142. Neitivalta ja miniävalta.                                        
                                                                                
                                                                                
          Valkia kesäinen päivä,                                                
          Neitivalta valkiampi;                                                 
          Vilu rauta pakkasessa,                                                
          Vilumpi miniävalta.                                                   
          Niin on neiti taattolassa,                                            
          Kun marja hyvällä maalla;                                             
          Niin miniä miehelässä;                                                
          Kun koira pahassa säässä:                                             
          Teki työtä työn ajalla,                                               
          Väänti hartion väellä,                                                
          Hipiä hien veessä,                                                    
          Otsa vaahen valkiassa;                                                
          Kun tulevi toinen tunti,                                              
          Niin tulehen tuomitahan,                                              
          Ajetahan ahiohon,                                                     
          Sen kätehen käsketähän.                                               
          Piteä hänen pitäisi,                                                  
          Piteä piloisen piian,                                                 
          Lohen mieli, kiiskin kieli,                                           
          Lammin ahvenen ajatus,                                                
          Suu sären, salakan vatsa,                                             
          Meritetren tieto saaha.