232. Ei nyt paista palmikkoni.                                        
                                                                                
                                                                                
          Kun olin ennen nuorra neinnä,                                         
          Nuorra neinnä kasvavana,                                              
          Niin mun keikkui keträpuuni,                                          
          Kun veikon venehen kokka;                                             
          Niin mun verkani vihotti,                                             
          Kun isoni nurminiittu;                                                
          Niin mun paisti palmikkoni,                                           
          Kun kaunis kasarivaski;                                               
          Niin mun huohti kaulahuivit,                                          
          Kun on kullattu hopia,                                                
          Tahi kukat kultalatvat,                                               
          Keskellä kesäsyäntä;                                                  
          Helmukseni hempiämmät,                                                
          Kaunihimmat karvaltansa,                                              
          Kun on armas aamurusko,                                               
          Kaunihimmat taivon kaarta,                                            
          Sa'an karvan kantavata.                                               
          Kenkäni käkenä kukkui,                                                
          Kesälintuna lipasi,                                                   
          Käyessäni kirkkotietä,                                                
          Toisten tyttöjen keralla.                                             
                                                                                
          Nyt on tullut aika toinen,                                            
          Elo entinen kaonnut;                                                  
          Ei nyt keiku keträpuuni,                                              
          Eikä verkani vihota,                                                  
          Paista ei palmikot isosti,                                            
          Eikä huoha kaulahuivit,                                               
          Helmukseni ei helota,                                                 
          Eikä kengät kukkuele.