14. Karjalan neito.

          Minä olen Suomen neito, Suomen koria kukka,
          Moni poika minua jo houkutteli hukkaan.

          Ruusu ei oo kauniimpi, kun tyttö Karjalassa;
          Eikä toista tarvita, kun olen maalimassa.
          Minä tyttö, kaunis tyttö, kun mun pojat näkee,
          Huoli sytty syämehen, mieli naia tekee.

          Kaunis tyttö, siivo tyttö, siivon nimen kannan,
          Empä minä joka pojan halatakaan anna.

          Enemmän mä mielestäni itsestäni tykkään,
          Poies, poies vierestäni kehnot pojat lykkään.

          Synniksi sitä sanotaan ja syntipä se lienee,
          Nuoren tytön ruvetella kehnon pojan viereen.

          Pian on se tyttö raukka tullut kunnialta,
          Joka kerran heittäytyi noien poikien valtaan.
          Pojilla ja susilla on yhtäläinen mieli,
          Susi ei virka mitänä, pojill' on liukas kieli.

          Poika puhuu kaunihisti likan sängyn eessä,
          Mesi, maito kielellä ja myrkky syämessä.

          Niiin on poika piian luona kun halmehessa halla,
          Pian poika piika raukan hempeyen tallaa.