348. Ikävä erätön ilta.                                               
                                                                                
                                                                                
          Siit' on mieleni apia,                                                
          Syämeni sangen sairas,                                                
          Kun ei mielly metsä mulle,                                            
          Taivu ei ainoinen Tapio;                                              
          Kun ei anna aioinkana,                                                
          Harvoinkana hoivauta.                                                 
          Ikävä minun tulevi                                                    
          Ikävä tulettelevi,                                                    
          Tätä tyhjeä eloa,                                                     
          Annitonta aikoani;                                                    
          Ikävä erätön ilta,                                                    
          Päivä pitkä saalihiton.                                               
                                                                                
          Harvoin on nähty näillä mailla,                                       
          Harvoin nähty ja havattu,                                             
          Osia jaeltavaksi,                                                     
          Arveltavaksi eriä;                                                    
          Imeheks' on saalis saatu,                                             
          Virsiksi Jumalan vilja,                                               
          Näillä tuhmilla tulilla,                                              
          Vaivaisilla valkioilla.                                               
                                                                                
          Anna ainoinen Jumala                                                  
          Miehelle anelevalle,                                                  
          Anna kynttä kymmenistä,                                               
          Karvoa monennäöistä;                                                  
          En sua kiviltä kiitä,                                                 
          Enkä kannoilta kumarra,                                               
          Tok en palvele pajuilta,                                              
          Havun oksilta halaja--                                                
          Kynsiä minä kysyisin,                                                 
          Aina jalkoja anoisin,                                                 
          Kysyn kynnen kantajata,                                               
          Jalan jalon juoksijata,                                               
          En parasta, en pahinta,                                               
          Kysyn keskikertahista.