29. Kolmet kosijat.                                                   
                                                                                
                                                                                
          Neito kasvoi kaunosasti,                                              
          Ylen lystisti yleni;                                                  
          Kasvoi niemen kainalossa,                                             
          Simasen salon sivussa,                                                
          Lehon lemmen liepehellä;                                              
          Viikon kasvoi, kauas kuului.                                          
          Kaukoa tulit kosijat,                                                 
          Yhet tuolta Tuuterista,                                               
          Toiset päätyi Päivölästä,                                             
          Kolmannet Kemijoelta.                                                 
                                                                                
          Tuli Tuuterin kosija.                                                 
          Neito vasten vastaeli:                                                
          "Enmä tästä ennen joua                                                
          Kun kiven kuluksi jauhan,                                             
          Pieksän petkelen periksi,                                             
          Huhmaren sukuksi survon;                                              
          Enkä lähe Tuuterihin                                                  
          Tuuteriss' on miehet tuhmat,                                          
          Miehet tuhmat, naiset laiskat,                                        
          Tyttäret typerämielet."                                               
                                                                                
          Tuli Päivölän kosija.                                                 
          Neito vasten vastaeli:                                                
          "Enmä tästä ennen joua                                                
          Kun kiven kuluksi jauhan,                                             
          Pieksän petkelen periksi,                                             
          Huhmaren sukuksi survon;                                              
          Enkä lähe Päivölähän:                                                 
          Päivöläss' on pitkät päivät,                                          
          Päivät pitkät, yöt lyhyet,                                            
          Iltaistumat ikävät."                                                  
                                                                                
          Tuli Kemijoin kosija.                                                 
          Neito vasten vastaeli:                                                
          "Jo lähenki, jotta jouan,                                             
          Lähen mie Kemijoelle                                                  
          Syömähän Kemin kaloja,                                                
          Kemin lohta keittämähän;                                              
          Hyv' onpi Kemissä olla,                                               
          Kaunis Karjalan joella;                                               
          Siell' on miehet mielelliset,                                         
          Tyttäret hyväntapaiset;                                               
          Eik' oo illoilla ikävä,                                               
          Ei apia aamusilla."