41. ääni ei kuulu kullalleni.                                         
                                                                                
                                                                                
          Enpä laula laitoissani,                                               
          Enkä soita surkeissani,                                               
          Kieroissani en kisoa,                                                 
          En ilotse inhuissani.                                                 
          Mitäpä tuosta, jos ma laulan,                                         
          Tahi tuosta, jos ma soitan,                                           
          Jos laulan jokahi lakson,                                             
          Joka kummun kukkuelen,                                                
          Soitan soien rannikoilla,                                             
          Kujertelen kuusikoissa;                                               
          Suotta suutani kulutan,                                               
          Suotta säätelen sanoja--                                              
          ääni ei kuulu kullalleni,                                             
          Armahalleni kujerrus.                                                 
          On mua kuuset kuulemassa,                                             
          Oppimassa hongan oksat;                                               
          Kuuset kutsui kullaksensa,                                            
          Lepät lemmeksi saneli,                                                
          Suopetäjät sorsaksensa,                                               
          Ahokoivut armahaksi.                                                  
          Enmä kuuselle kumarra,                                                
          Petäjälle päätä käännä,                                               
          En anna lepälle suuta,                                                
          Kättä en koivulle kokota;                                             
          Vaan kun kultani tulisi,                                              
          Armahani asteleisi,                                                   
          Sille suun-anto sopisi,                                               
          Päätä käänteä päteisi,                                                
          Kättä lyöä kelpoaisi.                                                 
          Sill' on suu sulasta voista,                                          
          Hunajasta huulta kaksi,                                               
          Parta sulkusta suettu,                                                
          Leuan-alus liessingistä;                                              
          Sill' on päivä silmissänsä,                                           
          Sillä kuuhut kulmaluilla,                                             
          Tähet taivon hartehilla,                                              
          Olkapäillänsä otavat.                                                 
          Se on armas astunnalta,                                               
          Ylen jasnoinen jalalta;                                               
          Maksaisin tuhat tulosta,                                              
          Astunnasta aikasumman,                                                
          Jalansiirroltä sinikön,                                               
          Punaisen jalan polulta.