17. Marketta ja Anterus.                                              
                                                                                
                                                                                
          Marketta koria neito                                                  
          Keträeli joutessansa,                                                 
          Lauloi keträellessänsä:                                               
          "Ei neiti minun näköinen                                              
          Aja sen hevosen reissä,                                               
          Joka lie ollunna orilla,                                              
          Kun ei varsaset vetäne,                                               
          Kuletelle kuutiaiset."                                                
                                                                                
          Marketta koria neiti                                                  
          Keträeli joutessansa,                                                 
          Lauloi keträellessänsä:                                               
          "Ei neiti minun näköinen                                              
          Koske sen lehmän nisähän,                                             
          Joka lie häilynnä härille,                                            
          Kun ei hiehoista heryne,                                              
          Vasikkaisista valune."                                                
                                                                                
          Marketta koria neiti                                                  
          Keträeli joutessansa,                                                 
          Lauloi keträellessänsä:                                               
          "Ei neiti minun näköinen                                              
          Käy uuhta keritsemähän,                                               
          Jok' on ollut oinahilla                                               
          Kun ei karkko kasvatelle,                                             
          Tahi kantane karitsa."                                                
                                                                                
          Anterus ylinen yrkä,                                                  
          Ylimmäisen miehen poika                                               
          Oli teihensä kävijä,                                                  
          Matkojensa mittelijä;                                                 
          Kauan soitti kanteletta,                                              
          Vingutti isänsä virttä,                                               
          Paljahilla paioillahan,                                               
          Aivan aivinaisillahan.                                                
                                                                                
          Marketta koria neiti                                                  
          Tuolla sääti sänkyänsä,                                               
          Yheksän ylisen päällä,                                                
          Kaheksan katon rajassa.                                               
                                                                                
          Anterus ylinen yrkä,                                                  
          Ylimmäisen miehen poika                                               
          Otti sarvehen olutta,                                                 
          Tuolla voiteli ovia,                                                  
          Ovet viskoi viertehellä,                                              
          Kaljalla saranat kasti--                                              
          Meni hän ylitupahan,                                                  
          Kaheksan katon rajalle;                                               
          Tuolla Marketan makasi,                                               
          Alla uutimen utuisen,                                                 
          Alla vaipan vaskikirjan,                                              
          Alla tellan tehterisen,                                               
          Yheksän ylisen päällä,                                                
          Kaheksan katon rajassa.                                               
                                                                                
          Marketta koria neiti,                                                 
          Alkoi saunassa asua,                                                  
          Alkoi vyöttä vyörehtiä,                                               
          Hamehetta hyörehtiä.                                                  
                                                                                
          Alina hyvä emäntä                                                     
          Tuop' on tuosta arvelevi:                                             
          "Mikä meiän Marketalla,                                               
          Kuka Kurketta rukalla,                                                
          Aina saunassa asuvi,                                                  
          Aina saunan karsinassa?"                                              
                                                                                
          Lapsi saattavi sanoa,                                                 
          Lapsi pieni lausuella:                                                
          "Se on meiän Marketalla,                                              
          Sepä Kurketta rukalla,                                                
          Söi äiän kutukaloa,                                                   
          Sären lientä liiemmäksi."                                             
                                                                                
          Alina hyvä emäntä                                                     
          Ain' on aamulla varahin,                                              
          Kävi kuunnellen kujoa,                                                
          Seisatellen seinän viertä,                                            
          Löysi lapsen itkemässä,                                               
          Vakaisen vankumassa.                                                  
                                                                                
          Hänpä lapsen helmahansa                                               
          Kääri kääre'liinahansa,                                               
          Meni sulhosten tupahan,                                               
                                                                                
          Poikasien mynstärihin:                                                
          "Kukas teistä poikasista                                              
          Tehnyt näitä työkkösiä?                                               
          Joka lapsen lapseksehen,                                              
          Se olutta juoaksehen."                                                
                                                                                
          Vannoi yksi, vannoi toinen,                                           
          Se kohta kovasti vannoi,                                              
          Joka tiesi tehnehensä,                                                
          Varoi vaivan nähnehensä.                                              
                                                                                
          Meni neitosten tupahan,                                               
          Morsianten mynstärihin:                                               
          "Kukas teistä neitosista                                              
          Tehnyt näitä työkkösiä?                                               
          Joka lapsen lapseksehen,                                              
          Se olutta juoaksehen."                                                
                                                                                
          Vannoi yksi, vannoi toinen,                                           
          Se kohta kovasti vannoi,                                              
          Joka tiesi tehnehensä,                                                
          Varoi vaivan nähnehensä.                                              
          Lapsi tuomitaan tulehen,                                              
          Lapsi suolle vietäväksi,                                              
          Korennalla päähän lyöä,                                               
          Hongan oksalla hotasta.                                               
                                                                                
          Kiesus kielen, Maaria mielen                                          
          Lapselle vakaiselle,                                                  
          Yksöiselle, äskeiselle--                                              
          Lausui lapsi yksiöinen:                                               
          "Anterun tulinen turkki,                                              
          Marketan panuinen paita                                               
          Turvakseni tuotaohon,                                                 
          Päälleni puettaohon,                                                  
          Palamattani tulessa,                                                  
          Vetehenki vaipumatta."