63. Äitin vaivan palkinto.

Lauri, laatu poiukkainen, 
miehen kanta kaunokkainen, 
tuota mietti mielessänsä 
sekä saatteli sanoiksi: 
»Osalliset, onnelliset, 
maksavat emonsa maion, 
veralla veren emonsa, 
sametilla saunatiensä. 
Millä maksan mie poloinen,
   millä maksan maammon maion 
ja kostan emoni koulun, 
millä vaivat vanhempani?
Maksanko marjoilla kesällä, 
kalakontilla kohennan? 

Ei marjat mitänä maksa, 
kalakontti ei paljon kosta, 
maammon maitojen eholla, 
vasten vaivoja emoni.

Ammunko pyyn pyhältä maalta,
teiren maalta marjaiselta 
tahi joutsenen joesta, 
lammista lihavan linnun, 
oravia orrellisen, 
toisen näätiä näpistän,
nuo kannan emon ehoksi, 
vanhemmalle vaivoistansa. 
Se ei vielä sittekänä 
maksa maitoja emoni, 
kosta ei äitin koululoita,
ei vaivoja vanhempani.»

Lauri, laatu polukkainen, 
miehen kanta kaunokkainen, 
suen ampui suon periltä,
kaatoi karhun kankahalta,
teki tuosta emolle turkin, 
pani sulkut suita myöten, 
verat reunoille veteli, 
aarnitsat alaisin puolin. 

Antoi emolle ehoksi,
kysytteli, lausutteli: 
»Emyeni, vaimo vanha, 
maammoseni, kantajani, 
joko on maito maksettuna, 
kovat vaivat kostettuna?»

Emo vasten vastaeli 
ja puheli puolestansa: 
»Laurueni, poikueni, 
Lauri laukumaisueni, 
ei oo maito maksettuna,
kovat vaivat kostettuna. 
Sillä maksat maammon maiot, 
kostat vaivat vaalijasi, 
kun sä teet tuvan emolle, 
tuvan uuen tuutijalle.»

Lauri, laatu poiukkainen, 
miehen kanta kaunokkainen, 
tuo teki tuvan emolle, 
tuvan uuen tuutijalle, 
porstuan tuvan etehen,
kahet kammarit perähän, 
kysytteli, lausutteli: 
»Emoseni, vaimo vanha,
joko on maiot maksettuna, 
kovat vaivat kostettuna?»

Emo vasten vastaeli 
ja sanoi sanoilla näillä:
 »Laurueni, poikueni, 
Lauri laukumaisueni, 
viel' on maiot maksamatta,
kovat vaivat kostamatta. 

äsken maksat maammon maiot, 
kostat vaivat vaalijasi, 
konsa sie emon elätät,
vaalit äitin vanhennehen,
itse vaalit vaalijasi
sekä kannat kantajasi, 
olet luona luopuessa, 
läsnä hengen lähtiessä, 
teet sitte sievän kirstun, 
kaian kammarin emolle, 
vielä kannat kantajasi 
paariloille pantaessa, 
hankit hautahan emosi, 
saatat maammon maan rakohon.

Vaan elä papitta saata, 
saata sie papin sanoilla, 
soiessa kumean kellon, 
kirkon vasken vankuessa!»