11. Kultaansa sureva.

             Itkettää ja surettaa ja huoleksi tahtoo tulla,
          Muill' on koissa kultasensa, eikä ole mulla.

             Minun kultani kaukana ja kaukana se kukkuu;
          Yksin täytyy maata mennä, yksin täytyy nukkuu.

             Minun kultani kaukana ja kauas taisi mennä,
          Eipä sinne pienet linnut iässänsä lennä.

             Kunpa se pieni lintunenki sanoman nyt toisi,
          Suru menis mielestäni, parempi mun oisi.

             Lennä, lennä lintu rukka, puhu kuullakseni--
          Kävitkö sinä kullan maalla, näitkö kultaseni.

             Sano, kuinka kullan maalla aamu armas koitti,
          Iloisnako elettihin, vaiko suru voitti.

             Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki,
          Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki.

             Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta,
          Ettei tulis turhaan tämä ikä nuori multa.