312. Ei ole puuru ruunan syytä.                                       
                                                                                
                                                                                
          Voi mun puuru ruunaistani,                                            
          Kun ve'it vihaisen vaimon,                                            
          Toit tuhman tulen puhujan!                                            
          Mahoit silloin ruuna rukka,                                           
          Tahi vielä tamma parka,                                               
          Tuoa puita puiroasta,                                                 
          Havuja havumetsästä,                                                  
          Vettä rannalta veteä,                                                 
          Kun sa toit torujan vaimon,                                           
          Toit torujan, sait sanojan,                                           
          Ve'it riskin riitelijän,                                              
          Ja varskin valehtelijan.--                                            
          Ei ole puuru ruunan syytä,                                            
          Ei vikoa tamma raiskan;                                               
          Sen ruuna kotihin tuopi,                                              
          Taluttavi tamma raiska,                                               
          Mi rekehen reuotahan                                                  
          Korjahan kohotetahan.