8. Kultaansa ikävöivä.

          Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
          Kuninkahan kultaisen kartanon puolla;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          On siellä tyttöjä, on komioita,
          Kultani silmät ei katsele noita;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          Kukat ovat kaunihit, kaunis kevät-aamu,
          Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          Linnut ne laulavat sorialla suulla,
          Soriampi kultani ääni on kuulla;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          Hunaja ja mesileipä makialle maistaa,
          Kultani suu sekä huulet on toista;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          Voi koska näen minä senki ilopäivän:
          Kultani sivullani kulkevan ja käyvän!
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          Syys tulee etehen ja kesäpäivä rientää,
          Vaan minun kultani ei tule sentään;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!

          Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
          Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen;
             Voi minun lintuni, voi minun kultani,
                Kun et tule jo!