310. Täytyi runpuhun ruveta.                                          
                                                                                
                                                                                
          Viikon viivyin Wiipurissa,                                            
          Kauan suolakaupungissa;                                               
          Kun tulin omille maille,                                              
          Jo oli vietynä omani,                                                 
          Naituna parahat piiat,                                                
          Valittuna valkeimmat,                                                 
          Kirkkahimmat kihlattuna,                                              
          Soreimmat suorittuna,                                                 
          Minulle herjat heitettynä,                                            
          Aivan kehnot annettuna,                                               
          Kierosilmät kenkättynä,                                               
          Vihaisimmat viskattuna.                                               
                                                                                
          Mitäs mun poloisen poian--                                            
          Täytyi runpuhun ruveta,                                               
          Käsin käyä tähtehille;                                                
          Saaha suolta suopetäjä,                                               
          Leppäpökkelö lehosta,                                                 
          Tervaskanto kankahalta,                                               
          Kun en tammea tavannut,                                               
          Osannut omenapuuta.