Suomensukuisten ja eurooppalaisten jatkuvuusteoria,
kirj. Seppo Liukko 1996- 2009

 

 

Suomensukuisten Jatkuvuusteoria jääkauden maksimista alkaen-
Continuity theory from The Ice Age / LGM (or Uralic Continuity Theory):

 

ESIPUHE:

Euroopan alkuperäisväestöt ja alkuperäiskielet, ja miten ne määritellään.

Määrittelyn lähtökohta on jääkauden maksimin jälkeinen tilanne Euroopan Alppien pohjoispuolella (Weiksel - jääkauden maksimi LGM oli n. 20.000 - 16.000 eaa.).

Eurooppalaisten väestöjen alkuperän selvittämiseksi on tunnettava arkeologisten ja geneettisten perusteiden mukainen looginen tapahtumaketju väestöliikkeistä kivikaudelta nykyaikaan saakka (SL).

 

Euroopan alkuperäisväestöt ja - kielet, perusmäärittely:

 

Euroopan Cromagnon -ihmisten (metsästäjien) vaaleaihoista alkuperäistä ennen jääkauden maksimia olevaa perimää eurooppalaisilla on n. 75%, myöhemmin Euroopan alueelle tulleiden indoeurooppalaisten genetiikkaa on maksimissaan 25%. Tämä on Euroopan geneettisen tutkimuksen kannalta tärkein ja merkittävin perusasia, joka on tunnettava (S. Pääbo).  
Cromagnon - aurignac ja - gravette populaatiot ovat se vaaleaihoisten eurooppalaisten metsästäjien perusväestö, jota kutsutaan Euroopan alkuperäisväestöksi, ja jonka perimä vaikuttaa edelleen Eurooppalaisissa väestöissä. 

Tähän alkuperäisväestöön on tullut ensimmäisiä muutoksia myöhemmin, vasta neoliittisen vallankumouksen alkuajoista 5500 eaa. alkaen, mutta kuten indoeurooppalaisen kielen leviämisestä voidaan havaita, ovat lähes kaikkien Eurooppalaisten alueiden väestöjen genetiikka näiden viimeisimpien vuosi tuhansien aikana kansainvaellusten vuoksi hyvin sekoittunutta
Tämän vuoksi geneettinen tutkimus havaitsee ja tulkitsee nykyisten ihmisten erilaisia haplotyyppien markkereita, mutta edelleen on hieman ongelmia miten saatuja tuloksia tulkitaan. Väestögenetiikan ymmärtämiseksi ja selvittämiseksi on kuitenkin tiedettävä esihistorian väestöliikkeet jääkauden maksimista alkaen ja se yksinkertainen totuus, että 75% eurooppalaisten alkuperästä on ns. Euroopan Cromagnon alkuperää.  
Kun useiden tutkimusten perusteella tiedetään (alla), että suomensukuiset ovat ko. Cromagnon - metsästäjäväestöjä geneettisesti, biologisesti ja arkeologisesti niin, voidaan väittää, että suomensukuiset ovat suoraa jatkumoa Cromagnon (suurriistan-) metsästäjille. Myöhemmät genetiikan muutokset (lisäykset indoeurooppalaisilta) tai kielenvaihdot ovat tapahtuneet nimenomaan tälle väestölle.

 

Maanviljelyn ja indoeurooppalaisen kielen saapuminen ovat sekoittaneet Euroopan genetiikkaa ja myös alkuperäisten kielien karttaa, niin paljon, että tästä ajasta taaksepäin tutkiminen on erittäin vaikeaa. Hypoteesi Euroopan väestöliikkeistä, väestöjen genetiikan- tai kielen muuttumiseen onkin tehtävä arkeologisten ja geneettisten faktojen pohjalta ja kronologisesti Veiksel – jääkauden tapahtumista ainakin nykyihmisen tulosta Eurooppaan, alkaen n. 40.000 eaa.. 

Kielitieteessä ongelma näyttää olevan rekonstruktiot nykyajasta taaksepäin, koska se menetelmä ei tunne esim. kielenvaihtojen mahdollisuutta. Siksi kielitiede ulottuu tunnetusti tieteellisenä välineenä korkeintaan vain n. 6000 vuotta vanhaan historiaan (R. Grunthal), joka ei tässä määrittelyssä ole riittävää tietoa  Koska juuri n. 5500- 3000 eaa. tapahtuivat Euroopassa kaikkein merkittävimmät kielenvaihdot eli 6000 – 8500 vuotta sitten. Tämä seikka tulisi muidenkin,  kuin kielitieteilijöiden huomioon, sillä asian eksakti tutkiminen näyttää olevan pääasiassa arkeologialla ja geenitieteillä. 

Suomensukuisten jatkuvuusteorian lähtökohdat ovat jääkauden maksimin ajoissa
, joita ei kielitiede voi perustella, siksi jatkuvuusteorian todistaakin pääasiassa useat eri arkeologian ja genetiikan / biologian tutkimustulokset.
Kielenvaihto on kielitieteen kannalta kaikkein merkittävin asia, koska vain sen perusteella voi loogisesti ymmärtää miten suomensukuisten jatkuvuusteorian mukaiset tapahtumat todellisuudessa ovat kehittyneet Euroopassa. 
Esittelen tässä artikkelissani viimeisimpiä tutkimustietoja (alla), jotka kaikki ovat evidenssiä ko. jatkuvuusteorialle.

 

Väite; suomensukuiset ovat Euroopan alkuperäisväestöjä:

 

Erilaisten arkeologisten ja geneettisten tutkimusten perusteella on mahdollista väittää, että suomensukuisten täytyy olla CroMagnion ihmisten jatkumo jääkauden jälkeisenä aikana, ainakin Alppien pohjoispuolisilla alueilla. Suomalaisilla on nykyäänkin eniten CroMagnon aurignac / gravette -  ihmisen haploryhmään kuuluvia geenejä Euroopassa. Nykyihmisen eli Cromagnon  -aurignac ja - gravette populaatiot ovat saapuneet Eurooppaan ennen jääkauden maksimia n. 38.000 - 22.000 eaa. aikana, Euroopan Veiksel - jääkauden tundra- alueiden suurriistaa metsästäen.  Tutkimusten perusteella suomensukuisten on täytynyt olla olemassa jo jääkauden maksimin jälkeisinä suurriistanmetsästäjinä, koska näiden aikojen arkeologisten kulttuurien väestöä on levinnyt Keski-Euroopasta jäänsulamisen vauhdilla kohden pohjoista, tästä on arkeologista ja geneettistä näyttöä. Suomensukuisilla, myös virolaisilla ja balttilaisilla on em. suurriistanmetsästäjien haplorymän markkereita eniten Euroopassa ja arkeologisesti on todettu, että em. suomensukuisten siirtymää on tapahtunut n. 10 - 11.000 vuotta sitten Kundan  - kulttuurista  ja Suomeen Lahden Ristolan ja Orimattilan löytöpaikoilta löydettyjen jatkuvuustietojen perusteella.

Suomensukuisten alkuperän osoittavat ne geneettiset ja arkeologiset tutkimukset, joissa todetaan suomensukuisten olevan peräisin näiltä suurriistan metsästäjien alueilta, jotka olisivat olleet myös suomensukuisten kielien aluetta.

Suomensukuisten kilelinen väestö olisi siirtynyt Suomen alueelle jääkauden maksimin jälkeisenä suorana jatkumona em. Ukrainan- Hampurin- Brommen- Svidryn ja  Kundan – kulttuurien välityksellä ja pääasiassa Valdain ja Baltian kautta (läpi).
Tämä siirtymä on tapahtunut Suomenlahden yli n. 10.700 vuotta sitten. Kun Museovirasto lisäksi toteaa, että suuri osa vanhoista suuriistanmetsästäjien alueesta on vanhaa kampakeramiikan aluetta 5000 eaa. – 2500 eaa. (2000 eaa-) aikana, jota on sanottu olleen suomensukuisten kielten aluetta Itämereltä – Uralille (kampakeramiikka, Museovirasto ja ks. myös kielenvaihto; koska myös balttilaisilla on aikaisemmin ollut suomensukuinen kieli /- perimä, Savontaus 2006). 

 

Tutkimusten perusteella suomensukuiset ovat olleet olemassa jo jääkauden maksimin jälkeisinä suurriistan- metsästäjinä, koska näiden aikojen arkeologisten kulttuurien väestöä on levinnyt Keski-Euroopasta jäänsulamisen vauhdilla kohden pohjoista, tästä on arkeologista ja geneettistä näyttöä. Suomensukuisilla, myös virolaisilla ja balttilaisilla on em. suurriistanmetsästäjien haplorymän markkereita eniten Euroopassa ja arkeologisesti on todettu, että em. suomensukuisten siirtymää on tapahtunut n. 10 - 11.000 vuotta sitten Kundan - kulttuurista  ja Suomeen Lahden Ristolan ja Orimattilan löytöpaikoilta löydettyjen jatkuvuustietojen perusteella.

Suomensukuiset ovat geneettisesti eniten Cromagnon ihmisiä Euroopassa. 
 

Väite; Suomensukuisten kielet ovat Euroopan alkuperäiskieliä:

 

Etelässä ja lännempänä suomensukuisten alueet ovat nuorakeraamisen eli vasarakirveskulttuurien vaikutuksesta supistuneet em. kampakeramiikan alueelle, joka oli silloin (n. 5000- 3000 eaa.) vieläkin lähes sama alue minkä rajoissa suomensukuisia kieliä olemassa. On hyvin ja yleisesti tiedossa (mm. Colin Renfrew), että neoliittisen vallankumouksen maanviljelyelinkeino ja sen indoeurooppalaiset kielet siirtyivät Eurooppaan vasta ko. n. 5000 eaa. jälkeen (vanhimmat näistä muodostuneet olivat esigermaani kieliä). Siksi on todennäköistä, että ko. suomensukuiset ovat olleet Euroopassa koko jääkauden maksiminjälkeisen ajan, koska mitään arkeologista viitettä ei ole sellaisesta, että suomensukuiset olisivat tulleet Eurooppaan jostakin muualta ja esim. indoeurooppalaisten jälkeen.

Suomensukuiset ovat geneettisesti eniten Cromagnon ihmisiä Euroopassa.
Tämän väestön voidaan katsoa olevan
siten Euroopan Ukrainan refugissa n. 24.000 – 16.000 eaa. aikana syntyneen laajan alueen suomensukuisen lingua - franca kielen väestöä (suurriistan metsästäjien suomensukuinen kieli oli silloin ns. prestiisi kieli), jota voidaan siis geneettisesti kutsua suomensukuiseksi väestöksi. Tämän asian evidenssiä ovat mm. alla mainitut useat geneetikkojen ja arkeologien tutkimukset, joiden perusteella ko. hypoteesi on rakennettu (SL).

 

Geneettiset ja arkeologiset tutkimukset perustelevat suomensukuisten jatkuvuusteorian:

 

Geneettinen peruste suomensukuisten jatkuvuusteoriaan:

 

Suomensukuiset ovat geneettisesti eniten Cromagnon ihmisiä Euroopassa. Tämän väestön voidaan katsoa olevan siten Euroopan Ukrainan refugissa syntyneen suomensukuisen lingua- franca kielen väestöä, jota voidaan siis geneettisesti kutsua suomensukuiseksi väestöksi.
Tämän asian evidenssiä ovat mm. alla mainitut useat geneetikkojen ja arkeologien tutkimukset, joiden perusteella ko. hypoteesi on rakennettu (SL).

Euroopan alkuperäisväestöjä ovat toisaalta vaaleaihoiset suomensukuiset (the Finns) Alppien pohjoispuolella ja toinen "alkuperä" lähtee Alppien eteläpuolelta, jossa ns. Italian- Pyreneitten väestölinjat ovat yhtyneet ja liikkuneet pohjoiseen, tätä alkuperämäärittelyn ja suomesukuisten jatkuvuusteorian hypoteesia tukee aivan tuore New York Times` 13.8. 2008 julkaistu hollantilainen tutkimus; että

 

 

Suomalaisista suurin osa polveutuu jo muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen asettuneesta alkuperäisestä suomensukuisesta väestöstä.

“The map also identifies the existence of two genetic barriers within Europe
One is between the Finns  and other Europeans. ...The other is between Italians  and the rest. This may reflect the role of the Alps in impeding free flow of people between Italy and the rest of Europe.
"
(Dr

. M. Kayser, O. Lao* 2008

 

Tämäkin geneettisen alkuperän (the Finns) tutkimus osaltaan vahvistaa samalla vanhan suomensukuisten jatkuvuusteorian
Suurin osa suomalaisista polveutuu jo muinoin Suomen alueelle jääkauden jälkeen asettuneesta suomensukuisesta väestöstä.
Toisaalta arkeologisten tutkimusten perusteella on todettu, että Lahden /Orimattilan kivikautisilla alueilla asuneet ovat saapuneet arkeologisten vertailutietojen perusteella etelästä Kundan – kulttuurin suomensukuisten alueelta (ks. väitöskirja, Lahden Ristola ja Etelä-Suomen varhaisin asutus jääkauden jälkeen, Hannu Takala 2004).

Nämä molemmat tutkimukset tukevat toisiaan ja silloin tosiasia on, että Suomen alueelle tulleet ovat samaa geneettistä jatkumoa Kundan kulttuurin jälkeen. Kundan – kulttuurin suomensukuiset väestöt ovat pääosin niitä laajan alueen suurriistanmetsästäjien vaaleaihoisia jälkeläisiä, jotka ovat eläneet Alppien pohjoispuolisilla laajoilla - alueilla jääkaudenmaksimista nykyaikaan saakka Ukrainan refugista - Swidryn, Hampurin ,  Lyngbyn - Brommen jne. kulttuureista Kundan – kulttuuriin. Nämä suomensukuiset väestöt ovat asettuneet asumaan Suomeen kivikautisen n. 10.700 vuotta sitten ja ovat sen jälkeen jatkuvasti asuttaneet Suomen aluetta nykyaikaan saakka, tämä on se suomensukuisten jatkuvuusteoria.

Vaaleus on suomensukuisten alkuperää:

Hyvin suurella osalla Keski-Euroopan nykyisin alueella asuvista vaaleaihoisista väestöistä on suomensukuinen tausta. Näillä nykyisin germaani-, slaavi- ja balttikielisten alueilla asuvilla väestöillä on suurin osa (n. 75%) suomensukuisista alkuperää, koska suomensukuiset metsästäjä väestöt olivat vaihtaneet aikaisemman elinkeinonsa maanviljelyyn ja puhumansa ural - suomensukuisen kielensä maanviljelykieleen eli  Anatolia - Intia- väliseltä alueelta peräisin olevaan indoeurooppalaiseen kieleen. Tämä metsästäjien elinkeinonvaihto ja kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin on tapahtunut n. 5500 eaa. alkaneen neoliittisen vallankumouksen vaikutuksesta (C. Renfrew), silloin muodostuivat mm. germaaniset kielet (ks. tarkemmin alla oleva lähdeaineistoon perustuva hypoteesi).

Myös vaalean ihmistyypin leviämisestä on tehtävissä saman suuntaisia johtopäätelmiä. Suomensukuisten vaalea iho, vaaleat hiukset ja vaaleat/siniset silmät laajalla - alueella Euroopassa ovat alkuperäistä suomensukuisten perimää. Suomessa on eniten vaalahiuksisia ja vaaleasilmäisiä ihmisiä Euroopassa (ja koko maailmassa), koska vaalea iho, -silmät ja - hiukset ovat perintöä jääkauden ajoista. Biologisia tutkimustuloksia on ilmestynyt, jotka todistavat ikään kuin jälkikäteen, että suomensukuisten jatkuvuusteoria jääkauden maksimista on faktaa.
Juuri ilmestynyt tutkimus ja sen kartta Euroopasta osoittaa selkeästi, että suomensukuisten vaaleus on ulottuu vieläkin yli jääkauden maksimin jälkeiselle jäänjättöalueelle (ks. Jonathan Rees*, 2002, kartat; 1) vaaleasilmäisten alueet Euroopassa ja myös 2) Peter Frost 2006; vaaleahiuksiset alueet Euroopassa).

*Tutkimus 27.9.2002 Prof. Jonathan Rees, University of Edinburg
(BBC News, WORLD EDITION):
Researchers predict the last truly natural blonde will be born in Finland – the country with the highest proportion of blondes.

Nämä tutkijoiden kartat ovat toisiaan tukevia ja osaltaan vahvistavat allekirjoittaneen suomensukuisten vaaleaihoisten jatkuvuusteorian jääkauden maksimista alkaen.

Tämä suomensukuisten tundravaaleaihoisuus on nähtävissä nykyisissäkin mittauksissa, sillä hiuksien ja silmienvärissä tehtyjen  2002- 2008 tutkimusten perusteella näkyy selkeästi tässä artikkelissa mainittu suomensukuisten laajan alueen olemassa olo. Professorien Reesin ja Frostin kartoissa näkyy myös se vanha suomensukuisten laaja- alue jääkauden maksimin jälkeen . Se on suomensukuisten metsästäjä väestöjen alkuperäinen alue, joka on sitten myöhempien migraatioiden vuoksi supistunut pohjoista kohden.
Tämä johtuu siitä, että Alppien pohjoispuolisten alueen alkuperäisväestöjen eli suomensukuisten joukkoon on assimiloitunut Euroopan ulkopuolelta 5500 eaa. alkaen pääosin indoeurooppalaista ja turkkilaista väestöä, joka tummentaa alkuperäistä tundravaaleaa suomensukuista väestöä (ks. kartat).

Tässä laajassa tutkimuksessa on mm. todettu, että nykyisten valtiollisten rajojen aikana edelleen Suomessa, Virossa, Balttiassa, Venäjällä vieläkin Novgorodin vanhat alueet ja koko Valko- Venäjän alueella sekä Saksan- ja Puolan pohjoisosissa ovat vieläkin vaaleahiuksista ja -silmäistä väestöä lähes 80% kaikista alueen ihmisistä.

Tämä ns. suomensukuisten vaaleus alue on ulottunut heti jääkauden maksimin jälkeen Länsi- Euroopan Englannin, Ranskan, Saksan alueelta Ukrainan ja Venäjälle nykyisten valtion alueita määrittelynä käytettäessä, joka näkyy tutkimuksissa niin, että ko. alueiden vaaleus nykyväestöstä on n. lähes 50% (Suomensukuiset arkeologisesti siis mm. Hampurin-, Brommen- Swidryn ja Kundan sekä Suomusjärven- kulttuureissa) .
Lännessä on nähtävissä Italia- Iberia - väestöjen sekoittuminen suomensukuisiin Ranskan keskivaiheilta (Magdalen - kulttuuri) alkaen Hollanti- Tanska (Ljygbyn / Brommen - kulttuurit) ja Ruotsin eteläosissa Norjan vuoristossa ja -rannikolla alkuperäisten suomensukuisten lievä "tummuminen", sekä Komsan - kulttuurin hyvin tumma alue.

Tässä näkyy selkeästi, että pohjoissaamelaiset ovat huomattavasti tutkimuksessa määriteltyä tummenpaa väestöä, kuin Suomalaiset. Tämä johtuu siitä, että tässä selvityksessä myöhemmin (alla) esiin tuleva, jääkauden maksimin jälkeinen baskipeuranmetsästäjien siirtymä Iberian - refugista on tapahtunut Norjan rannikkoa pitkin jo n. 12.000- 9000 eaa. ja sitten ko. peuran/ poron kasvattajat ovat "jäänet" eristyksiin Komsan alueelle n. 4- 5000 vuodeksi, kunnes jääkauden jälkeen yhteydet Suomen alkuperäisasukkaisiin suomensukuisiin aukenivat (Tämä näkyy hyvin myös geenitutkimuksissa, mm. Cavalli- Forza 1994). Pohjois-saamelaiset eivät ole ns. tundravaaleiden Alppien pohjoisalueiden alkuperäisaukkaita, vaan ova tulleet Komsaan Iberian refugista suomensukuisten alueiden läpi n. 12-9.000 eaa. aikana (ks. Seppo Liukko 1996). Pohjois- saamelaisten vaaleus prosentti on ko. tutkimuksessa alle 20%, kun suomalaisten on 80% (ks. Prof. Rees ja Frost) .

On tietenkin myöhempien väestöliikkeiden mm. neoliittisen vallankumouksen kansainvaellusten vuoksi selvää, että ko. "vaaleus" raja on ollut etelämpänä. Tämä alkuperäisväestön (suomensukuisten) raja on ulottunut Atlantilta - Alppien pohjoispuolitse Ukrainan refugin kautta Uralille ja sen taakse jääkauden maksimin ja sen jälkeisenä aikana, ennen kuin  indoeurooppalais- migraatiota n. 5500 eaa. alkaen on saapunut Eurooppaan alkuperäisasukkaiden joukkoon, joita on ollut maksimissaan 25%  Euroopan vaaleaihoisista( S. Pääbo, L.L. Cavalli- Sfortza)).
Nämä ns. "tummemmat" etelän lämpimien alueiden ihmiset ovat assimiloituneet suomensukuisiin väestöihin neoliittisen vallankumouksen aikana ja sen jälkeen muuttaneet Euroopan alkuperäistä genetiikkaa, maksimissaan n. 20%. Ja siksi ns. tummempaa ihon-, silmien- ja hiustenväriä on sekoittunut etelästä alkaen suomensukuisiin metsästäjä väestöihin, mutta vasta neoliittisen vallankumouksen jälkeen n. 5500 eaa. alkaen ja suomensukuisten geneettinen /biologinen ko. vaaleusraja on siirtynyt vähitellen pohjoista kohti. 

Etelästä Karpaattien - Ukrainan ja Venäjän nykyisille alueille on myös maanviljely / paimentolais- kulttuurien saapumisen jälkeen tulleet myöhemmin mm. kimmerialaiset, skyyttalaiset, sarmaatit, turkkilaiset, hunnit , mongolit ja mm. romanit ovat muuttaneet eurooppalaisten genetiikkaa (maksimissaan n. 5%)  vanhalla suomensukuisten laajalla - alueella Euroopassa.

Jääkauden maksimin aikana vaaleat suomensukuiset asustivat koko. ns. tundra- alueen  /  laajan alueen Eurooppaa Alppien pohjoispuolella.

Arkeologinen todiste suomensukuisten jatkuvuusteoriaan:

Saman jatkuvuusteoria asian evidenssiä ensimmäisen kappaleen kanssa ovat myös Suomen alueen Joutsenon piiesinelöydöt 2008 Kriiska / Jussila.  Suomessa olevilla väestöillä on ollut jatkuvat yhteydet edellä mainittuun eteläiseen laajaan jääkauden maksimin jälkeiseen suomensukuisten alueeseen.
Tämä tutkimus myös osaltaan vahvistaa samalla vanhan suomensukuisten jatkuvuusteorian.
Suomalaiset ovat peräisin Euroopan - 10- 12.000 vuotta vanhasta suomensukuisten ja -kielisten suurriistan metsästäjien jälkeisestä Kundan - kulttuurista (Ks. Kivikauden; Suomusjärven kulttuurin -, kampakeramiikan- ja vasarakirves- / nuorakeramiikan aikaiset asutusalueet Suomessa, kartta Museovirasto).          

        

*The Finnish (language speakers) have according to the continuity theory lived in Finland continually for 10700 years (Link to; HISTORY OF ANCIENT NAME LIUKKO).  

 

Eurooppalaisten alkuperän ja -kielien muutokset jääkauden maksimista nykyaikaan saakka

Jatkuvuusteorian määrittely (Seppo Liukko): 

 

Miten pitäisi määritellä eurooppalaiset Alppien pohjoispuolisten alueiden alkuperäiset väestöt ja kielet jääkauden maksimista neoliittiseen vallankumoukseen ja nykyaikaan saakka?

Suomensukuisten väestöjen ja - kielien alkuperäksi ("alkukodiksi") katsotaan tämän tutkimuksen ja lähdetietojen perusteella jääkauden maksimin Ukrainan - refugi. Suomensukuisten kielien ja ko. väestön määrittelyajankohdaksi perustellaan jääkauden maksimi ja siitä eteenpäin:

Tässä lyhyessä yhteenvedossa (alla) selvitetään Eurooppalaisten alkuperää Cromagnon - ihmisestä alkaen ja eurooppalaisten puhumien kielien alkuperää jääkauden maksimista alkaen (LGM).
Tässä selvitetään myös  miten jääkauden maksimin refugeihin kerääntyneet ihmiset ottivat ns.
prestiisiväestön kielen yhteiseksi kielekseen, josta muodostui ligua - franca - kieli Euroopan Alppien pohjoispuolisille alueille n. 10- 12 tuhannen vuoden ajaksi, kunnes neoliittinen vallankumous muutti tilanteen seuraavien 7500 vuoden aikana eli nykyaikaan mennessä.
Alla oleva selvitys perustelee, miten muodostuivat s
uomensukuisten kielet ja miksi ko. väestöä voidaan kutsua suomensukuiseksi väestöksi, nimenomaan jääkauden maksimin jälkeen.

Indoeurooppalaiset kielet ovat nuorempia kieliä Euroopassa kuin suomensukuisten kielet, ainakin Alppien pohjoispuolisilla alueilla. Indoeurooppalaiset kielet ja vähäinen määrä indoeurooppalaista genetiikkaa (max 20%) saapui neoliittisen vallankumouksen eli maanviljelyn tulon aikana Eurooppaan n. 5500 eaa. alkaen.

HUOM. Neoliittinen vallankumous = maanviljelyn tulo 5500 eaa. alkaen Eurooppaan, jolloin tapahtui suomensukuisten metsästäjien kielenvaihdot ko. maanviljelyelinkeinon mukana tulleisiin indoeurooppalaisiin kieliin.

Indoeurooppalaiset kielet ovat nuorempia kieliä Euroopassa kuin suomensukuisten kielet, ainakin Alppien pohjoispuolisilla alueilla. Indoeurooppalaiset kielet ja vähäinen määrä indoeurooppalaista genetiikkaa (max 20%) saapui neoliittisen vallankumouksen eli maanviljelyn tulon aikana Eurooppaan.

Mc Evedy kartta v. 1967.
Suomensukuisten (Finns) vanhat kampakeramiikan alueet, jotka supistuivat n. 4500 eaa. alkaen.

Maanviljely levisi Eurooppaaan indoeurooppalaisten väestöjen saapuessa Euroopasta kaakkoon  (Indo-) olevilta Anatolian - Iranin alueilta (Collin Renfrew).
Tämän neoliittisen invaasion nimenä oli vasarakirves- nuorakeraamisen kulttuuri (mm. vasarakirveet ja tasapohjaiset keramiikka astiat), joka assimiloitui suomensukuisten metsästäjien kanssa. Indoeurooppalaisia maanviljelijöitä saapui vain n. 10- 35 %, alkuperäisasukkaiden määrästä (suomensukuisia on geneettisesti n. 65- 90% alueesta riippuen).
Keski- Euroopan alueen suomensukuisille metsästäjäväestöille tapahtui samanaikaisesti elinkeinonvaihto maanviljelyyn ja kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin (geenit vaihtuvat vain saapujien määrän verran, vrt. mm. 1500- 1900- luvulla tapahtunut Etelä - Amerikan intiaanien kielenvaihto espanjaan /portugaliin).
Indoeurooppalaiset kielet muotoutuivat suomalaiskielten ja indoeurooppalaisten kielten  "yhdessäolosta" aluksi germaanikieliksi etelästä alkaen.

FINSS 4500eaa. Euroopassa, McEvedy.jpg

 

 

Mikäli kuva ei näy katso Seppo Liukko kotisivun Liukko- nimitutkimus:

 

Mc Evedy kartassa Indoeuropeans -kieliset väestöt ovat eteläisimpänä, nämä maanviljelijäväestöt nousevat Itämerelle saakka n. 3000 eaa. mennessä. Nämä väestöt ovat silloin n. 4500 eaa. ja aikaisemmin olleet metsästäjä suomensukuisia, joihin indoeurooppalaiskieliset maanviljelijät ovat assimiloituneet, ja vaihtaneeet metsästäjien suomensukuisen kielensä maanviljelyelinkeinon vuoksi. Maanviljelykieli oli prestiisikieli ja metsästysväestöt muuttuivat indoeurooppalais -kielisiksi väestöiksi. (geenit eivät kielenvaihdossa muutu, ne säilyvät em. suhteessa edelleen).

Välissä olevalla (Pontic sub-neolithic ja Erterbölle sub-neolithic) alueella oli vielä silloin sekakielisiä (molempien suomalais- indoeurooppalaisten kielten hallitsijoita).

Pohjoisimpana yllä olevan kartan Finns- alueella 4500 eaa. olivat suomensukuisten kielien puhujat silloin vielä metsästäjiä, kun maanviljely levisi ko. alueelle, vaihtui myös Baltian ja Ruotsin väestöjen alkuperäinen suomensukuisten kieli indoeurooppalaiseen esigermaaniin. Ruotsissa myöhemmin kehittyi suomensukuisten kielien vaikutuksesta ns. pohjoisgermaani (mm. ruotsin- ja norjankieli) ja Baltiassa myöhemmin suomensukuisten kielien ja esigermaanikielen vaikutuksesta baltiksi, jossa on mukana osittain nuorempaa slaavin kieltä. Suomensukuisten kieliraja on noussut jatkuvasti kuten tiedetään Itämeren ja Venäjän eteläosista jatkuvasti nykyaikaan saakka. Vain Viro ja Suomi sekä osia Venäjän (Ruotsin-Norjan) pohjoisosista on vielä suomensukuisten kielien aluetta.

 

 

Lyhyt yhteenveto, Seppo Liukko (ks. myös Liukko- nimen esihistoriatutkimus otsikko 1):

 

Eurooppalaisten suomensukuinen alkuperä (jääkauden maksimista alkaen):

1.    Euroopan väestöjen genetiikka ennen Veiksel- jääkauden maksimia 40.000 – 24.000 eaa.
(Neanderthalin – ihmisen kuloleminen sukupuuttoon ja Cromagnon- ihmisen saapuminen Eurooppaan):

 

 

Eurooppalaisten alkuperäväestöihin n. 150.000 vuotta ennen ajan laskun alkua (eaa.) kuulunut Neanderthalin- ihminen kuoli sukupuuttoon ennen jääkauden maksimia ilmeisesti liiallisen kylmyyden aiheuttamana. Sitten Eurooppaan saapui Veiksel- jääkauden lämpimällä ajanjaksolla (interstadiaali) n. 36- 42.000 eaa. nykyihminen CroMagnon /aurignac ihminen. Auricnac ihminen tuli  Aasian kautta  Ural- vuorien yli ja levisi koko Euroopan alueelle , tämän ihmisen perimää nykyeurooppalaisissa on n. 50%. Toisena Cromagnon aaltona voidaan kutsua  grevette - ihmisen saapumista Uralin - eteläosien ja Mustanmeren ympäristön välisiltä alueilta. Gravette -ihmiset tulivat  Eurooppaan n. 32.000- 28.000 eaa. ja useina muinakin aaltoina, mutta ennen jääkauden maksimia, joka oli 22.000 - 16.000 eaa. Näiden Cromagnon- gravettien perimää nykyisissä Eurooppalaisissa on noin 25%.
Nämä kaksi Cromagnon populaatiota ovat Euroopan nykyihmisten niin sanottua jääkauden maksimin jälkeistä alkuperäistä väestöä. Heidän vahvin kielensä oli Ural- kieli, koska juuri suurriistanmetsästäjillä oli kivikauden ihmisistä paras toimeentulosysteemi ("elinkeino"). Suurriistan metsästystä harjoitettiin Euroopan laajoilla kylmenevillä tundra -alueilla  Uralin takaa aina Pyreneitten vuoristoon saakka. Euroopassa oli tuolloin myös Cromagnon gravettien välittämää kieliainesta myös Afrikasta Iberiaan, jossa harjoitettiin myös peuran metsästystä. Nämä  Cromagnon ihmiset asustivat tai ainakin metsästivät myös  pohjoisen tundra-alueilla, aina Suomen alueelle saakka n. 40.000- 25.000 eaa. aikana. Jääkauden välissä oli useita ns. lämpimiä kausia (interstadiaali), joten  mammutin metsästys oli mahdollista niinkin pohjoisessa. Suomesta on löydetty useita mammutinluu löydöksiä, viimeisin 2002, kun Vuosaaren satamaväylää perattiin, ne on ajoitettu 24.000- 40.000  eaa.  Vuosaaren mammutti löytö on tutkimuksissa todettu olevan EEM- interstadiaalista n. 120.000 eaa. jolloin edellisen lämpimän kauden aikana Suomi oli tundra- aluetta ja silloin Neanderthalin - ihmisen / Susiluolan aikaa.

Ennen jääkauden maksimia Neanderthalin -ihmisen kuollessa sukupuuttoon  100% Euroopan alueen väestöstä kuului Cromagnon Aurignac- ja Garavette - ihmisten geenistöön.

 

 

2.    Jääkauden maksimia edeltäneet ja jääkauden maksimin (LGM) aikainen väestö ja kieli, suomensukuisten muotoutuminen:

 

Jääkauden maksimin aiheuttama kylmyys, levitti Veiksel- jääkauden jäät Saksaan /Veikselin alueelle ja lännessä myös lähelle Lontoota ja idässä Valdai - Novaja Semljan alueelle. Pohjanmeri oli kuivaa aluetta, koska jääkauden maksimin sitomat vesimassat olivat sataneet lumena ja jäätyneet n. 3 kilometriä maksimissaan korkeiksi jäävuoriksi Skandinaviassa ja Suomessa , muuallakin lähes kilometrin korkuiseksi. Tämä painoi maan lommolle ja höyläsi korkeat vuoret kiven murusiksi, jotka jääkauden jälkeen virtasivat mm. nykyisen Ukrainan mustanmullan alueille. Aasiassa jääkauden maksimin aikana oli erittäin kylmää ja kuivaa, eikä jäätä muodostunut maanpinnalle. Jäätä muodostui maanpinnan alle jopa kilometrin syvältä, tätä ikiroutaa Siperian alueella on edelleen. Jäämassojen ulkopuolellakaan ihmisen eläminen ei ollut mahdollista. 

Tundra -alueet ulottuivat Siperiasta - Eurooppaan, etelässä lähelle Mustanmeren rantoja ja Pyreneitten vuoristoa ja Englannissa Lontoon eteläpuolelle. Näillä tundra -alueilla kasvoi  tiheästi nykyisen meriheinän tapaista pitkää n. 3-4 metristä heinää, joka oli sopivaa ravintoa suurikasvuisille eläimille. Sen vuoksi tundran eläintiheys oli kymmenien tuhansien vuosien aikana noussut niin suureksi, että sen metsästäminen turvasi suurienkin ihmisyhteiskuntien ravinnontarpeen. Suurriistaa mm. mammutteja joita Cromagnonin  Auricnac- ja Gravette- ihmiset metsästettäväksi niin paljon, että elintaso oli lähes 100 kertaa parempi kuin pienriistan, kalastuksen ja keräilyn ihmisillä. Siksi myös suurriistanmetsästäjien ural- kieli oli ns. prestiisikieli, joka levisi lähes koko Euroopan alueelle.

 

Jääkauden maksimi oli niin kylmä, että asuminen jatkuvasti laajentuvalla tundra-alueilla ei ollut mahdollista. Ihmisten oli pakko siirtyä etelään hieman lämpimille alueille jo n. 28- 25.000 eaa. alkaen. Silloin yli satatuhatta vuotta Euroopassa ollut Neanderthalin- ihminen kuoli ilmeisesti kylmyyteen, se ei osannut metsästää suurriistaa, eikä sillä ollut riittävästi "kylmänsieto" geenejä. Väitetään että näillä vaaleaihoisiksi Aasiasta ja Euroopassa muuttuneilla, olisi muodostunut ihonvärin vaalentuessa jokin kylmänkestogeeni, mutta tärkein ominaisuus oli ollut taito metsästää suurriistaa, mutta jatkuvasti kylmenevissä oloissa (vuotuinen keskilämpö jopa miinus 10 - 20 C-astetta) ja niissä oloissa metsästää suurriistaa riittävästi suurille ihmisjoukoille ja suurissa ryhmissä suurriistaa oli vain nykyihmisen taitoa. Tundra-alueiden metsästyksellä eläneet eurooppalaiset nykyihmiset eli Cromagnon auricnac- ja gravette- ihmiset olivat vaaleaihoisempia kuin eteläiset myöhemmät indoeurooppalaiset Cromagnon- väestöt. Nämä Cromagnon /suomensukuiset olivat useiden kymmenien tuhansien vuosien aikana "tottuneet" tundra-alueilla metsästäessään kylmään, niin nämä pärjäsivät Euroopassa yli jääkauden maksimin kerääntymällä kylmää pakoon, Ukrainan ja Iberian refugeihin (PS. refugi = pakoalue).

 

Ukarainan refugi oli pääasiallisesti suurriistanmetsästäjien pakoalue. Suurriistanmetsästäjien ural- kieli oli jo aikaisemmin mainitun syyn vuoksi perstiisi- kieli. Pakoalueen ihmisiä oli paljon kaikilta Euroopan pohjoisilta alueilta, joiden puhuma kieli poikkesi toisistaan. Kuitenkin pakoalueella olo aika tiedetään olleen jopa 4000- 8000 vuotta (24.000- 16.000 eaa. aikana), silloin ural- prestiisikielestä muodostui Ukrainan - refugissa yksi yhteisesti puhuttu kieli ja se olisi tämän teorian mukaan nimenomaan suomensukuisten lingua -franka kielet. Refugin väestön pääasiallinen toimeentulo arkeologisten tosiasiatietojen perusteella on ollut suurriistan metsästys. Koska Ukrainan refugin yhteinen kieli oli suomensukuisten kieli, voidaan sen jälkeisiä Cromagnon ihmisiä kutsua nimellä suomensukuiset väestöt, ainakin Alppien pohjoispuolisilla alueilla. Cromagnon väestön alkuperää eli suomensukuisten alkuperää on Eurooppalaisilla väestöillä nykyisinkin tämä n. 75 %, koska se on ainakin jääkauden maksimista alkaen ollut ns. Eurooppalaisten alkuperäisihmisten genetiikan perusta. Vasta myöhemmin neoliittisen vallankumouksen aikana Euroopan lämpötila ja olosuhteet olivat sellaisia, että muualta lämpimimmiltä alueilta alkoi tulla uutta väestöä Eurooppaan. Vain Eurooppaan jääkauden jälkeen muuttaneiden määrä muuttaa eurooppalaisten genetiikkaa. Tällaisia muuttajia on ollut n. 25% kaikista eurooppalaisista (mm. Cavalli-Forza ja Svante Pääbo). Muuttaneiden määrä muuttaa vain väestöjen genetiikkaa.

Eurooppalaisten suurriistanmetsästäjien CroMagnon – aurignac /- gravette alkuperä (75%) on samaa kuin suomensukuisten alkuperä. Jääkauden maksimin aikana muotoutuivat suomensukuiset kielet ja suomensukuisiksi kutsuttavat väestöt, jotka jatkuivat lähes samanlaisina aina neoliittiseen vallankumoukseen saakka. 

 

 3.    Jääkauden maksimin jälkeiset Eurooppalaisten geenit:

Jääkauden jälkeiset suurriistan metsästäjien laajat - alueet ulottuivat edelleen tundra-alueilla Atlantilta – Uralille. Nämä Cromagnon aurignac / gravette - ihmisiä voidaan myös jatkuvuusteorian perusteella kutsua suomensukuisiksi, metsästivät suurriistaa Atlantilta - Uralille jo ennen jääkauden maksimia ja myös sen jälkeen, aina Euroopan mammutin sukupuuttoon kuolemiseen saakka (n. 12.000 eaa.). Aikaisempi suurriistanmetsästäjien Cromagnonin ural -  kieli oli muuttunut jääkauden maksimin aikaisessa pakoalueen yhteisolossa suomensukuiseksi lingua- franca  kieleksi (muutos kuitenkin saman kielikunnan sisällä). Jääkauden jälkeisellä suurriistanmetsästäjä graveteilla oli jo suomensukuinen kieli käytössään, joka levisi nopeasti Alppien pohjoispuolella laajalle alueelle Atlantilta - Uralille. Suurriistan loppuessa suomensukuiset väestöt eivät olleet enää niin voimakkaassa / jatkuvassa kosketuksessa toistensa kanssa vaan ko. väestöt jakaantuivat pienempiin ryhmiin Euroopan em. laajalle alueelle n. 12.000 – 5.000 eaa. aikana.
Kuten tunnettua suomenkieli
”on kuin säilövä pakastin” (Koivulehto), eivät suomalaiskielet silloinkaan suuresti muuttuneet, koska Euroopan ulkopuolisia paineita ei vielä ollut ja on todennäköistä, että laajan alueen ihmiset ymmärsivät edelleen toisiaan.

Suomen alueelle väestöä saapui em. Hampurin- Brommen- Swidryn – Kundan – kulttuureista, suoraan Suomenlahden yli (Ylitys; hylkeennahkaveneet – merikelpoisia /tuohiveneet /- järvi, haapiot /-korokelaitaiset ja jäätynyt meri). Kundasta Suomeen (Orimattila /Lahti) n. 10.700 vuotta sitten tulleet ensimmäiset asukkaat olivat sitä alkuperäistä Cromagnon - suomensukuista väestöä, joiden puhuma kieli oli edelleen alkuperäisiä suomensukuisia kieliä jääkauden maksimista alkaen (ks. erikseen alla oleva Geenit ja kieli Suomen alueella otsikko f).


 Euroopan kieli – ja genetiikkaan tuli muutoksia vasta neoliittisen vallankumouksen aikana (n. 5500 eaa. alkaen). Sen seurauksena lähes kaikki Euroopan Alppien pohjoispuoliset suomensukuisten metsästäjien kielialueet muuttuivat seuraavien n. 5000 vuoden aikana indoeurooppalaiskieliksi, vaikka ns. geneettistä muuttoa oli vain n. 1/5 senaikaisesta Euroopan alkuperäisväestöstä ja maanviljely levisi nopeasti Itämeren rannoille saakka. Maanviljelyn ja samalla kielialueen leviäminen tästä eteenpäin hidastui, koska ilmaston kylmeneminen oli alkanut jo aikaisemmin, joka ”pysäytti” maanviljelyn ns. Weikselin germaanikieliselle maanviljely- karjanhoito alueelle. Tästä eteenpäin maanviljely ja sen elinkeino- kieli / indoeurooppalainen kieli levisi erittäin hitaasti pohjoista kohden ja silloinkin vain ns. vasarakirveskulttuurien aikana miesjoukkojen välityksellä Balttiaan – Suomeen ja toisaalta Tanskan kautta – Skadinaviaan.  Näillä alueilla kielenvaihto suomensukuisista kielistä indoeurooppalaiseen germaaniin tapahtui hitaasti ja Virossa ja Suomessa sekä Ruotsin ja Venäjän Pohjoisosissa kieli ei vaihtunut nykyaikaan (2000 jaa.) mennessä.

 

 

a.      Suomensukuiset Cromagnon geenit jäivät indoeurooppalaiskielisten väestöjen perimään, koska tapahtui kielenvaihto:

Suomensukuiset ovat olleet olemassa jääkauden maksimista alkaen (LGM / The Last Glacial Maximum n.18.000 eaa.), suomensukuisten alkuperäisväestöjen kielenvaihto tapahtui vasta indo - eurooppalaisen maanviljelykieleen vasta n. 5500 eaa. alkaen. 

Suomensukuisten väestöjen kielenvaihto indoeurooppalaisiin kieliin tapahtui kun metsästäjät vaihtoivat elinkeinonsa maanviljelyelinkeinoon. Maanviljely ja indoeurooppalaiset kielet levisivät Eurooppaan lähes samanaikaisena rintamana Alppien pohjoispuolisille alueille Mustanmeren ja Alppien väliseltä alueelta n. 5000 - 5500 eaa. alkaen.

Indoeurooppalainen kieli ja maanviljely levisivät Eurooppaan Anatolia- Intia alueelta, lähes samanaikaisena rintamana (Colin Renfrew). 


PS. Kielenmuutoksen leviäminen oli hitaampaa kuin maanviljelyn leviäminen;  täysin uuden kielikunnan kielen oppimisen ja kielenvaihdon vuoksi. Siksi uudet indoeurooppalaiset kielet, muodostuivat vasta maanviljelyn leviämisen jälkeen muutamia sukupolvia myöhemmin. 
Alppien pohjoispuolisten metsästäjä- suomensukuisten kielenvaihto oli elinkeinon vaihdon ja uuden kielikunnan kielen oppimisen vuoksi hidasta ja vaikeaa, niin  indoeurooppalaiseen "kantakieleen" muodostui ensin uusi murre ja sen jälkeen siitä vakiintui uusi kieli esim. germaani (aluksi väestö oli kaksikielistä). 

 

b.    Alppien pohjoispuolella, suomensukuisten kielenvaihdon seurauksena, indoeurooppalainen kieli hajosi:


Suomensukuisten ja - kielisten metsästäjäväestöjen vaihtaessaan maanviljelyn ja omaksuessaan huonosti murtaen uutta indoeurooppalaista kieltä, syntyivät germaani-baltti- ja slaavikielet, eri  Euroopan alueilla ja eri aikakausilla.  

Neoliittisen vallankumouksen seurauksena Euroopassa puhutaan enää pääasiassa vain indoeurooppalaisia kieliä. Kivikaudella, jääkauden maksimista - kampakeramiikan aikaan saakka on ollut suomensukuisten laaja - alue, siitä on edelleen merkkinä nykyisten indoeurooppalaisten väestöjen alueilla olevia suomensukuisten "puhumasaarekkeita" ja myös vanhoja paikannimiä ja niiden vanhimpia nimiä eli  vesistöjen nimiä on löydetty jopa Keski- Euroopasta.

 

c.    Suomensukuisten kielien edelleenkin laajat - alueet:

 

 

Suomensukuisia kieliä puhutaan edelleen Euroopassa laajalla alueella sekä kolmessa valtiossa Suomi, Viro ja Unkari, myös Ruotsissa meän - ja muilla suomenkielen alueilla sekä Norjan Finnmarkissa ja edelleen laajoilla  - alueilla Venäjää, lisäksi pohjois- saamelaisten suomensukuista kieltä puhutaan Lapin- alueella Pohjois - Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Suomensukuisten kielien häviäminen (kielenvaihto) on tapahtunut Venäjän alueen lisäksi mm. Etelä- Ruotsin, Saksan ja Puolan alueilta jo kivikaudella - pronssikaudella (3000 - 1600 eaa.), joista on enää vain mainintoja joissakin tutkimuksissa (mm. Saukkonen 2006:101-102). 

 

d.    Suomensukuisten kielenvaihdot Euroopassa n. 5000 eaa. alkaen:

 

  Huom! n.. 5000 eaa. alkaen Eurooppaan kaakosta saapuneen maanviljely-  indoeurooppalaiskielisten väestöjen genetiikkaa on nykyeurooppalaisissa vain 10- 20%*, vaikka eurooppalaisten pääasialliset kielet nykyisin ovat nimenomaan indoeurooppalaispohjaisia kieliä eli n. 96% osuudelta kaikista. Jo yksistään tämä tieto riittää perustelemaan Euroopan laajat kielenvaihtotapahtumat (sat sapienti). 

 

Edellä mainittu fakta ja seuraava alla oleva tutkimus (Cavalli-Sforza, sekä Pääbo) todistavat saman asian, jääkauden  maksimin jälkeiset ja suurriistan metsästäjien jälkeiset laajat - alueet Euroopassa olivat suomensukuisten kielten väestöjen aluetta. Näiden kielenvaihdot tapahtuivat n. 5000 eaa. alkaen, ensiksi germaanikieliin. 

 

e.    Kielenvaihdon seurauksena syntyi uusia indoeurooppalaisia kieliä:

 

Koska kielenvaihdossa geenit eivät vaihdu suomensukuisten alkuperä jäi uutta kieltä puhuviin väestöihin ja tutkimuksissa on todettu, että  

 

Germaanikieliset itävaltalaiset, saksalaiset ja belgialaiset ovat geneettisesti lähimpänä suomalaisia (Cavalli -Forza, Human genes 1994 ja S. Pääbo)  


Tutkimustulos osoittaa selkeästi, että ko. suomensukuisille metsästäjäväestöille on täytynyt tapahtua em. kielenvaihto Euroopassa sillä, muutoin tällaista geneettistä samankaltaisuutta ei voi perustella. Ks. tarkemmin perustelut Liukko - nimen esihistoriaa tutkimus, otsikko 1 (Seppo Liukko).

f.       Geenit Suomen alueella (kivikaudesta 10.700 eaa.– pronssikauteen/ rautakauteen n. 1100 jaa.)

Suomessa su – kielinen /geeninen väestö on jatkuvasti asuttanut Suomen aluetta jäänsulamisen jälkeen eli 10.700 vuotta, siis jo huomattavasti ennen ensimmäisten indoeurooppalaiskielisten maanviljelijöiden saapumista Eurooppaan (tämä on jo nykyisin fktaa). Suomalaisilla yhteisiä geenejä suomensukuisten germaanien kanssa, vasarakirvesgermaanien migraatio Suomeen on tapahtunut n. 2800 - 2.500 BC, kun germaanisia liuti - miesjoukkoja oli saapunut maanviljelyä levittäen Balttian kautta (ks. tarkemmin Liukko – nimen esihistoriaa tutkimus, Seppo Liukko). Suomessa kieli ei vaihtunut, pääosa maanviljely tiedosta tuli ns. kulttuurisena diffuusiona. Vasarakirves germaanien muutto oli pääasiassa miesjoukkojen migraatiota ja suhteellisen vähäistä, kieli ei vaihtunut germaaniin. Silloin varhaiskantasuomenkielen aikana Suomessa oli kampakeraaminen kulttuuri ja suomalaisten /hämäläisten toimeentulona oli metsästys, kalastus ja hylkeen pyynti vielä pronssi ja rautakaudella. Tunnettu eurooppalainen perimätutkija Svante Pääbå on tutkimuksissaan tullut sellaiseen johtopäätelmään, että suomalaiset ovat n.75% samanlaisilla geeneillä (haploryhmä/ markkerit) varustettuja kuin germaanit. Mutta kun vasarakirveskulttuurin aikaisia germaani muuttajia on ollut vain n. 5 % kaikista Suomessa silloin olleista suomensukuisista väestöistä, on erikoista, että niin pieni määrä voisi muuttaa suomalaisten / hämäläisten genetiikkaa nykyisten germaanien kaltaisiksi. Tämä toteutuu vain yhdellä olettamuksella, tulijoilla on pitänyt olla Cromagnon - suomensukuisten geeni perimää tullessaan lähes sama määrä kuin suomensukuisilla.  Miten se voisi olla mahdollista? Asia onkin käännettävä toisinpäin. Suomeen muuttaneet vasarakirves germaanit ovat alkuperäisiä suomensukuisia väestöjä, jotka ovat vaihtaneet puhumansa kielen indoeurooppalaiseen kieleen Alppien ja Itämeren välisillä alueilla n. 5000- 3000 eaa. aikana, josta on suomensukuisten kielten puhuma- alueella indoeurooppalainen kantakieli on muuttunut germaanikieliksi (ks. tarkemmin kielenvaihdot Euroopassa).

Kun suomalaisilla on nyt n. 75 % yhteisiä geenejä germaanien/ balttien kanssa, on saman geenistä väestöä voinut tulla myös myöhemmin, eli germaani -baltti muuttoa 1500- 500 AD pronssi ja rautakaudella sekä viikinkiajan 800 jaa. luvun jälkeen ja ns. ruotsalaista muuttoa on tapahtunut vielä 1200 –luvun jälkeen. Skandinaavista muuttoa on tapahtunut suhteellisen vähän. Suomalaisten kielenvaihtoa suomesta ruotsinkieleen on tapahtunut rannikkoalueilla. Suurin osa nykyisistä suomen- ruotsalaisista on kuitenkin alkuperältään suomalaisia.

 

 

4.    Kielenvaihto; suomensukuiset > indoeurooppalaiset kielet:

 

4.1    Kielenvaihdon syyt ja metodi Euroopassa, ja sen vaikutus genetiikkaan:

Miksi yhteinen suomensukuisten kieli oli  muodostunut jääkauden maksimin aikana.
Miksi indoeurooppalainen kieli hajosi n. 7000- 3000 eaa. aikana ja silloin muodostuivat germaaniset, baltti- ja slaavin kielet.
                   

Väestöjen kielenvaihtoa ei yleinen kielitiede perustele riittävän selkeästi. Kielenvaihdossa ei genetiikka vaihdu. Esim. Eurooppalaisen väestön genetiikka on muuttunut jääkauden maksimin jälkeen vain sillä määrällä kuin tänne on ollut uusia muuttajia, kuten maanviljely - indoeurooppalaiset, kurgan- paimentolaiset, kimmerialaiset, skyytit, sarmaatit ja - viimeksi romanit (maksimissaan 25%), kuitenkin indoeurooppalaisten kielien puhujia on Euroopassa 96%. Melkoinen ristiriita, selitys on kielenvaihto (SL).

  

4.2    Euroopan alkuperäiskielet ovat jääkauden maksimissa syntyneet kielet:

 

a.    Neoliittisen vallankumouksen vaikutus genetiikkaan ja kielenvaihtoon oli sananmukaisesti vallankumouksellinen:

 

Euroopan alkuperäkieliin luettavista jääkauden maksimin aikana syntyneitä kieliä ovat suomensukuisten ja baskin - kielet. Suomensukuisten suurin geneettinen muutos jääkauden maksimin jälkeen tapahtui, kun indoeurooppalaista väestöä siirtyi Eurooppaan.

 

Merkittävin muutos Eurooppalaisten genetiikkaan tapahtui vasta neoliittisen vallankumouksen aikana, kun suhteellisen pieni (em. n. 20%) määräinen indoeurooppalainen maanviljelijäjoukko (miesjoukko) saapui Eurooppaan Alppien pohjoispuoliselle ns. suomensukuisten metsästäjien alueelle. Maanviljelyelinkeino ja - kieli levisivät n. 5000 eaa. alkaen lämpötilojen kohotessa, maanviljely laajeni nopeasti. Jääkauden jälkeiselle maksimilleen, lämpötiloden vuotuinen keskiarvo oli silloin nykyistä n. 2 C- astetta korkeammalla.

 

b.    Metsästäjien elinkeinon vaihdon merkitys kielenvaihtoon: 

 

Alppien pohjoisalueella tapahtui suomensukuisten metsästäjien elinkeinon vaihto maanviljelyyn ja sen jälkeen käyttöön otettiin hiljalleen myös maanviljelysanasto ja lopulta metsästäjät omaksuivat myös uuden indoeurooppalaisen kielen. Muutos oli hidasta koska uusi kieli poikkesi huomattavasti aikaisemmasta ural > suomalaiskielistä, indoeurooppalaisesta kantakielestä syntyi murteita, jotka nykyisin tunnemme germaani, baltti ja slaavin - kielinä. 

Indoeurooppalainen kantakieli hajosi Euroopassa n. 5000- 1000 eaa. aikana suomensukuisten väestöjen vaihtaessa puhumansa kielen indoeurooppalaisiin kieliin. Eurooppaan siirtyi em. vähäisen migraation, mutta pääasiassa kielenvaihtojen avulla uusi kielikunta, indoeurooppalaiset kielet.

 

Kun väestölle tapahtuu kielenvaihto, ei ko. henkilön tai suvun genetiikka muutu. 
Tällainen väestön alkuperän perustelu on tarpeen myös suomensukuisten kielenvaihdossa. Arkeologisten kulttuurien kautta on mahdollista hahmottaa hyvin vanhoja väestöliikkeitä ja sen aikaisten metsästäjien todennäköinen puhuttu kieli. Kun teoria toteuttaa em. arkeologian, väestögenetiikan ja kielen muutoksen vaiheet jääkauden maksimista nykypäiviin saakka, on mahdollista määrittää milloin, miten ja miksi kielenvaihdot Euroopassa ovat tapahtuneet ja miten se saattaisi vaikuttaa nykyisten eurooppalaisten ihmisten genetiikkaan (mm. Seppo Liukko 1997- 2009)

 

Edellä olevan teorian perusteella, on todennäköistä, että suomensukuisten geneettinen perimä vaikuttaa myös eurooppalaisten vaaleaihoisten perimässä edelleen, vaikka nämä puhuisivat jotain indoeurooppalaista kieltä. 

 

 

5.    Nykyisillä eurooppalaisilla on suomensukuisten väestöjen alkuperä (perimää): 



Eurooppalaisten genetiikkamäärittelyn tärkein prinsiippi / fakta on se, että Alppien pohjoispuolisten alueiden vaaleaihoisilla asukkailla on nykyisin n. 75%.n Cromagnon /suomensukuisten genetiikka, joista Cromagnon Aurignac perimää n. 50% ja Cromagnon Gravette n. 25%.  (Ks. alkuperäinen artikkelipohja Wikipediaan 18.4. 2006, Eurooppalaisten alkuperä, kirj. Seppo Liukko).

 

Jääkauden maksimin aikana jäämassat ulottuivat Veiksel /Hampuri - Lontoo linjalle. Tundra alueet eivät olleet asuttavia, mutta siellä oli runsaasti suuriistaa. Kaikkien ihmisten täytyi siirtyä pakoalueille, asumiskelpoiselle alueelle eli Ukrainaan, jossa oli suuria määriä erilaisia Ural- kieliä puhuvia Aurignag- ihmisiä, näiden n. 4000 vuoden aikana m muodostuivat suomensukuiset kielet näiden yhteiseksi metsästyskieleksi. Vastaavasti Aurignac- ihmisten Pyreneitten- /Iberian- refugissa muodostuivat baskin- kielet, jotka ilmeisesti perustuvat Afrikkalaisiin kieliin.

 

Väestögenetiikka pystyy selvittämään ns. isä- ja äitilinjat taaksepäin vaikka nykyihmisten alkulähtöpaikkaan saakka:

Isälinjojen Y- kromosomin haploryhmät ja niiden markkerit jatkuvat vain miespuolisten jälkeläisten välityksellä ja äitilinjojen mtDNA haploryhmät ja niiden markkerit siirtyvät  myös miespuolisiin  jälkeläisiin, mutta jatkuvat vain äitien kautta.

 

a.    Suomensukuisissa väestöissä eniten ns. Cromagnon genetiikkaa Euroopassa 
       

Suomensukuisilla väestöillä ainakin suomalaisilla ja virolaisilla sekä näihin samoihin väestöihin geneettisesti luettavilla balteilla on Alppien pohjoispuolisilla alueilla eniten Cromagnon alkuperäistä geenistöä. Tämä on miespuolisilta suurriistanmetsästäjiltä perittyä y - kromosomin haploryhmä N3, jota myös Tat- C haplotyypiksi kutsutaan. Suurriistanmetsästäjien tiedetään liikkuneen miesjoukkoina paikasta toiseen ja ottaneen "naisensa" ko. metsästysalueelta. Siksi ns. isä - ja äitilinjat ovat varsinkin Euroopassa toisistaan poikkeavia. Tat-C haplotyypin geenistö on vanhinta genetiikkaa Euroopassa . Germaaneilla on suomensukuista cromagnon- perustaista geenistöä seuraavaksi eniten suomalaisten, virolaisten, balttilaisten jälkeen, suomensukuisten kielenvaihdoksista johtuen, vaaleimmilla pohjoisslaaveilla on samasta syystä ko. geenistöä.

 

Myöhemmät neoliittisen vallankumouksen väestöliikkeet ja muut kansainvaellukset ovat sekoittaneet Euroopan geenistön niin, että näiden naisten mtDNA:n ja miesten y- kromosomin palkuperäisiin haploryhmiin on tullut erittäin suuria "assimiloitumisia" ja monia ristikkäisiä haploryhmien, joita nimitetään erilaisia snipi- / markkeri eroavaisuuksiksia ja ns. nuorempaa ei Eurooppalaista geenistöä, jonka vuoksi monia erilaisia variaatioita löytyy kaikilta nykyisiltä väestöryhmiltä, myös suomalaisilta.

 Geneettisten haploryhmien ja niiden markkerien mittaamisella on havaittu että, suomensukuiset ovat vanhempaa Eurooppalaista väestöä, muihin myöhemmin Eurooppaan saapuneisiin ”indoeurooppalaisiin” verraten. 

Sitä kuvaa suomalaisten ja muiden suomensukuisten yleinen ns. U5 haplotyyppi mtDNA, joka periytyy naisten välityksellä. 
Suomensukuisten läntisten äitilinjojen U5 hapolotyypin sanotaan olevan vanhinta mtDNA haploryhmää Euroopassa.  
Se on peräisin Euroopan
Cromagnon / aurignac- gravette ihmiseltä ja sen äitilinjojen perusteella n. 35.000 eaa.alkaen. 
Aurignac- ihmisiä oli jääkauden maksimin aikana molemmissa refugeissa, niin Ukrainan kuin Pyreneitten refugeissa. 

 

Suomi on asutettu n. 10.700 vuotta sitten asutettu Kundan kulttuurien itäisen ja eteläisen tulosuunnan kautta eli Laatokan / Antrean kautta ja suoraan Suomenlahden yli. 

Toisaalta myös suomalaisilla miehillä muita eurooppalaisia yleisempi N3 haplotyyppi (N3 = Hg 16 tai "Tat- C"), joka periytyy miehillä (y-DNA), ovat peräisin Eur -Aasian suurriistan metsästäjiltä. Tästä aiheesta mm. National Geopraphic Genopraphic, jonka ajoitus heittänee noin 10.000 vuotta johtuen puutteellisesta Euroopan väestöliikkeiden tiedoista jääkauden maksimin aikoina. Joka tapauksessa nämä haplotyypin N3 miehet ovat olleet ns. Cromagnon /Aurignac- Gravette- ihmisiä (n. 28.000 - 12.000 eaa.), nämä tutkimuslaitoksen tiedot osaltaan osoittavat suomensukuisten jatkuvuusteorian ja perimän suurriistan metsästäjiltä, mammutin sukupuuttoon kuolemiseen saakka ja sen jälkeen metsästäjä- kalastaja – keräilijöitä maanviljelyn tuloon saakka. 

 

Ns. isälinjojen y - kromosomin läntisen haploryhmä I:n vaikutusta Suomeen olisi tullut myöhemmin vasarakirveskulttuurien aikana, jonka aikana Suomeen levisi alkeellinen maanviljely kaskiviljelyn muodossa Suomen lounaisosiin. Tässä migraation isälinjassa on jo mukana n. 15-20%:n osuudella ns. indoeurooppalaista genetiikkaa, mutta pääosa oli edelleen näilläkin Euroopan Cromagnon /suomalaisten perimää. 
Vasarakirveskulttuurin aikana n. 2800- 1600 eaa. aikana ns. indoeurooppalaista germaanigeenien vaikutusta saapui Suomeen lievänä vain n. 5% migraationa (n. 1/20 ) suomessa olevista varhaiskantasuomenkielisistä)
ensiksi Balttian kautta ja myöhemmin Skandinaviasta. Skandinavian väestöt ovat myös alun perin jatkuvuusteorian mukaista suomensukuisten väestöä Brommen / Hamppurin kulttuurin ajoilta. Mutta niihin oli assimiloituneena ko. indoeurooppalaista ja ns. baskilaista geenistöä vain lievästi. Suomensukuisten geenit säilyivät myös vasarakirvesgermaanissa, silloin indoeurooppalaista geenistöä oli tullut lisää n. 15- 20%. Vastaava kielenvaihto myös Skandinaviassa aiheutti sen, että suomensukuiset väestöt siirtyivät germaanikielisiksi, suomensukuisten kielien kielenvaihdossa esim. Ruotsiin syntyi pohjoisgermaanin kieli. Suomensukuisten kieli on hitaasti 500- 1000 vuoden aikana vaihtunut, mutta suomensukuisten geenistö jäi Skandinaviassa indoeurooppalais- kielisten väestöjen perusgeeneiksi n. 70% .n osuudelta, sillä ruotsalaisilla on myös eteläistä baskilasta geenistöä, siksi suomensukuiset suomalaiset ja suomensukuiset nykyiset pohjoisgermaaninkieliset ruotsalaiset eivät ole keskenään niin läheistä sukua kuin suomalaiset ja vanhemmat germaanit, itävaltalaiset ja saksalaiset (L.L. Cavalli - Fortza).

Vasarakirvesgermaanit olivat levittäytyneet Suomeen ja Balttiaan ns. liuti*- miesjoukkojen välityksellä ja lisäksi myös Skandinaviaan n. 3000 eaa. alkaen. Nämä molemmat suunnat ovat tuoneet Suomeen haploryhmä I:n y-kromosomin genetiikkaa. PS. Suomessa ja Virossa kieli ei vaihtunut.

Ks. tarkemmin Liuti> liuta > Liuko> Liukko- sanavartalon muutos suomenkielisellä alueella vasarakirveskulttuureista alkaen Suomessa ja Balttiassa (Liukko – nimen esihistoriaa tutkimuksesta, kirj. Seppo Liukko). 

 

Y- kromosomin haploryhmän  I  - läntisen vaikutuksen suomalaiset olisivat saaneet uudelleen ja lisää läntistä genetiikkaa, näiltä em. Skandinavian alueen alunperäisiltä suomensukuisilta metsästäjiltä, joista tuli myöhemmin kielenvaihtaneina pohjoisgermaaneja. Skandinaaveilla oli enemmän indoeurooppalaisten migraation haploryhmää - ja baskivaikutetta, kuin alkuperäisillä suomalaisilla Suomessa oli Kundan kulttuurin ja vasarakirvesgermaanien pronssikauden migraatioissa vasarakirvesgermaaneilta saatuna. 

 

b.     Baltit olisivat genetiikkamittauksien perusteella kielenvaihtaneita suomensukuisia väestöjä:

 

Tämä tosiasia löytyy myös alla olevasta tutkimuksesta vuodelta 2006, lainaus: 

Savontaus itse pitää liettualaisia ja latvialaisia kielenvaihtajina (ovat olleet aikaisemmin suomensukuisia myös kieleltään).

Hänen mukaansa kansat kuuluivat suomalais-ugrilaiseen kieliperheeseen, ennen kuin omaksuivat indoeurooppalaisen kielensä. – Y-kromosomin geenimuotojen suhteen liettualaiset, latvialaiset ja virolaiset ovat lähes identtisiä, joten jonkin ryhmän tai joidenkin ryhmien on täytynyt vaihtaa kieltä, Savontaus sanoo.

Kielenvaihto ei muuta geenejä. Suomalaisten geneetikkojen tekemässä tutkimuksessa osoitetaan  suomalaisten ja balttien isälinjoissa olevan sellaista yhteistä pohjaa, joka osittain puuttuu muun Euroopan väestöiltä. Tämä vanha aikaisemmin "itäiseksi" mainittu geeniperimä olisi koillista- suomensukuisten Ukrainan (tai läntisen Iberian-) regfugin aikaista Aurignac /gravette suurriistanmetsästäjien Tat C markkeria, tämä selviää samasta tutkimuksesta vuodelta 2006:

Suomalaisten isälinjoista n. 60% ja balttien n. 40%, olisi tätä Y-kromosomin haplotyypin markkeria Tat C, se osoittaisi osaltaan, että baltit ovat suomensukuisen kielen indoeurooppalaisiin kieliin vaihtaneita väestöjä (Ks. Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana, Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81).

c.       Pohjoissaamelaisten perimän äitilinjat pääosin Iberiasta ja isälinjoissa yhteneväisyyttä suomensukuisiin:

 

Nykyisten pohjoissaamelaisten äitilinjojen genetiikka eroaa muista suomalaisista ja eurooppalaisista, sillä heillä yleinen äitilinjan haploryhmä on H1 ja U5b1b, he olisivat peräisin Iberian refugista. Tämä olisi tapahtunut niin, että Iberian väestöä olisi siirtynyt pohjoiseen ja Fennoskandian läntistä reittiä Norjan silloista "kuivaa" rannikkoa pitkin mm. Komsaan  n. 9000 eaa. (Ks. Suomalaisten geneettiset alkujuuret, Idästä vai lännestä, Huopana, Lappalainen, Savontaus 2006;12 (1);63-81).

 

Tämä geneettinen varmistus vahvistaa mm. vanhat mm. Ville Luhon /Matti Huurre arkeologiaan perustuvat ajatukset, ja näitä myöhemmät edellisessä geenitutkimuksessakin mainitun Kalevi Wiikin teoriat mm.,  että (pohjois-) saamelaiset ovat siirtyneet Komsan alueelle n. 9000 eaa. ja nimenomaan Norjan vuoriston kuivaa rannikkoreunaa pitkin (merivedet olivat silloin vielä n. 50- 100 metriä alempana kuin nyt; maa noussut vast.)

 

Miespuoliset saamelaiset ovat saaneet siirtymisen jälkeen noin puolet genetiikastaan Tat C markkerin suomalaisilta Hampurin kulttuurien Iberian refugin kielenvaihdon aikana.  Tat C markkeria on siirtynyt saamelaisväestöön myös myöhemmän Suomusjärven ja Kiukaisten kulttuuriin aikaisena suomensukuisten  em. saamelaisten äitilinjojen yhdistymisistä, ennen vasarakirveskulttuurien saapumista Suomen alueelle. 

 

Tämä saamelaisten äitilinjojen alkujuuri osoittaisi saamelaisten matkan Iberiasta - Komsaan todeksi ja samalla osan myös mm. Seppo Liukon kirjoittamista pohjoissaamelaisten kielenvaihtoteorioista. 
Ns. pohjoissaamelaiset eivät ole asuttaneet Suomen aluetta, muuta kuin  muhin poronhoito alueet ulottuvat Fennoskandiassa. Suomen eteläosien asukkaina mainitut lappalaiset ovat eteläsaamelaisia, jotka ovat olleet vasarakirveskulttuurien jälkeen niitä hämäläisiä, jotka elivät metsästyksellä, kalastuksella ja keräilyllä, erotuksena Lounais- Suomen maanviljelyhämäläisistä (joita alettiin myöhemmin nimittää suomalasiksi /finneiksi).

Miksi pohjoissaamelaisilla on suomen kieli, vaikka pääosin erilainen genetiikka?. 
Tässä voisi toistaa sen vanhan määritelmän, jossa lähtökohtana on se, että pohjoissaamelaiset ovat vaihtaneet kielensä baskista suomensukuisiin kieliin n. 15.000- 12.000 eaa..  Peuranmetsästäjien tullessa etelästä Madeleinen kulttuurista pohjoiseen "läpi" suomensukuisten läntisen lingua- franca kielialueen eli ensin Hampurin kulttuurin läpi Norjan rannikkoalueelle ja sieltä pohjoiseen Komsaan. Tämä kielenvaihto olisi tapahtunut Hampurin-, Ahrensburgin- ja Brommen - kulttuureissa perstiisikielen asemassa olleeseen suomensukuisten suurriistanmetsästäjien kieliin (mm. Seppo Liukko 1997-2009)..  

 

d.    Neoliittinen vallankumous (väestöjen elinkeinon muutoksen merkitys kielenvaihtoon): 


Neoliittinen vallankumous n. 5000 eaa. alkaen aiheutti varsinaisesti ensimmäisen muutoksen suomensukuisten väestöjen indoeurooppalaiskielisten genetiikkaan (alle 20%:n muutoksen). Mutta alkuperäiseen Ural > suomalaiskieliin tämä aiheutti todella suuren muutoksen. 

 

Silloin indoeurooppalainen kieli ja maanviljelykulttuuri levisivät  lähinnä kulttuurillisesti myös Euroopan Alppien pohjoispuolelle (Colin Renfrew 1987- 1999). 


Tässä metsästäjien kielenvaihdossa uuteen maanviljelyelinkeinon kieleen, syntyivät uudet Eurooppalaiset kielet, germaani, slaavi, baltti sekä myöhemmin suomensukuisten -germaanien ja baski-kielen yhdistelmästä mm. keltin kieli Alppien kainaloon. 

Alkuperäiset suomensukuiset kielet vaihtuivat indoeurooppalaisiin kieliin ja suomensukuisten kielten puhumisraja siirtyi 5000 eaa. alkaen kohti pohjoista, mutta alueen suomensukuisten geneettinen pohja säilyi, mutta myös joitakin suomensukuisten nimeämiä paikannimiä on säilynyt nykyaikaan saakka.

 

e.    Suomensukuisten  vanhoja paikannimiä Euroopassa nykyisten indoeurooppalaiskielisillä alueilla:

 

Yleisen paikannimitiedon ja tutkimusteorioiden perusteella on sanottu, että vesistönimet ovat jonkin alueen vanhinta nimikerrosta.
Vesistönimet ovat jääneet asukkaiden muistiin ja niitä on käytetty jatkuvasti nykypäiviin saakka. Vesistönimet ovat alueen vanhimpien väestöjen eli suomensukuisten väestöjen suomensukuisiin kieliin perustuvia paikannimiä. Tällaisiin nimiin liittyy aina jotenkin ko. vesistön nimeämishetken nimeämisperuste (mm. väri tai käyttöominaisuus jne...).

 

Tällaisia esimerkkejä on olemassa Euroopan alueilla mm. jokien nimissä Venäjä- Keski- Eurooppa; Volga <– Valkeajoki, Msta <– Mustajoki (Novgorod) ja Vltava <– Valtava joki (Praha) sekä järvien nimissä mm. Ruotsin suuret järvet; Vättern- Vettern <– Vesijärvi, Vänern- Venner  <– Venejärvi ja Mälaren-  Melaren <- Melajärvi jne. (Seppo Liukko 2005 - 2008)


Nämä ovat jäänteitä suomensukuisten asumisesta jääkauden maksimista ja sen jälkeen annetuista nimistä, nykyisin indoeurooppalaiskielisellä alueella. Nimet ovat mahdollisesti jopa 10.000 vuotta vanhoja.

Suomensukuiset nimet ovat syntyneet ennen ko. alueilla tapahtuneita suomensukuisten väestöjen kielenvaihtoja uuden kulttuurin maanviljelyn kieliin eli indoeurooppalaisiin germaani- slaavi kieliin (neoliittinen vallankumous n. 5000 eaa. alkaen). 

Tämän jälkeen uuden indoeurooppalaisen kielen aikana ko. vesistönimiin on tullut vain lievää muuttumista, kuten slaavialueilla tunnettu vokaalin liudentuminen, mutta suomensukuisten kielien alkuperä on selkeästi havaittavissa näissä mm. esimerkkipaikannimissä.
Ks. tarkemmin, Kielenvaihdot Euroopassa, Seppo Liukko.

 

f.    Kielenvaihtaneiden väestöjen geneettinen jatkuvuus Euroopassa:

 

Muilla ns. kielenvaihtaneilla vanhoilla suomensukuisilla eli baltti - germaanikielisillä ja slaaveilla ko. alkuperäistä metsästäjien perimää on vähemmän, mutta ko. eurooppalainen pohja on kuitenkin selkeästi todettavissa, sillä geneettisesti näillä eurooppalaisilla on n. 75- 80 % em. suomensukuisten väestöjen ”vaaleaihoisten metsästäjien” geenit (mm. Cavalli - Sfortsa 1994).
Indoeurooppalaista pohjaa näillä indoeurooppalaisia kieliä puhuvilla germaaneilla, balteilla ja slaaveilla on vain 15- 25 %, riippuen kuinka eteläisistä väestöistä on kyse. 
Eteläisillä väestöillä on indoeurooppalaisten migraatioiden vaikutuksesta (n. 1200 eaa. - 1300 jaa. välisenä aikana Eurooppaan muuttaneiden mm. kimmerialaisten, sarmaattien, skyyttien, hunnien ja romanien jne. väestöjen)  indoeurooppalaista perimää enemmän, kuin pohjoisten alueiden germaaneilla ja slaaveilla. 
Vaaleaihoiset eurooppalaiset ovat geneettisesti lähempänä Euroopan alkuperäisväestöjen, suomensukuisten väestöjen geenejä.

Mutta esim. unkarilaisilla on huomattavasti paljon enemmän Eurooppaan myöhemmin tullutta indoeurooppalaista perimää ja toisaalta Suomen, Norjan ja Ruotsin alueilla asustavilla pohjoissaamelaisilla on Länsi- Euroopan eli vanhaa baskien perimää enemmän, kuin niitä vaaleimmilla suomalaisilla ja germaaneilla.

Geneettisesti lähimmät markkerit ovat suomalaisten kanssa  nimenomaan vanhimmilla germaanikielisillä, kuten itävaltalaisilla, saksalaisilla ja belgialaisilla flaameilla, jotka ovat näitä kielenvaihtaneita entisiä metsästäjä suomalaisia. Mutta esim. pohjoisgermaanit eivät ole näin läheisiä geneettisesti.
Kyseisen "kielitieteen probleeman" selvittää ymmärrettävästi vain tämäntyyppinen Euroopan kielenvaihdot- / jatkuvuusteoria. 

Suomensukuisten kieli - ja väestöteoria alkaa jääkauden maksimista:

Tämän artikkelin kirjoittaja Seppo Liukko on kirjoittanut jo vuonna 1996 tutkimuspohjan suomensukuisten jatkuvuusteoria ajatuksesta, jonka perusteella on arvioitu, että suomensukuiset väestöt ovat jääkauden maksimin jälkeisiä Cromagnon – ihmisen /suurriistan metsästäjien geneettistä perimää kantava väestö. Tämä väestö on Euroopan Alppien pohjoispuolisen asukkaiden suurriistan metsästäjien populaatio Euroopassa hyvin laajalla alueella Atlantilta- Uralille ja suurriistan loppumisen jälkeenkin neoliittiseen vallankumoukseen ja kielenvaihtoihin saakka, myös kielirajan siirtyessä pohjoiseen senkin jälkeen 2000 eaa. ja jopa nykyaikaan saakka (koska kielenvaihto jatkuu edelleen mm. Venäjällä). Suomensukuiset ”cromagnon” vaaleaihoiset väestöt ovat edelleen geneettisesti Euroopan laajoilla – alueilla, suomensukuisten laajan - alueen teoria (SL):

Laaja vyöhyke  (SL- 1996 / Karttaliitteet 1-50),  ”Ural - suomalaiskansojen asuma-alueet 16.000-2000BC ovat olleet  laajalla*  vyöhykkeellä jääkauden kylmän ilmaston( se on; jääkauden maksimin aikaista tundra -aluetta) Euroopassa (Seppo Liukko 1996).

Suomalaiset ja suomensukuiset väestöt ovat pääasiassa peräisin  ns. Ukrainan refugin ja jääkauden maksimin kylmimmän ajan kokoontumisalueita. Näille pakoalueille saapuneet suurriistanmetsästys /Cromagnon- ihmiset olivat riittävän lähellä toisiaan riittävän kauan (n. 4000 vuotta), että nämä yhdessä oppivat ja aloittivat Ural- kieleen pohjautuvan suomensukuisten kielten puhumisen. 

*Tämä väestö levisi jääkauden maksimin (n. 16.000 eaa.) jälkeen todella nopeasti Hampurin, Brommen ja Svidryn kulttuureiksi mainituille alueille Keski- Eurooppaan. Myös myöhempi pohjoinen Kundan - kulttuuri on peräisin näistä ihmisistä, joiden tiedetään siirtyneen myöhemmin Pohjoiseen Fennoskandiaan (Suomi- Ruotsi-Norja), kun jääkauden jälkeinen jäiden supistuminen sen mahdollisti.

Suomeen Orimattilan Lahden kivikautiselle alueelle, n. 10700 vuotta sitten tulleet väestöt ovat Kundan ja Post- Svidryn kulttuurien väestöjä. Tätä perimää on löydetty nykysuomalaisilta mm. Kaiser -Lao tutkimusten perusteella 2008.

 

 

Metsästäjien (suomensukuisten) geenit jäivät Euroopan väestöjen geeneihin.

Asukasluvun kasvun yhteydessä, myös alkuperäisten geenien määrä lisääntyy samassa suhteessa. Kun nykyeurooppalaisten vaaleaihoisten enemmistöllä ei ole Indoeuroopasta ( Anatolia - Intia) tulleiden geenejä  kuin maksimissaan 20%, on eurooppalaisten genetiikka  pääasiassa eli lähes 80 %, vanhaa ns. suomensukuisten suurriistanmetsästäjien genetiikkaa (mot.). Mutta nimenomaan kielenvaihtojen seurauksena suomensukuisia kieliä puhutaan Euroopan alueella enää vain  n. 3 %:n osuudelta kaikista. 

Tämä kielenvaihtoteoria toteuttaa suomensukuisten jatkuvuusteorian (Uralic Continuity Theory) jääkauden maksimista alkaen, ja ottaa samalla huomioon vanhat arkeologian tutkimustulokset sekä nykyiset uudet väestögeneettisten tieteentutkijoiden mm. Cavalli- Sforza, S.Pääbo ja  Kayser /Lao tutkimuksien tulokset (ks. asiasta tarkemmin mm. Liukko- nimen esihistoriaa tutkimus, otsikko 1). 

 

Huom. mm. germaani ei ole geneettinen väestömääritelmä (suku / rotu), vaan se tarkoittaa ainoastaan ko. kieltä puhuvaa väestöä. Edelliseen kielenvaihtoteoriaan viitaten, tosiasia on, että germaani on yksinomaan kielitermi (vrt. vastaavia ovat myös mm. slaavi ja baltti).

 

 

PS. Fakta: Kielenvaihdossa ei genetiikka vaihdu.

 

 

Ks. lyhyt yhteenveto; Eurooppalaisten suomalainen alkuperä Uralic > Finnish Continuity Theory (Finnish Continuity theory from the Ice Age)

 

                       © Teksti ja kuvat Seppo Liukko

  

Ks. myös Seppo Liukon artikkeli ja tutkimuksen lyhyt yhteenveto,
 Liuti > Liuko- nimen historiaan liittyvä vasarakirveskulttuurien saapuminen Suomeen Balttian kautta Veikselin alueelta...

Viimeinen tutkimustieto Liukko - nimen esihistoriaa: 
Ks. pakanallisen talonpoikaisnimen Liukko – nimen tutkimusartikkeli, esihistoriatutkimus (Seppo Liukko 2005-2008)
 (= tutkimusraportti),

Ks. Liukko – nimen historiaa A- osa, lyhyt 13s.

Ks. Uusin artikkeli; Kalevala- kulttuurin esihistoriatutkimus, kirj. Seppo Liukko 24.2.2011
                  -Onko Kalevalainen kulttuuri ollut olemassa?
Lähdetietoihin perustuva perustelu.

********************************************************************************

 

Artikkelien kirjoittaja: 
Seppo Liukko

Mikäli artikkelini sisältö on herättänyt kysyttävää tai se on mahdollisesti ollut kiinnostava ja haluat sen vuoksi kysyä jotain asiaan liittyvää, niin  ota yhteys sähköpostilla: seppo.liukko@liukkohistoria.fi
tai puhelin 0400-428 722

                        © Teksti ja kuvat Seppo Liukko

 

 

PALUU SEPPO LIUKKO KOTISIVUN ETUSIVULLE: 

  => http://www.elisanet.fi/liukkohistoria/  -> ..\index.htm