T. Kuulan puhe 08.12.15 (Hki, Yliop. juhlas.):

"Suuri mestarimme ja opettajamme, J. Sibelius!

Kun me, tämän maan nuorempi säveltäjäpolvi, tänään vietämme Teidän 50-vuotispäiväänne, tulee meille itsestään mieleen varhaisemmat ajatuksemme lapsuusaikana Teistä ja Teidän taiteestanne, joista olimme saaneet kuulla joko sanomalehtien kautta tai suullisesti. Vaikeata on muistaa, minkä vaikutuksen nämä sanomalehtikirjoitukset ja suulliset puheet meissä tekivät ja itse puolestani luulen, että pysyvämmät muistomme teistä alkavat vasta siihen aikaan, jolloinka me, kouluiällä ollen, saimme lukea ympäri maan leviävistä sanomalehdistä matkastanne halki Euroopan, Pariisiin, filharmonisen orkesterin kera. Silloin meissä herätti outoa ihmettelyä sana 'suomalainen sävel'. Tunsimmehan me jo silloin mukamas jonkinmoista kansallistuntoa, tiesimme, että löytyy Suomen kieli ja Suomen kansa, tiesimme kenties yhtä ja toista muutakin ja korkeintaan, kvartettilaulun kannalla kun olimme, tunsimme joukon suomalaisia kansanlauluja, jotka meistä, totta puhuen, eivät tuntuneet sen ihmeellisimmiltä kuin mitä muutkaan kansanlaulut. Mikä oli siis se suomalainen sävel, josta ulkomaalaiset lehdet niin kauniisti ja liikuttavasti puhuivat? Sitä me emme ymmärtäneet. Tällä hetkellä ajatellen tuntuu kuin emme olisi nähneet metsää puitten takia. Vasta silloin, kun pääsimme Helsinkiin ja saimme kuulla nerokkaita sävellyksiänne, opimme huomaamaan, mikä on suomalainen sävel ja mitenkä meidän mielestämme niin ala-arvoisessa ja joutavassa sävelessä, kuin miltä se meistä tuntui, löytyi sydäntä ja syvyyttä niin mahdottoman runsaasti silloin, kun sitä oli hyväksensä käyttänyt mestarin käsi. Tunsimme tällöin vaistomaisesti, että Te olitte aukaisseet meille tien omiin sydämiimme ja sillä tavoin luonnostaan olitte tullut opettajaksemme, oppaaksemme, joka meille neuvoi: sinnepäin pojat, sinne teidän on kuljettava!

Me tunnemme oman pienuutemme ja vähäpätöisyytemme Teidän suurmestarin edessä. Tunnemme senkin, että hiihdämme vain sitä latua, jonka Te olette aukaisseet ja on meidän ihailumme sanomattoman suuri Teitä, rohkeata miestä kohtaan, joka ensiksi korpeen hiihditte.

Pyydän siis täten nuoremman säveltäjäpolven nimessä lausua Teille kiitollisuutemme ja rajattoman ihailumme."