67. Erämatkalla surmattu Ylermikkö.

Iso ajoi ampumahan, 
iso ajoi, emo vaati: 
”Ylermikkö, poikueni, 
mene tuonne ampumahan
Perkuvaaran kallahalle,
Saksan salmille syville!»

Iso käski, emo kehoitti, 
nainen kielsi lähtemästä:
”Ellös menkö, miehyeni,
Perkuvaaran kallahalle,
Saksan salmille syville.
Siellä sinä hirtetähan,
nuorist' ylös nostetahan,
rihmoista ripustetahan.”

Ylermikkö, mies ylevä, 
läksi toki, ei totellut,
otti pissalin pivohon, 
sotapyssyn hartioille.

Sitte sinne tultuansa 
Perkuvaaran kallahalle 
ampui hanhen, ampui toisen, 
kohta kolmatta yritti, 
niinpähän tavoitettihin, 
otettihin, hirtettihin,
nuorist' ylös nostettihin, 
rihmoista ripustettihin, 
kuollut maahan laskettihin, 
kankahasen kaivettihin.

Lensipä Jumalan lintu,
se on vei emolle viestin: 
»Jo on poikasi, poloisen, 
kaotettu, kuoletettu, 
kanssa hautahan hakattu 
Perkuvaaran kallahalla.”

Meni isyt hautuelle:
»Mill’ avitat, poikueni, 
mill’ avitat, minkä annat 
ison vaivaisen varaksi?”

Poika hauasta havasi: 
”Annan mie, isyt, 
sinulle kylän korvet käyäksesi, 
kylän karjat kaitaksesi.»

Emyt haualle tulevi: 
”Ylermikkö, poikueni,
mill' avitat, minkä annat
emon vaivaisen varaksi?»

Poika hauasta havasi: 
»Annan mie, emyt, sinulle 
kylän lapset hoitaaksesi,
kylan lattiat la’aista.”

Nainen haualle tulevi: 
”Ylermikkö, miehyeni, 
mill' avitat, minkä annat 
minun vaivaisen varaksi?»

Ylermikkö hauastansa 
vasta'avi valmollensa: 
”Kolm' on aitta'a mäellä, 
yksi aitta helmiaitta,
aitta toinen raha-aitta,
kolmas ompi vaateaitta. 
Niill' avitan, ne mie annan 
naisen vaivaisen varaksi.»