261. Jo on maattu marjaseni.                                          
                                                                                
                                                                                
          Oioi, oioi onneani;                                                   
          Jo on maattu marjaseni,                                               
          Jo levätty lintuseni!                                                 
          Tietäisinkö, ken makasi,                                              
          Lempilintuni lepäsi;                                                  
          Sen pitäis matona maata,                                              
          Kulkia kulon-alaisna,                                                 
          Käyä käärmehen jytyisnä,                                              
          Sisiliskona sivata.                                                   
          Tietäisinkö, ken makasi,                                              
          Lempilintuni lepäsi;                                                  
          Parempi hänen olisi,                                                  
          Kun olisi maassa maannut,                                             
          Maassa mustina matoina,                                               
          Kirjavina käärmehinä,                                                 
          Ilman maasta nousematta,                                              
          Pystyhyn kykenemättä.