- LAPUAN TAITEEN
- LYHYT HISTORIIKKI
-
- Taiteilijaelämää Lapualla
1900-luvun alkupuoliskolla
-
- Vanhan polven
lapualaistaitelijoista Kaarlo Lamminheimo edusti pohjalaista
realismia. Hän teki öljyvärimaalauksia, grafiikkaa,
puupiirroksia, akvarelleja, mutta myös veistoksia, erityisesti
reliefejä. Lamminheimo pysyi paikallisena taiteilijana, joka
tunnettiin myös maakunnassa, mutta ei juuri sen rajojen
ulkopuolella siitä huolimatta, että hänen työnsä on tehty
kansallisessakin vertailussa varmalla tyylillä, värien
hallinnalla ja taitavalla siveltimellä. Lamminheimo oli vapaa
taiteilija, mutta hän toimi myös Lapuan yhteiskoulun
kuvaamataidon opettajana. Hänen teoksiaan on useissa
lapualaisissa kodeissa. Monet maalaukset kuvaavat Lapuan
alajoen lakeutta, sen raivaamista ja viljelyä.
-
- Yrjö Vihantola oli
herännäisliikkeen matkasaarnaaja Oskari Vihantolan poika, joka
oli saanut taiteen kipinän veren perintönä. Taiteilija oli
kipinöivä maiseman kuvaaja. Hänen maalauksissaan on
havaittavissa vaikutteita ranskalaisilta fauvisteilta. Myös
Vihantola maalasi ensi sijassa Lapuan alajoen maisemia.
Vihantolaa voidaan pitää uusimpressionistisena koloristina
Lamminheimoon verrattuna.
-
- Suomen akvarellistihuippuihin
kuulunut Nandor Mikola asui ja vaikutti myös Lapualla useita
vuosia. Mikolan akvarellit ja hänen vaikutuksensa myös
lapualaisiin kuvantekijöihin on ollut merkittävä varsinkin
1900-luvun loppupuolella.
-
- Professori Onni Oja haki itselleen
puolison Oskari Vihantolan tyttäristä. Näin tästä
"oikeaoppisen suomalaisen maisemamaalauksen isoisästä" tuli
myös ei - lapualaisena lapualaisen lakeuden ja sen ylle
kaartuvan korkean taivaan kuvaaja. Niin Ojan kuin Mikolankin
teoksiaon myös monissa lapualaisissa kodeissa. Hän on
maalannut huomattavan määrän suuria julkisiin tiloihin
sommiteltuja maalauksia, mm. Lapuan Simpsiön hautauskappelin
alttarin yläpuolella olevan seinämaalauksen.
-
- Taiteilijaseuran perustaminen
-
- Sotien jälkeen kaikki voimat
tarvittiin maan uudelleen rakentamiseen. Kun rakentamisessa
vähitellen päästiin voiton puolelle, heräsi myös monenlainen
harrastustoiminta uudelleen kukoistukseen. Sotien tuoman
paussin jälkeen oli suorastaan jääty velkaa luovalle taiteiden
harrastuksille. Monilla tahoilla tämä koettiin puutteeksi.
Olihan Lapuan kuitenkin laajan alueen sivistyksen ja
palvelujen keskus. Koulun ja matkustamisen kautta nähtiin myös
mieltä kiehtovia mahdollisuuksia omien piilossa olevien
mahdollisuuksien käyttöön. Niinpä joukko lapualaisia ja
ympäristökuntien taiteilijoita ja taiteen harrastajia esiintyi
Lapuan Yhteislyseon juhlasaliin kootulla kuvataidenäyttelyllä
helluntaipäivänä 1971. Näyttelyn saamasta suopeasta
vastaanotosta innostuneena taiteilijat päättivät perustaa oman
seuran.
-
- Lapuan taiteilijaseura ry.
perustettiin 30.11.1971. Seura on merkitty yhdistysrekisteriin
9.12.1971. Perustajajäseniä oli 6: Kerttu Vihko-Voipio, pj.,
Arvi Saari, vpj., Hilkka Korpela, Ritva Oksanen, Tuula
Välimaa-Joronen ja Sirkka Yliselä. Pian perustamisen jälkeen
seuran jäseniksi tulivat Ulla Ala-Fossi, Päivi Cortese (o.s.
Vihla), Eija Niemistö, Heikki Saari, Timo Suvanto, Kari
Ovaska, Terttu Penttinen, Ilmari Talosela, Marja-Terttu ja
Kalervo Mielty ja Markku Hakala.
-
- Vuonna 1975 seuran nimi
vaihdettiin Pohjankyrön Taiteilijaseuraksi, koska seuraan
kuului jäseniä myös Lapuan ulkopuolelta. Nimi kuitenkin
palautettiin 70-luvun lopulla ennalleen. Seuraan on vuosien
varrella liittynyt jäseniä, jotka sittemmin paikkakunnalta
poismuuton vuoksi ovat eronneet siitä. Tosin esim.
kuvanveistäjä Kari Ovaska oli aina mukana tiivisti seuran
näyttelyissä vaikka asuikin Helsingissä. Hän menehtyi v. 1995
täytettyään juuri 50 vuotta.
-
- Puheenjohtajina ovat toimineet:
-
Kerttu Vihko-Voipio 1971 — 1986
Reino Iskala 1987 — 1993
Rauno Lepistö 1994 — 1999, 2002 — 2003
Mauno Vähämäki 2000 — 2001
Johanna Sippola 2002 — 2011
Henna
Mantere 2012 — 2014
- Minna Rajala 2015 —
- Taiteilijaseuran toiminnasta
- Lapuan Taiteilijaseuran
pääasiallisin toimintamuoto on ollut näyttelyiden
järjestäminen. Useinmiten omalla paikkakunnalla varsinkin sen
jälkeen kun seura sai käyttöönsä kaupungin näyttelytoimintaa
varten saneeraamat Taidekellarin tilat Yllinpuiston
kerrostaloyhtiön kellarikerroksesta Asemakadulla.
Taidekellarin avajaisnäyttely pidettiin elokuussa 1983. Lapuan
kulttuurikeskus "Vanha Paukku" valmistui ja otettiin käyttöön
1997.
-
- Taiteilijaseura oli sitä ennen
heinäkuussa 1994 järjestänyt näyttelyn vielä remontoimattomaan
vanhan Patruunatehtaan tehdassaleihin, joista tehtaan toiminta
oli siirtynyt uudelle alueelle Jouttikalliolla.
Näyttelytoimintaa seuralla on ollut oman paikkakunnan lisäksi
myös muualla maakunnassa. Niinikään myös ystävyyskaupungeissa
Hagforsissa Ruotsissa 1980, 1985 ja Rakveressa ja sen
naapurikunnissa Virossa 1997.
-
- Lapualaisen taiteen aiheet ja
yhtymäkohtia taiteen virtauksiin
-
- Maisemalla on voimakas vaikutus
kansan luonteeseen. Näin voi sanoa erityisesti silloin kun
maisemalla on karakteeriä. Se juurruttaa asukkaansa maahan ja
paikkaan. Poiskin muutettuaan hänelle jää tietoisuus
synnyinpaikastaan ja kaipuu joskus päästä takaisin. Lapuan
maiseman luonnon peruselementit muodostuvat rajattomasta
lakeudesta, Simpsiönvuoren sinisestä köyrystä ja laajan
taivaankaaren jatkuvasti vaihtelevista väri- ja valoefekteistä
sekä mahtavista pilvimuodostelmista. Ripauksen suolaa tähän
maisemaan tuo nauhamaisena jokirannoille ja kyläraittien
varrelle syntynyt pohjalainen asutus. Kaiken keskipisteenä
lakeuden sopukassa
-
- Simpsiönvuoren ja
Ritamäen-Ränkimäen-Honkimäen harjanteiden kainalossa
Lapuanjoen ja Nurmonjoen risteyskohdassa sykkii vilkasta
elämää kunta- ja hiippakuntakeskus. Lapuan maisemassa on
vakaata tasaisuutta, mutta myös voimakasta vastavirtaa -
vaakasuora vaatii taisteluun pystysuoran. Näin on myös
ihmisten luonteissa. Selvät linjat, vaikka kulkisivat
vastakkain, eivät jää vyyhteä vatvomaan.
-
- Mutta vaikka maisema onkin aina
ollut suosittu maalauskohde, ei se suinkaan ole ollut ainut
lapualaisen maalarin ja piirtäjän innoituksen lähde. Sijansa
on saanut niin esinesommitelmien laatiminen kuin myös ihminen,
taiteilijoiden kuvaamisen keskeinen kohde. Ajan
taidevirtaukset ovat johtaneet myös abstraktiin kuvaamiseen.
-
- Modernin taiteen monet suuntaukset
ovat tuoneet uutta verta kuvaamataiteen keinoihin. Kuva on
voimakas väline, jolla viestitään myös yhteiskunnallista
sanomaa ja otetaan kantaa ympäristön elämään. Median
valtakautena sen asema ja mahdollisuudet ovat vain
parantuneet. Toisaalta valtava informaation virta on avannut
mahdollisuuksien kentän. Järjestyneen rinnalla sattuma ja
kaaos ovat tasaveroisia.
-
- Modernismin tuulet vaikuttivat
vuosisadan alkupuolella myös suomalaisen taiteen kenttään.
Voimakkaammin kuitenkin kuvan merkitys mielipiteen muokkaajana
on tiedostettu vasta 1960-luvulla ja sen jälkeen. Kuvataide ei
elä vain omaa elämäänsä vaan se on myös osa yhteiskunnan
kokemusmaailmaa ja ilmentää sen muutosta ajassa. Tämä näkyy
myös seuran jäsenten töissä. Samalla kun Rauno Lepistö maalaa
ja piirtää esittävää realismia, hän töillään myös kritisoi
yhteiskunnan arvomaailmaa. Valtaosiltaan seuran jäsenten työt
ovat kuitenkin noudattaneet vanhaa perinteistä kuvan tekemistä
nähdyistä aiheista. Ehkä seuraan liittyneet nuoret taiteilijat
tulevat murtamaan tätä perinnettä. Näin ainakin sopii toivoa.
Teemu Mäki on rikkonut rajoja ja edustaa radikaalia
kansainvälistä taidetta.
-
- Mauno Vähämäki
-
- Etusivulle
|
Taiteilija
Kaarlo Lamminheimo omakuvansa ääressä.
Taiteilijaseuraa
ei Lamminheimon aikaan vielä ollut.
Ilmari
Tannisen kuva-arkisto.
|