24. Neion valitus.

             Eipä mene mielestäni,
          Eikä muistosta murene,
          Armias ihana aika,
          Jona lauloin ollen lassa,
          Pikku piikana visersin,
          Ilolla ihanan linnun,
          Leipojaisen leikitsevän,
          Tuolla pilvien povella,
          Vapaana, vaivatonna.

             Vapaa vaivoista poveni,
          Tuuvin ennen tuulen lailla,
          Kiiätin kipunan lailla,
          Lennin lehtenä lehossa,
          Perhosena pyörtänöillä;
          Mehun maistelin makian
          Kukan kultaisen kupista,
          Hopealta hohtavaisen.

             Istuin ilona aholla,
          Mehumiellä mättähällä,
          Istuin kukkana keolla,
          Lempeästi leikitellen
          Suloisten sisarten kanssa,
          Tyvenesti tuuvitettu
          Tuulen hengeltä, tulevan
          Metisestä mantereesta.

             Levon kuvana leholla
          Nukuin nurmilinnun lailla;
          Rauha rakkahin rakensi,
          Siirsi vierehen siansa,
          Eikä untani uhannut
          Huolilla heräjävillä,
          Näillä suurilla suruilla,
          Povea nyt polttavilla.

             Empä tieä, enkä taia
          Selkeästi selvitellä,
          Mikä juoksi mieleheni,
          Mikä aivohon osasi
          Aivan ankara ajatus,
          Mikä syttyi syämeheni
          Tuli ennen tuntematon.
          Kun ma vuotta viisitoista
          Olin jättänyt jälelle,
          Nousi nousulla nisäni,
          Suihtui outo syämeheni,
          Huoli uusi huivin alle,
          Pullistuvahan povehen.

             Niin nyt on tukala tuvassa,
          Mieli raskas mantereessa;
          Löyä en armoa aholla
          Enkä lehossa lepoa,
          Eikä onni oksapuien
          Asu mustan varjon alla.
          Vaiva vaivuttaa levolle,
          Vaiva vaivaapi uneni;
          Vaiva herättää valolle,
          Uuen päivän paistehelle.

             Tuolla sytevi, syämen
          Peitetyissä pohjukoissa,
          Toivon tuli tuntematon,
          Tuli outo ja tukala,
          Jot' en saata sammutella,
          Enkä raski raiskaella.
          Tuonne kiiruhtaa kivasti
          Kaikki kieleni tarinat,
          Tuonne aivoni ajatus,
          Tuonne suosio syämen,
          Toivon poluille pimeän,
          Ahtahille aavistuksen,
          Syämelleni suruisten,
          Syämelleni suloisten.
          Kaikki kaikissa ajatus,
          Yks' on aina arvollinen
          Täytten tarvetten seassa,
          Yks' on tarve toivottava,
          Syämelleni surunen,
          Syämelleni sulonen.