ESKON HÄÄLAULU (näyt. "Nummisuutarit")

Häätoimis kaik' hyörii ja pyörii,
mut murheissa neitonen käy;
hän itkee kotoo jättääksens
mut vartoo toki sulhaistans
ja portilla pellon on sulhainen,
jo loistavat leimuvat lyhteet.

Niin nousee nyt ankara pauhu
ja riemusta hääsali soi.
Ei itke enään morsian,
ei muistel menneit päivii hän,
vaan väikkyvi tanssissa, kultasuu
ja päässään on kunnian kruunu.

Mut mennyt on ihana vuosi,
on mennyt kuin unien maas.
Ja morsian nyt laulelee
ja lapsellensa kertoilee
mis löytyvi Onnela kaukainen,
mis siintää sen korkeat vuoret.