293. Enmä lurjus liene'känä.                                          
                                                                                
                                                                                
          Elä luule lurjukseksi,                                                
          Katso karjan paimeneksi,                                              
          Enmä lurjus liene'känä,                                               
          En katala karjan paimen;                                              
          Mie olen opissa ollut,                                                
          Seisonut sepon pajassa;                                               
          Sepän pihtiä piellyt,                                                 
          Sepän vartta valkotellut,                                             
          Syönyt tynnyrin sysiä,                                                
          Nelikön terästä niellyt,                                              
          Syli syttä hartioilla,                                                
          Vaaksa vaahtia otsassa.                                               
                                                                                
          Arveli akat minua,                                                    
          Naiset tuhmat tunnusteli,                                             
          Silloiksi likasioilla,                                                
          Soilla sotkuportahiksi;                                               
          Vaan vielä tätä nykyä,                                                
          Kun tämä porras ponnistaksen,                                         
          Vanha kanto karmistaksen,                                             
          Likasilta likahaksen,                                                 
          Niin on kumma kuulijanki,                                             
          Ime ilmanki olijan.