9. Merille lähtevä.

             Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani!--
          Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani.

             Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan!
          Ja sinua, en tieä, jos näen millonkaan.

             Lahella laiva pieni minua outtelee;
          Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.

             Se kotimaani mulla ja tuuli kultani,
          Ja aalto armahani tahikka--surmani.

             Jo ennen monta miestä se meri petteli,
          Ja monen kullan silmät vesille jätteli.

             Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin;
          Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin.

             Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan,
          Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan.

             Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan,
          Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!--

             Kun ruusu kaunihisti kesällä kukostaa;
          Se rakkauteni kuvan eteesi muovostaa.

             Hyvästi vielä kerta, hyvästi ystävä!
          Ei suremaan nyt auta, vaan täytyy lähteä.