32. Kestin lahja.                                                     
                                                                                
                                                                                
          Annikkainen neito nuori                                               
          Istui Turun sillan päässä,                                            
          Kaitsi kaupungin kanoja,                                              
          Neuoi Turun neitosia.                                                 
                                                                                
          Nousi pilvi luotehelta,                                               
          Toinen lännestä läheni.                                               
          Joka nousi luotehelta,                                                
          Se tulepi neitihaaksi;                                                
          Joka lännestä läheni,                                                 
          Se tulepi kestihaaksi.                                                
                                                                                
          Enmä kiitä kestihahta:                                                
          Jo mun kerran kesti petti,                                            
          Houkutteli huoran poika,                                              
          Söi mun syötetyt sikani,                                              
          Joi mun joulutynnyrini,                                               
          Jätti pienen pellapaian.--                                            
          Minun pieni pellapaita                                                
          Tahtoi verkaista hametta;                                             
          Minun verkainen hameeni                                               
          Tahtoi vyötä kullatuista;                                             
          Minun vyöni kullatuinen                                               
          Tahtoi raskaita rahoja;                                               
          Minun raskahat rahani                                                 
          Tahtoi nuorta kauppamiestä;                                           
          Minun nuori kauppamiehen                                              
          Tahtoi mennä muille maille,                                           
          Muille maille vierahille;                                             
          Kantoi hahtehen kalunsa.                                              
          Tuli tuuli tuolta maalta,                                             
          Puhui purjehen siahan.                                                
          Itse istui laskemahan,                                                
          Sanoi kerran mennessänsä:                                             
                                                                                
          Kiesuksen jätän siahan,                                               
          Hyvän Maarian majahan;                                                
          Hyv' on toiste tullakseni,                                            
          Parempi palatakseni,                                                  
          Ennen tehyille teloille,                                              
          Alotuille anturoille.                                                 
                                                                                
          "Kenenkä telat tekemät,                                               
          Kenen anturat alomat?"--                                              
                                                                                
          "Kiesuksen telat tekemät,                                             
          Maarian anturat alomat."