169. Survo nyt itse suuri muori.                                      
                                                                                
                                                                                
          Niin minä miniä raukka,                                               
          Kun muutki miniä raukat,                                              
          Olin pyyhyt pyyttäessä,                                               
          Kana kaupateltaessa,                                                  
          Neito nuori naitaessa,                                                
          Kulta kuihuteltaessa,                                                 
          Mesimarja maanittaissa,                                               
          Omena otettaessa--                                                    
          Portto pois ajettaessa,                                               
          Luisku luovuteltaessa.                                                
                                                                                
          Tuolla toivoin kunniata,                                              
          Tulen tuomalla tupahan,                                               
          Pään päretten poimennalla,                                            
          Pieksin otsani ovehen,                                                
          Pääni pihtipuolisehen;                                                
          Ovensuuss' on ouot silmät,                                            
          Kierot keskilattialla,                                                
          Perässä perivihaiset,--                                               
          Tuli suusta tuikahuvi,                                                
          Ilkiän isännän suusta,                                                
          Kekälehet kielen alta,                                                
          Alta kielen armottoman.                                               
                                                                                
          Suotta survoin suuret jauhot,                                         
          Kiusan karkiat karistin,                                              
          Syöä ankaran anopin,                                                  
          Tulikulkun kuiskaella,                                                
          Päässä pitkän pintapöyän,                                             
          Kultalaiasta kupista;                                                 
          Itse mie miniä raukka                                                 
          Syön tahasta taikinoa,                                                
          Apan jauhoja kiveltä,                                                 
          Liesipankko pöytänäni                                                 
          Kapusta lusikkanani,                                                  
          Kattila kupin siassa.                                                 
                                                                                
          Survo nyt itse suuri muori,                                           
          Ja jauha jalo emäntä,                                                 
          Kun sa pojan pois porotit,                                            
          Hylkäsit hyvän miniän!                                                
                                                                                
          Usein utuinen minjä,                                                  
          Armahan anopin koissa,                                                
          Kantoi suolta sammalia,                                               
          Noita leipoi leiväksensä;                                             
          Vesikappanen käessä,                                                  
          Tuota ryyppi ryypyiksensä.                                            
                                                                                
          Usein utuinen minjä,                                                  
          Armahan anopin koissa,                                                
          Joi pytystä pyllötteli,                                               
          ämpäristä ällötteli,                                                  
          Suolakopsahan koputti,                                                
          Katsoi kaalin tähtehille.                                             
                                                                                
          Usein utuinen minjä,                                                  
          Armahan anopin koissa,                                                
          Kesät kontuja keräsi,                                                 
          Talvet väänti taikon vartta,                                          
          Niinkuin muinenki kasakka,                                            
          Eli parka palkkalainen.                                               
                                                                                
          Sini söi kaloja kalki,                                                
          Sini koito kuorehia,                                                  
          Kuni notkui nuottapuissa,                                             
          Keikkui keskellä venettä;                                             
          Ei saanut sitä kaloa                                                  
          Anoppinsa antamasta,                                                  
          Joka päiväksi pätisi,                                                 
          Kerraksensa kelpoaisi.