220. Emon kanaset.                                                    
                                                                                
                                                                                
          Kasvatti minun emoni,                                                 
          Kasvatti kanoja parven,                                               
          Toisen parven joutsenia,                                              
          Nuot on aialle asetti,                                                
          Seisotteli seipähälle;                                                
          Tuli kokko, niin kohotti,                                             
          Tuli haukka, niin hajotti,                                            
          Tuli lempo, niin levitti,                                             
          Yhen vei Wenäjän maalle,                                              
          Toisen saatteli Savohon,                                              
          Kolmannen kotihin heitti.                                             
                                                                                
          Jonka vei Wenäjän maalle,                                             
          Se soassa surmattihin;                                                
          Jonka saatteli Savohon,                                               
          Sen Savossa tauti tappoi;                                             
          Kolmannen kotirikoilla                                                
          Tappavi ikuinen itku,                                                 
          Mielalat menettelevi,                                                 
          Kovat päivät kuolettavi.