266. Tietämätön kuolo.                                                
                                                                                
                                                                                
          Ei tieä tekijä vaimo,                                                 
          Ei katala kantajani,                                                  
          Missä liikkuvi lihansa,                                               
          Vierevi oma verensä:                                                  
          Maallako tahi merellä,                                                
          Meren suurella selällä,                                               
          Ruotsin ruokorantasilla,                                              
          Saksan salmien perillä;                                               
          Polttiko turulla tulta,                                               
          Alla vallin valkiata,                                                 
          Vai kävi käpymäkeä,                                                   
          Vaelsi varvikkosaloa.                                                 
                                                                                
          Kaikki kuoli mun sukuni,                                              
          Kaikki kuoli kunnialla;                                               
          Mie vaan kuolen ouoin surmin,                                         
          Ouoin surmin, liioin tauin.                                           
          Miepä vierrähän vetehen,                                              
          Putoan punajokehen,                                                   
          Vai kuolen kylän kujille,                                             
          Koirien kotisioille,                                                  
          Variksien vainioille.                                                 
                                                                                
          Sitte kurjan kuoltuani,                                               
          Katalan kaottuani,                                                    
          Linnut syöpi mun lihani,                                              
          Varikset varin vereni,                                                
          Luuni luovat rauniolle,                                               
          Kantavat meren karille;                                               
          Noita tuuli turjuttavi,                                               
          Ahavainen liekuttavi,                                                 
          Saapi saaren rantaselle,                                              
          Kivikolle kirjavalle.