18. Nauru ja itku.

             Astelin kaunista kangasta myöten,
          Heliätä rannan hiekkoa myöten.

             Poro minun pölysi polvilleni,
          Heliätä hiekkoa helmoilleni.

             Menin minä siitä siskoni luoksi,
          Sisko se ulos mua vastahan juoksi.

             Siskoni vei mua kamarihin käymään,
          Toi sitte ruokaa ja käski mun syömään.

             Söin palan eli puolen arvoltani,
          Kysyin minä siskolta armastani.

             "Armahasi ei ole ollunna täällä;
          Maatapa taitaa marjojen päällä."

             Kävin minä armasta katsomahan,
          Sisko se sivullani astumahan,

             Armahani makasi paarten päällä,
          Silkkinen vaate oli silmien päällä.

             Sisko se käski mua nauramahan
          "Taiat sa toisenki armahan saaha."

             Olisinpa nauranut armastani,
          Vaan empä jaksanut itkultani.

             Suu minun nauroi, syämeni itki,
          Veet ne vierivät poskia pitkin.

             Veet ne vierivät poskia myöten,
          Kulki kun virrassa koskia myöten.