196. Yks' on paha ei parane.                                          
                                                                                
                                                                                
          äiän lassa lankielen,                                                 
          Piennä penkiltä putosin,                                              
          Sit' en itkenyt isosti,                                               
          Kovin viikon vieretellyt--                                            
          Ne pahat pian parani.                                                 
          Yks' on paha, ei parane:                                              
          Kun ma vierin veikon luota,                                           
          Lankesin emon elolta,                                                 
          Miehen tuhmasen tulille,                                              
          Varattoman valkioille;                                                
          Siitä nät ikäni itken,                                                
          Ajan kaiken kaihoelen.                                                
                                                                                
          Eipä vainenki pitäisi,                                                
          Eipä piikaista pitäisi,                                               
          Tuvattoman tunnustella,                                               
          Kartanottoman katsella,                                               
          Suojattoman suositella,                                               
          Lepytellä lehmättömän.