69.Merestä löydetty miekka.

Emo synnytti minua, 
mie syäntä synnyttelin, 
emo kasvatti minua, 
mie vaan mieltä karkeloitsin,
emo hellotti minua, 
mie vaan hiusta hellottelin. 
Imetti emo minua, 
imetti, silotti päätä, 
kasvoi minulle hienot hiukset,
valkeat, valaistut hiukset, 
liinatukka liian pitkä, 
liian paksu ja sakea: 
ei sovi suan sukia, 
sianharjan harjaella.

Meni velloni Virohon
viemahän verorahoja, 
maksamahan maarahoja, 
päärahoja päästämähän. 
Sieltä toi suan sukevan
sekä lauan laaullisen, 
hohtavan hopealauan, 
kimmin kammin kirjoitellun.

Minä, tyttö pikkarainen, 
matalainen marjukkainen,
 menin rannoille merelle, 
nousin suurelle kivelle, 
päästin kassan kaunokkaisen, 
hajotin haluiset hiukset 
haluisille hartioille,
laain lauan polvilleni, 
aloin päätäni sukia, 
hiuksiani harjaella.

Su'in sulkkutukkiani, 
harjasin hapeniani,
suljahti suka merehen, 
päätyi lauta lainehesen.

Minä, piika pikkarainen, 
matalainen marjukkainen, 
kallistaisin katsomahan,
 ojennaisin ottamahan, 
suljahin suan jälestä, 
menin syltäni syvähän, 
vyöstäni veen sisähän, 
lantehista lainehesen.

Haparoin mä harja'ani 
meren hiekkahernehistä, 
puuttui miekka polleheni, 
miekan helta helmoihini, 
miekka kirkas, kiiltäväinen,
kultavästi miekan päässä.

Mie miekan merestä nostin, 
ylös tempasin terästä, 
otin miekan, toin kotihin, 
kummiksi kotiväelle:
»Tuoss' on miekka vellollenl, 
kultavästi kullalleni, 
vellon reielle pätevä,
vellon vyölle kelpa'ava.»

Kaikki tuota katselevat,
 ihmiset imehtelevät, 
alkoivat akat sanoa, 
miehet miettiä keralla: 
»Liekö tuo Turusta tuotu 
tahi saatu Saksanmaalta?»

 Minä vasten vastaelin, 
varsin vastaten sanelin: 
»Ei sit' oo Turusta tuotu 
eikä saatu Saksarmaalta, 
mie miekan merestä löysin,
hele'istä hiekkasista, 
sieltä puuttui polleheni, 
helähteli helmoilleni, 
mie uin maalle miekan kanssa, 
ratustelin rantaselle.»

 Saivat naiset nauramista, 
ihmiset iva'amista; 
tytöt tyhjäksi sanoivat: 
»Se ei oo merinen miekka, 
se ompi soasta saatu,
talutettu tappelusta.”

Mie vein miekan moisiohon, 
saksan suurehen salihin, 
isännän ilotupahan, 
koreahan kornitsahan,
 isännälle itsellensä, 
emännän hyvän etehen.

Mit' oli miestä moisiossa, 
kaikki tuota katselevat, 
isännät imehtelevät,
 emännät ajattelevat:
”Mistä on tuo miekka tullut 
kultavästi tänne vierryt, 
liekö tullut Turkinmaalta, 
vai vierryt Venäjänmaalta?»

Sanoi yksi suuri saksa: 
»On tuo miekka miestä syönyt, 
teräs miestä tempaellut, 
rauta raivonut urosta, 
sotamiehen sormiluita,
kalamiehen kaulaluita!»

Minä vasten vastaelin: 
”Ei se miekka miestä syönyt, 
miestä syönyt, verta juonut, 
teräs miestä tempaellut ,
rauta raivonut urosta; 
tuo miekka merestä nousi, 
tuli tuppensa sisässä, 
naukui nahkanauhasessa, 
puuttui minun polleheni,
helähteli helmoihini; 
väännin västistä ylähä, 
aloin veestä vieritellä, 
uin maalle ase käessä, 
miekan rannalle ratustin.”

Oisi herrat ostanehet, 
pannehet rahoja paljon, 
mie en myönyt miekkoani, 
toin vaan miekkani kotihin, 
annoin miekan vellolleni,
kultavästin kullalleni, 
velloni sotia käyä, 
tappeluita tallustella, 
ettei pää pahoin menisi, 
kaulanvarsi katkeaisi,
hivus hieno lankeaisi, 
tukka turha’an tulisi.