Seppo Liukko 1997- 2009

 

Continuity theory from The Ice Age / LGM ( Uralic Continuity Theory):

 

Link to -> Contents of Seppo Liukko`s homepage; Liukko - ancient names history

HISTORY OF ANCIENT FINNISH NAME LIUKKO

  

Suomensukuisten Jatkuvuusteoria Euroopassa
(viimeisimpien geenitutkimusten-, arkeologian- ja väestöliikkeiden perusteella):

 

The Finnish (language speakers) have according to the continuity theory lived in Finland continually for 10700 years (Dr. M. Kayser, O. Lao 2008).

 

Suomensukuisten Jatkuvuusteoria jääkauden maksimista alkaen

Ks. lisäksi artikkeli ja viimeisimmät tiedot; Eurooppalaisten ja suomalaisten jatkuvuusteoria, Seppo Liukko  ja kotisivun kautta lisää.
 
Euroopan alkuperäisväestöjä ovat vaaleaihoiset suomensukuiset Alppien pohjoispuolella, tätä hypoteesia tukee aivan tuore New York Times` 13.8. 2008 julkaistu hollantilainen geenitutkimus, että suomalaisista suurin osa polveutuu jo muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen asettuneesta väestöstä  (geenitutkijoiden Dr. M. Kayser, O. Lao), se osaltaan vahvistaa samalla vanhan suomensukuisten jatkuvuusteorian (saman asian evidenssiä ovat myös Joutsenon piiesinelöydöt 2008 Kriiska / Jussila).  

Nykyisten suomalaisten pääosa on peräisin Euroopan - 10-12.000 vuotta vanhasta suomensukuisten  ja -kielisten suurriistan metsästäjien jälkeisestä Kundan - kulttuurista.

 

Eurooppalaisten suomalainen alkuperä

 Eurooppalaisten suomalainen alkuperä on vanhaa suurriistanmetsästäjien CroMagnon alkuperää jääkauden maksimista alkaen (LGM / The Last Glacial Maximum n.18.000 eaa.), suomensukuisten alkuperäisväestöjen kielenvaihto tapahtui indo- eurooppalaisen maanviljelykieleen vasta n. 5500 eaa. alkaen (C.Renfrew 1987).

Sen seurauksena indoeurooppalainen kieli hajosi suomensukuisten ja - kielisten metsästäjäväestöjen omaksuessa maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen, silloin muodostuivat germaani-baltti- ja slaavikielet, eri  Euroopan alueilla ja eri aikakausilla.  

 

Suomensukuisten kielien laaja- alue

Suomensukuisia kieliä puhutaan edelleen Euroopassa laajalla alueella sekä kolmessa valtiossa Suomi, Viro ja Unkari, myös Ruotsissa meän - ja muilla suomenkielen alueilla sekä Norjan Finnmarkissa ja edelleen laajoilla  - alueilla Venäjää, lisäksi pohjois- saamelaisten suomensukuista kieltä puhutaan Lapin- alueella Pohjois - Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomensukuisten kielien häviäminen (kielenvaihto) on tapahtunut Venäjän alueen lisäksi mm. Etelä- Ruotsin, Saksan ja Puolan alueilta jo kivikaudella - pronssikaudella (3000 - 1600 eaa.), joista on enää vain mainintoja joissakin tutkimuksissa (mm. Saukkonen 2006:101-102). 

 

Suomensukuisten väestöjen kielenvaihdot

Myös historiallisesti tiedetään useiden suomensukuisten väestöjen vaihtaneen puhumansa kielen, mutta geneettisesti näiden alkuperäinen Cromagnon - suomensukuinen "vaaleaihoinen", metsästäjä- eurooppalainen perimä vaikuttaa  ko. germaani-baltti- slaavi - kielisten väestöjen nykyisessä perimässä edelleen (n. 70- 75 %:sti - gen. frekfenssi /markkerien erot / snipit -haplot.). 

 

Maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen saapuminen suomensukuisten alueelle oli ns. neoliittinen vallankumous Euroopassa

 

Huom! n.. 5000 eaa. alkaen Eurooppaan kaakosta saapuneen maanviljely-  indoeurooppalais-kielisten väestöjen genetiikkaa on nykyeurooppalaisissa vain 10- 20%*, vaikka eurooppalaisten pääasialliset kielet nykyisin ovat nimenomaan indoeurooppalaispohjaisia kieliä eli n. 96% osuudelta kaikista. Jo yksistään tämä tieto riittää perustelemaan Euroopan laajat kielenvaihtotapahtumat (sat sapienti). 

 

Yleisen paikannimitiedon perusteella on sanottu, että vesistönimet ovat jonkin alueen vanhinta nimikerrosta.
Vesistönimet ovat jääneet asukkaiden muistiin ja niitä on käytetty jatkuvasti nykypäiviin saakka. Vesistönimet ovat alueen vanhimpien väestöjen eli suomensukuisten väestöjen antamia nimiä ja niihin liittyy aina jotenkin ko. vesistön nimeämisperuste.
Tällaisia esimerkkejä on olemassa Euroopan alueilla mm. Jokien nimissä Venäjä- Keski- Eurooppa; Volga – Valkeajoki, Msta – Mustajoki (Novgorod) ja Vltava – Valtava joki (Praha) sekä järvien nimissä mm. Ruotsin suuret järvet (lausuttuna); Vettern – Vesijärvi, Venner – Venejärvi ja Melar - Melajärvi jne. (NykyrRuotsiksi kirj. Vättern, Vänern, Mälaren)
Nämä ovat jäänteitä suomensukuisten asumisesta jääkauden maksimista ja sen jälkeen aina 5000 eaa. – 1000 eaa. aikoihin saakka.
Nimet ovat syntyneet ennen ko. alueilla tapahtuneita suomensukuisten väestöjen kielenvaihtoja uuden kulttuurin maanviljelyn kieliin eli indoeurooppalaisiin germaani- slaavi kieliin (neoliittinen vallankumous). Tämän jälkeen ko. vesistönimiin on tullut vain lievää muuttumista, kuten slaavialueilla tunnettu vokaalin liudentuminen, mutta suomensukuisten kielien alkuperä on selkeästi havaittavissa näissä mm. esimerkkipaikannimissä.

Ks. tarkemmin, Kielenvaihdot Euroopassa, Seppo Liukko.

Eurooppalaisten vaaleaihoisten väestöjen genetiikka on pääosin peräisin suomensukuisten metsästäjäväestöjen (CroMagnon) perimästä

Edellä mainittu fakta ja seuraava tutkimus (Cavalli-Sforza) todistavat saman asian, jääkauden  maksimin jälkeiset ja suurriistan metsästäjien jälkeiset laajat - alueet Euroopassa olivat suomensukuisten kielten väestöjen aluetta. Näiden kielenvaihdot tapahtuivat . n. 5000 eaa. alkaen ensiksi germaanikieliin.
Koska kielenvaihdossa geenit eivät vaihdu suomensukuisten alkuperä jäi uutta kieltä puhuviin väestöihin ja tutkimuksissa on todettu, että  "Germaanikieliset itävaltalaiset, saksalaiset ja belgialaiset ovat geneettisesti lähimpänä suomalaisia"
(Cavalli -Forza, Human genes 1994 ja S. Pääbo), niin ko. väestölle on tapahtunut kielenvaihto.  Ks. myös  Liukko - nimen esihistoriaa tutkimus 1, linkki 4. alla. 

 

Metsästäjien (suomensukuisten) geenit jäivät Euroopan väestöjen geeneihin

Metsästäjien (suomensukuisten) geenit jäivät Euroopan väestöjen geeneihin (70-80%).

Asukasluvun kasvun yhteydessä, myös alkuperäisten geenien määrä lisääntyy samassa suhteessa. Kun nykyeurooppalaisten vaaleaihoisten enemmistöllä ei ole Indoeuroopasta tulleiden geenejä  kuin maksimissaan 20%, on eurooppalaisten genetiikka  pääasiassa eli lähes 80 %, vanhaa ns. suomensukuisten suurriistanmetsästäjien genetiikkaa (mot.). Mutta nimenomaan kielenvaihtojen seurauksena suomensukuisia kieliä puhutaan Euroopan alueella enää vain  n. 3 %:n osuudelta kaikista. 

 

Suomensukuisten jatkuvuusteoria Euroopassa

Tämä kielenvaihtoteoria toteuttaa suomensukuisten jatkuvuusteorian (Uralic Continuity Theory) jääkauden maksimista alkaen, ja ottaa samalla huomioon vanhat arkeologian tutkimustulokset sekä nykyiset uudet väestögeneettisten tieteiden tutkijoiden mm. Cavalli- Sforza, S.Pääbo ja  Kayser /Lao tutkimuksien tulokset (ks. asiasta tarkemmin mm. Liukko- nimen esihistoriaa tutkimus, otsikko 1).   

 

 

Eurooppalaisten väestön ja kielen alkuperä (ks. Eurooppalaisten alkuperä artikkeli, kirj. Seppo Liukko):

 

Tässä selvitetään Eurooppalaisten alkuperää Cromagnon- ihmisestä alkaen ja eurooppalaisten puhumien kielien alkuperää jääkauden maksimista alkaen (LGM).

 

Eurooppalaisten suomalainen alkuperä on vanhaa suurriistanmetsästäjien CroMagnon alkuperää jääkauden maksimista alkaen (LGM / The Last Glacial Maximum n.18.000 eaa.), suomensukuisten alkuperäisväestöjen kielenvaihto tapahtui indo- eurooppalaisen maanviljelykieleen vasta n. 5500 eaa. alkaen (C.Renfrew 1987). 
Sen seurauksena indoeurooppalainen kieli hajosi suomensukuisten ja - kielisten metsästäjäväestöjen omaksuessa maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen, silloin muodostuivat germaani-baltti- ja slaavikielet, eri  Euroopan alueilla ja eri aikakausilla.  

 

Suomensukuisia kieliä puhutaan edelleen Euroopassa laajalla alueella sekä kolmessa valtiossa Suomi, Viro ja Unkari, myös Ruotsissa meän - ja muilla suomenkielen alueilla sekä Norjan Finnmarkissa ja edelleen laajoilla  - alueilla Venäjää, lisäksi pohjois- saamelaisten suomensukuista kieltä puhutaan Lapin- alueella Pohjois - Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomensukuisten kielien häviäminen (kielenvaihto) on tapahtunut Venäjän alueen lisäksi mm. Etelä- Ruotsin, Saksan ja Puolan alueilta jo kivikaudella - pronssikaudella (3000 - 1600 eaa.), joista on enää vain mainintoja joissakin tutkimuksissa (mm. Saukkonen 2006:101-102). 

Myös historiallisesti tiedetään useiden suomensukuisten väestöjen vaihtaneen puhumansa kielen, mutta geneettisesti näiden alkuperäinen Cromagnon - suomensukuinen "vaaleaihoinen", metsästäjä- eurooppalainen perimä vaikuttaa  ko. germaani-baltti- slaavi - kielisten väestöjen nykyisessä perimässä edelleen (n. 70- 75 %:sti - gen. frekfenssi /markkerien erot / snipit -haplot.)

 

Huom! n.. 5000 eaa. alkaen Eurooppaan kaakosta saapuneen maanviljely-  indoeurooppalaiskielisten väestöjen genetiikkaa on nykyeurooppalaisissa vain 10- 20%*, vaikka eurooppalaisten pääasialliset kielet nykyisin ovat nimenomaan indoeurooppalaispohjaisia kieliä eli n. 96% osuudelta kaikista. Jo yksistään tämä tieto riittää perustelemaan Euroopan laajat kielenvaihtotapahtumat (sat sapienti). 

Edellä mainittu fakta ja seuraava tutkimus (Cavalli-Sforza) todistavat saman asian, jääkauden  maksimin jälkeiset ja suurriistan metsästäjien jälkeiset laajat - alueet Euroopassa olivat suomensukuisten kielten väestöjen aluetta. Näiden kielenvaihdot tapahtuivat . n. 5000 eaa. alkaen ensiksi germaanikieliin. Koska kielenvaihdossa geenit eivät vaihdu suomensukuisten alkuperä jäi uutta kieltä puhuviin väestöihin ja tutkimuksissa on todettu, että  "Germaanikieliset itävaltalaiset, saksalaiset ja belgialaiset ovat geneettisesti lähimpänä suomalaisia" (Cavalli -Forza, Human genes 1994 ja S. Pääbo), niin ko. väestölle on tapahtunut kielenvaihto.  Ks. myös  Liukko - nimen esihistoriaa tutkimus 1, linkki 4. alla. 

 

Väestöjen kielenvaihtoa mm. migraation tai kulttuurin vaihtumisen seurauksena ei yleinen kielitiede perustele riittävän selkeästi.

 

Kielenvaihdosta on esimerkkinä suomensukuisten kielten vaihtuminen indoeurooppalaisiin kieliin.

Vastaava on historiallisesti näkyvä kielenvaihto on tapahtunut Etelä-Amerikan intiaaneille 1500- 2000 jaa. välisenä aikana, kun espanjan kieli tuli alueelle. Eivät nykyisin espanjaa puhuvat intiaanit ole espanjalaisia (intiaanien osuus on  n. 85% alueen geenistöstä, eli 100%  vähennettynä alueelle muuttaneiden muiden väestöjen osuus, korkeintaan 10-15%).
On merkittävä asia tuntea kielenvaihtoon liittyvä prosessi. Esimerkiksi suomensukuisten kielet eivät ole ns. etnisiä kieliä. Koska tiedetään, että jotakin samaa kieltä - puhuvat tai samaan kieliryhmään kuuluvat, eivät aina ole alkuperältään / geneettisesti samaan halpotyyppiin kuuluvia. 
Esim. Eurooppalaisen väestön genetiikka on muuttunut jääkauden maksimin jälkeen vain sillä määrällä kuin tänne on ollut uusia muuttajia, kuten maanviljely - indoeurooppalaiset, kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit ja - viimeksi romanit (vieraan migraation määrä Eurooppaan maksimissaan 25% , S. Pääbo).  
Euroopan alkuperäkieliin luettavista jääkauden maksimin aikana syntyneistä kielistä ovat suomensukuisten ja baskin - kielet.

 

 

Eurooppalaisilla on suomensukuisten väestöjen alkuperä
(esim.
baltilaiset; latvialaiset ja liettualaiset - ks. geenitutkimus ja suomensukuisten kielenvaihto):

 

Miksi suomensukuisten kieli on alkuperäinen Eurooppalainen kieli?


Suomensukuisten väestöjen vanhempaa Eurooppalaista ikää muihin myöhemmin Eurooppaan saapuneisiin ”indoeurooppalaisiin” verraten. Sitä kuvaa suomalaisten ja muiden suomensukuisten genetiikassa yleinen ns. U5 haplotyyppi mtDNA, joka periytyy naisten välityksellä (myös poikiin / miehiin). 
Suomensukuisten U5 hapolotyypin sanotaan olevan vanhinta mtDNA haploryhmää Euroopassa. Se on peräisin Euroopan Cromagnon / Aurignac- ihmiseltä n. 35.000 eaa.alkaen. Aurignac- ihmisiä oli molemmissa refugeissa, niin Ukrainan kuin Pyreneitten refugeissa

Jääkauden maksimin aikana jäämassat ulottuivat Veiksel /Hampuri - Lontoo linjalle. Tundra alueet eivät olleet asuttavia, mutta siellä oli runsaasti suuriistaa. Kaikkien ihmisten täytyi siirtyä pakoalueille, asumiskelpoiselle alueelle eli Ukrainaan, jossa oli suuria määriä erilaisia Ural- kieliä puhuvia Aurignag- ihmisiä, näiden n. 4000 vuoden aikana m muodostuivat suomensukuiset kielet näiden yhteiseksi metsästyskieleksi. Vastaavasti Aurignac- ihmisten Pyreneitten refugissa muodostui baskin- kieli, joka ilmeisesti perustuu Afrikkalaisiin kieliin.

Toisaalta myös suomalaisilla yleisempi N3 haplotyyppi, joka periytyy miehillä (y-DNA), ovat peräisin Eur -Aasian suurriistan metsästäjiltä (aiheesta mm. National Geopraphic Genopraphic). Nämä ovat olleet ns. Cromagnon / Gravette- ihmisiä (n. 28.000 - 14.000 eaa.). Nämä gravette- suomensukuiset metsästivät suurriistaa Atlantilta- Uralille jo ennen jääkauden maksimia ja myös sen jälkeen, aina Euroopan mammutin sukupuuttoon kuolemiseen saakka (n. 12.000 eaa.). Aikaisempi suurriistanmetsästäjien ural -  kieli oli muuttunut jääkauden maksimin aikaisessa pakoalueen yhteisolossa suomensukuiseksi kieleksi (muutos kuitenkin saman kielikunnan sisällä). 

Jääkauden jälkeisellä graveteilla oli jo suomensukuinen kieli käytössään, joka levisi Alppien pohjoispuolella laajalle alueelle Atlantilta - Uralille. 

 

Suomalaiset ovat pääasiassa peräisin näistä väestöistä ns. Ukrainan refugin ja jääkauden maksimin kylmimmän ajan kokoontumisalueita, jolloin siellä yhdessä olevat ihmiset aloittivat Ural- kieleen pohjautuvan suomensukuisten kielten puhumisen. Tämä väestö levisi jääkauden maksimin aikoihin todella nopeasti Hampurin, Brommen ja Svidryn kulttuureiksi. Myös myöhempi Kundan - kulttuuri sai alkunsa näistä ihmisistä, joiden tiedetään siirtyneen myöhemmin Pohjoiseen Fennoskandiaan (Suomi- Ruotsi-Norja), kun jäiden supistuminen sen mahdollisti.
Suomeen Orimattilan Lahden kivikautiselle alueelle, n. 10700 vuotta sitten tulleet väestöt ovat Kundan ja Post- Svidryn kulttuurien väestöjä. Tätä perimää on löydetty nykysuomalaisilta mm. Kaiser -Lao tutkimusten perusteella 2008.

 

Neoliittinen vallankumous Euroopassa: 

Neoliittinen vallankumous, maanviljelyn - ja maanviljelykielen leviäminen Eurooppaan n. 7000 - 5000 eaa. alkaen aiheutti varsinaisesti ensimmäisen muutoksen suomensukuisten väestöjen genetiikkaan, joskin lievän alle 20%:n muutoksen (on tulijoiden määrä). Alkuperäiseen Ural > suomalaiskieliin tämä aiheutti todella suuren muutoksen.
Silloin indoeurooppalainen kieli ja maanviljelykulttuuri levisivät lähinnä kulttuurillisesti myös Euroopan Alppien pohjoispuolelle. 
Tässä metsästäjien kielenvaihdossa uuteen maanviljelyelinkeinon kieleen, syntyivät uudet Eurooppalaiset kielet, germaani, slaavi, baltti sekä myöhemmin suomensukuisten -germaanien ja baski-kielen yhdistelmästä mm. keltin kieli Alppien kainaloon. Alkuperäiset suomensukuiset kielet vaihtuivat indoeurooppalaisiin kieliin ja suomensukuisten kielten puhumisraja siirtyi 5000 eaa. alkaen jatkuvasti kohti pohjoista.

 

Merkittävin muutos Eurooppalaisten genetiikkaan tapahtui vasta neoliittisen vallankumouksen aikana, kun suhteellisen pieni (em. n. 20%) määräinen indoeurooppalainen maanviljelijäjoukko (miesjoukko) saapui Eurooppaan n. 7000- 5000 eaa. alkaen (aluksi Kreikan /Etelä- Euroopan alueelle). 
Alppien pohjoispuoliselle ns. suomensukuisten metsästäjien alueelle ko. maanviljelyelinkeino ja - kieli levisivät n. 5000 eaa. alkaen, kun lämpötilat kohosivat jääkauden jälkeiselle maksimilleen (Nykyistä n. 2 C- astetta korkeammalle). 

Alppien pohjoispuolisten alueiden suomensukuisille metsästäjille tapahtui elinkeinon vaihto maanviljelyyn ja sen jälkeen käyttöön otettiin hiljalleen myös indoeurooppalaisten maanviljelysanasto ja lopulta metsästäjät omaksuivat myös uuden indoeurooppalaisen kielen. Muutos oli hidasta koska uusi kieli poikkesi huomattavasti aikaisemmasta ural > suomalaiskielistä, syntyi murteita, jotka nykyisin tunnemme germaani, baltti ja slaavin - kielinä. 
Eurooppaan siirtyi / levisi em. vähäisen migraation ja pääasiassa kielenvaihtojen avulla uusi kielikunta,  indoeurooppalaiset kielet


Kun väestölle tapahtuu kielenvaihto, ei ko. henkilön tai suvun genetiikka muutu. Tällainen perustelu lienee tarpeen myös suomensukuisten kielenvaihdossa, joka saattaa vaikuttaa silloin vaikuttaa myös nykyisten eurooppalaisten ihmisten genetiikkaan. Suomensukuisten geenien perimä vaikuttaa myös eurooppalaisten vaaleaihoisten perimässä edelleen (75-80%). 

 

Germaani, slaavi ja baltti ovat kielitermejä

Huom. mm. germaani ei ole geneettinen väestömääritelmä (suku / rotu), vaan se tarkoittaa ainoastaan ko. kieltä puhuvaa väestöä. Edelliseen kielenvaihtoteoriaan viitaten, tosiasia on, että germaani on yksinomaan kielitermi (vrt. vastaavia ovat myös mm. slaavi ja baltti). Pääosa vaaleaihoisista germaani, slaavi, baltti- kiletä puhuvista väestöistä on geneettisesti lähes 80% :sti suomensukuisten väestöjen perimällä varustettuja. Euroopan alkuperäisasukkaat, suomensukuiset väestöt ovat vaihtaneet puhumansa kielen indoeurooppalaisiin kieliin n. 5000 eaa. alkaen (kampakeramiikan laajan alueen ajoista alkaen). Suomensukuisten kielenvaihtoa tapahtuu edelleen, viimeisimpiä kielenvaihtoalueita ovat Venäjän ja Ruotsin nykyisten valtioiden alueet, ”nihkeästä” kielipolitiikasta johtuen.

 

PS. Fakta: Kielenvaihdossa ei genetiikka vaihdu.

 

 

 

 

                       © Teksti ja kuvat Seppo Liukko

 

 

Suomalaisten esihistoriaa, Kalevala ja suomalaisuus, sekä miten Liukko - nimen historia liittyy edellisiin (Seppo Liukko)

Ks. artikkeli, valinnat Seppo Liukko kotisivun kautta : Suomalaisten esihistoriaa ja Kalevala ja miten Liukko- nimi liittyy edellisiin:

Ks. artikkelit 1-5 valikosta ja muut muinaisen Liukko - nimen historiaan liittyvät 2007 kirjoitetut artikkelit ja tarkennettu tutkimusyhteenveto (tutk. aloitettu 2006), päivitetty 05.01.2009 09:59 tästä nopea- ei linkkejä, viimeiset päivitetyt tiedot täältä:  tutkimusyhteenveto (nopea),  or same in English (shortly):  

 

Ks. myös Seppo Liukon artikkeli ja tutkimuksen lyhyt tutkimusyhteenveto (7), Liuti > Liuko- nimen historiaan liittyvä vasarakirveskulttuurien saapuminen Suomeen Balttian kautta Veikselin alueelta...

 

Ks. tästä tarkemmin; 

Liukko – nimen historiaan ja esihistoriaan liittyvä laaja tutkimus n . 135 sivua, kirj. Seppo Liukko 2005-2009

 

 

Paluu   Seppo Liukko kotisivun etusivulle

: