirveskulttuurien ajoista alkavaa n. 4500 vuotta vanhaa tai sitten pronssi- rautakautista n. 2000- 2500 vuotta vanhaa nimistöä, molemmissa tapauksissa Liuko- nimistö oli olemassa ennen ruotsalais- kristillistä nimivaikutusta Suomessa ja siksi Liuko- nimistöä voidaan kutsua muinaissuomalaiseksi nimistöksi (Liukko- nimipesyeen kaikki nimet).

 

Suurimmat Liukko- nimiset talonpoikaistalot Suomessa ovat olleet rustholleja/ ratsastiloja 1600- 1700- luvulla

 

Vesilahden Liukko, Janakkalan Liukola ja Suomusjärven Liuko sekä Myrskylä Luikola ovat sellaisia taloja, jotka ovat säilyneet itsenäisinä suurina taloina tai rustholleina (ratsutila) nykyaikaan saakka. Näistä taloista on maininnat jo 1539- 40 maakirjoissa, joissa talonnimenä on Liukko (Luikko) tai Liuko (Luiko), myöhemmin näistä suurimmat olivat rustholleja. 

 

Vanhimmat tiedot Liukko- nimisen talon suvusta ovat Vesilahdelta (1400) 1500- luvun alusta – 1900 – luvulle

 

Vesilahden Liukko lienee maakirjojen 1540 - ajoista alkaen se talo, jossa on viimeksi ollut niitä, jonka maakirjatiedoissa mainitaan isännän (suku) nimenä olleen Liukko. Liukko – ja Luikko - nimisiä talonpoikia on Vesilahdella maakirjoissa mainittu olleen jo 1505 alkaen, mutta erilaisten historia tietojen mukaan koko Järvenrannan väki on vanhaa Liukko ja Suomelaa, jotka ovat ilmeisesti sukulaisia keskenään. Nämä Järvenrannan (Liukko) jakokunnan isännät mainitaan jo 1438 Davidin kapinan alistumisasiakirjan allekirjoittajina (ei enää koskaan mitään ruotsinvaltaa vastaan…).

 

Vanhimmat Liukko – talojen tiedot ovat Vesilahti, Köyliö, Suomusjärvi, Janakkala, 1400- luvulta, mutta asutusta jo rautakaudella

 

Suomusjärvellä taloa piti jo vanhimpien maakirjojen aikana 1540 alkaen Vendelin – suku, joka omistaa edelleen ko. talon ja tilan. Talo on ollut myös rusholli. Kukaan Vendelinin suvusta tai suvun perimätietokaan ei tiedä, keitä nämä heidän talollensa aikoinaan nimensä antaneet Liukot olisivat olleet.

Liuko – nimi on ollut ko. Liuko - talolla jo ensimmäisissä asiakirjamerkinnöissä, maakirjoissa 1540 ja silloin se tarkoittaa, että talo on ollut olemassa todennäköisesti jo paljon aikaisemmin. Yleensä silloin puhutaan vanhan talonpoikaistalon kyseessä ollessa, noin kaskiviljely pronssi- rautakautisesta tai turkisaikaisesta (500- 1200 – luvusta) asutushistoriasta. Joka tapauksessa Vendelinit sanovat, että taloa sanotaan edelleen Liuko - taloksi, vaikka Liukko - nimisiä ihmisiä ei ainakaan 500 - vuoteen ole asunut ko. mailla. 

 

Liuko- Liukko – nimistö ja niiden alueet ovat olleet olemassa jo ennen ruotsalaisten aikoja Suomessa, siihen viittaavat mm. tiedot Köyliön ja Vesilahden historiakirjoista, joissa pidetään mahdollisena talonpoikaistalojen, johon Liukko ilmiselvästi kuuluu, olleen jo vakiintunen maanviljelyn aikana olemassa Kokemäenjoen varsilla, ainakin 500- 800 – luvulta alkaen. Harvinaisen usein Liukko - paikannimet ovat vanhojen pronssi- rautakautisten löydösten alueella tai lähistöllä, joka viittaisi jopa 2500- 500 eaa. aikaiseen nimistöön ko. alueella. Pronssi- rautakauden löytöpaikkoja mm. Liukola / Rusko, Köyliö, Liuksiala- Luikala /Kangasala/Pälkäne, Liukko /Vesilahti, Renko, Janakkala alueilla jne...

 

 

 

Liukko- nimen todennäköisesti vanhin nimikerros on tarkoittanut kaskiviljelyaluetta /kaskiviljelyn raivaaja joukkoa (liuti*> liuta)

 

Liukko – nimi näyttäisi olevan näidenkin tietojen valossa ns. esikristillistä nimistöä. Nämäkään paikallishistoria- tai kyselytutkimuksen tiedot eivät poissulje sitä mahdollisuutta, etteikö Liukko - nimi voisi olla myös näiden tietojen perusteella kaskiviljelyajan viljelyalueiden /karjatalouden maa- alueiden vanha nimi.

 

Myrskylän Luikola on ollut itsenäinen talo, mutta lähes 200 – vuotta talon nykyinen omistaja suku on ollut nimeltään Pietilä, mutta taloa ja läheistä mäkeä sekä peltoa sanotaan edelleen yleisesti Luikontaloksi, Luikonmäeksi ja Liukonpalonpelloksi. Viimeksi mainitun perusteella Niemelät ovat ajatelleet Luikon - nimille myös vanhaa kaskiviljelyperustetta.

 

 

Vanhin Liukko- nimi Suomessa lienee Ruskon Liukolan- kylä (ks. Liukalan – kylä Kangasalalla)

 

Liukolan kylä sijaitsee Nousiaisten muinaispitäjän vieressä, josta vanhimmat maininnat ovat historiakirjoissa 1200- luvun alusta ja alue liittyisi myös Piispa Henrikin kirkkoon ja Köyliön Lalliin.

Kylän nimi saattaisi olla jo ns. Kalevalaisen ajan ensimmäisiä vasarakirveskulttuurien saapumisalueita tai rautakautista nimistöä, jonka metsistä olisi raivattu ko. liuti >  liuta joukon toimesta kasviljelyalueita.

 

Nykyisin Liukolan – kylässä ei ole yhtään Liukko- nimistä taloa, joten kylän nykyiset talonpoikaistalot voisivat olla näiden kylän nimen antaneiden Liuko- (Leute) ihmisten jälkeläisiä. Esimerkiksi Liukolan kylän keskellä oleva nykyinen Mattilan talo voisi olla nykyisistä sukunimistä patronyymi- pohjalta lähtöisin oleva Liukon – väen sukunimi (?).

Liukolankylässsä on vielä nähtävissä rauhoitettuja vanhoja rautakautisia kiviraunioita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ks. Tarkemmin ”Muinaissuomalaisen Liukko - nimen esihistoria tutkimus”, kirj. Seppo Liukko 2007-2008

 

                                              © Teksti ja kuvat Seppo Liukko

 

 

PALUU ETUSIVULLE: 

PALUU takaisin  => http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/