150. Koivun ja tuomen oksa.                                           
                                                                                
                                                                                
          Olin oksa lehtipuussa,                                                
          Koivun kasvatti katalan,                                              
          Aholla alastomalla,                                                   
          Maalla mansikattomalla.                                               
                                                                                
          Toinen kasvoi kaunis tuomi,                                           
          Puuhut ylpiä yleni,                                                   
          Nurmella mesinukalla,                                                 
          Maalla maksankarvaisella.                                             
                                                                                
          Olovilla oksillansa,                                                  
          Leveillä lehvillänsä,                                                 
          Peitti päivän paistamasta,                                            
          Kätki kuun kumottamasta.                                              
                                                                                
          Noita kaikki katselivat,                                              
          Ihmiset ihaelivat,                                                    
          Kukkia korian tuomen,                                                 
          Puun sorian kasvakkeita.                                              
                                                                                
          Ei ken katsoisi minua,                                                
          Huolta huonosta pitäisi,                                              
          Koivun tyhjästä tytöstä,                                              
          Puun katalan kantamasta.                                              
                                                                                
          Kasvoin vieläki vähäsen,                                              
          Tyhjän onneni ohessa;                                                 
          Tuli toukka, tuomen kaivoi,                                           
          Kukat kaunoset kaotti.                                                
                                                                                
          Siinä tuomi tuskan tunsi,                                             
          Huolen haikian havatsi;                                               
          Minä jäini seisomahan                                                 
          Vähän onneni varalle.