140. Ei minusta miniäksi.                                             
                                                                                
                                                                                
          Niin neito ison kotona,                                               
          Kun kuningas linnassansa,                                             
          Vaan on miekkoa vajoa;                                                
          Niin miniä miehelässä,                                                
          Kun vanki Wenäehellä,                                                 
          Vaan on vahtia vajoa.                                                 
          Eikä vaan minusta liene                                               
          Miniäksi vietäveä,                                                    
          Orjaksi otettavoa;                                                    
                                                                                
          Ei taia minusta tulla                                                 
          Iki orjoa isännän,                                                    
          Aika orjoa anopin,                                                    
          Iki naurua naoille,                                                   
          Iki kytkyttä ky'yille,                                                
          Kälyksille käskyläistä,                                               
          Veikoille vesihevoista.