1. Kreivin sylissä istunut.

          Minä seisoin korkialla vuorella,
              Viheriäisessä laksossa;
          Näin, näin minä laivan seilaavan,
              Kolme kreiviä laivalla.

          He laskivat laivan rannalle,
              Kävit maallen astumaan;
          Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
              Tuli minua kihlaamaan.

          Hän otti sormuksen sormestaan,
              Ja se oli kultainen.
          "Katsos nyt, minun piikani ihana,
              Sinä saat tämän sormuksen."
          "En ota minä ouoilta sormusta;
              Mua kielsi mun äitini."--
          "Ota pois, pane sormus sormeesi,
              Sitä ei näe äitisi!"

          "Mihin panen minä nyt tämän sormuksen,
              Ettei minun äitini nää?--
          "Sano: laksossa tuolla kun kävelin,
              Tämän sormuksen löysin mä."

          "Elä neuo sa minua valehtelemaan,
              Sen äitini ymmärtää;
          Paljo parempi on minun sanoa:
              Olin nuoren kreivin sylissä."

          Ja se ilta oli lämmin, ihana,
              Ja linnut ne lauloivat,
          Keto allansa kaunis ja vihanta,
              Kukat keolla kasvoivat.

          Likka istui kreivinsä sylissä,
              Moni muistui mielehen;
          Yö joutui ja päivä oli laskenut,
              Hän nukkui kreivin vierehen.--

          Aamulla koska likka heräsi,
              Hän oli ihan yksinään;
          Pois oli laiva lähtenyt rannalta,
              Pois kreiviki vierestään.

          "Voi, voi mua vaivaista piikaa!
              Kuinka onneton nyt minä lien;
          Ota pois meri, vie tämä sormuski,
              Mitä tällä mä käessäni teen."

          "Nyt näen mä sen ehkä myöhään,
              Että muita hän rakasti,
          Minun jätti surussani itkemään,
              Ja viekkaasti vietteli."