225. Kun oisin kuollut kuusiöisnä.                                    
                                                                                
                                                                                
          Syäntäni syytelevi,                                                   
          Päätäni pahoin panevi;                                                
          Viekäte minua maata,                                                  
          Tupatkate tuutumahan,                                                 
          Ikuisille vuotehille,                                                 
          Polvuisille pääaloille,                                               
          Näiltä päiviltä pahoilta,                                             
          Ilmoilta ilottomilta!                                                 
                                                                                
          Kun en oisi kurja raukka                                              
          Luotu tänne luonnankana,                                              
          Näille päiville pahoille,                                             
          Ilmoille ilottomille.--                                               
          Parempi minun olisi,                                                  
          Parempi olettelisi,                                                   
          Syntymättä, kasvamatta,                                               
          Suureksi sukeumatta,                                                  
          Tämän ilman tuntematta,                                               
          Näkemättä näätki päivät.                                              
                                                                                
          Eikä surma suorin tehnyt,                                             
          Tauti oikein osannut,                                                 
          Kun ei tappanut minua,                                                
          Kun mie liekuin kätkyessä,                                            
          Karjuin eukon kainalossa.                                             
                                                                                
          Kun oisin kuollut kuusiöisnä,                                         
          Katonut kaheksan-öisnä,                                               
          En oisi paljoa pitänyt--                                              
          Pikkaraisen pientaretta,                                              
          Kyynärän pyheä maata,                                                 
          Eroon itkua vähäsen,                                                  
          Ison ei väheäkänä.                                                    
                                                                                
          Tahi kun karjassa kävelin,                                            
          Lassa lammasten keralla,                                              
          Kun oisi karhu kaatanunna,                                            
          Susi surmannut minunki,                                               
          Niinkun kaatoi lammaskarjan,                                          
          Lehmät kaunoiset kaotti!                                              
          Parempi minun olisi,                                                  
          Parempi olisi ollut,                                                  
          Olla karhun kainalossa,                                               
          Suussa juoksevan sutosen,                                             
          Kun reessä repokypärän,                                               
          Korjassa korian sulhon.