91. Jo nyt luulen luopuvani.                                         
                                                                                
                                                                                
          Pois tuli tytölle lähtö,                                                
          matka maasta ottaminen,                                                
          tästä kuulusta kylästä,                                                
          kaunihista Karjalasta,                                             
          jossa kasvoin, kaunokainen,                                                  
          ylenin, ihana neito,                                                 
          kaiken kasvantoikäni,                                                 
          lapsipuolen päiviäni.
                                                       
          En mä tuota ennen luullut,                                             
          enkä uskonut olisi;                                                   
          tok' en luullut luopuvani,                                                
          uskonut eroavani                                         
          tämän linnun liepeheltä,                                             
          tämän harjun hartehelta.                                                    
                                                     
          Jo nyt luulen, jotta luovun,                                             
          sekä uskon, jott' eroan,                                                 
          luovun loisin luojuella,                                               
          vierin vierahan tavalla.                                                                      
                                                                                
          Lähen nyt, kukka, kulkemahan,
          vaapukka, vaeltamahan,
          mansikka, matelemahan,
          veran nukka, vieremähän;
          vierin soita, vierin maita,
          vierin ventoja vesiä,
          vierin maille vierahille,
          kulkenen kuhun tahansa
          päätä, pääsky, syöttämähän,
          henkeä elättämähän.
          
          Millä syötän pääni, pääsky,
          heikko, henkeni elätän?
          Kaks' on kättä kaunokaista,
          kaksi jalkoa jaloa,
          niillä syötän pääni, pääsky,
          heikko, henkeni elätän,
          syötän suuni survoittaki,
          täytän tähkäjauhoittaki.