7. Kultani kukkuu kaukana.

          Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
                Saiman rannalla ruikuttaa;
             Ei ole ruuhta rannalla,
             Joka minun kultani kannattaa.
          Ikävä on aikani, päivät, on pitkät,
                Surutont' en hetkeä muistakaan;
             Voi mikä lienee tullutkaan,
             Kun jo ei kultani kuulukaan!

          Toivon riemu ja autuuen aika
                Suruani harvoin lievittää;
             Rintani on kun järven jää--
             Kukapa sen viimenki lämmittää?

          Kotka se lenteli taivahan alla,
                Sorsa se souteli aalloilla;
             Kulta on Saiman rannalla,
             Lähteä ei tohi tuulelta.

          Tuuli on tuima ja ankarat aallot,
                Ruuhet on rannalla pienoiset;
             Ruuhet on rannalla pienoiset;
             Kultani sormet on hienoiset.

          Elä lähe kultani aaltojen valtaan!--
                Aallot ne pian sinun pettäisi.
             Sitte ei suru mua heittäisi,
             Ennenkun multaki peittäisi.