132. Erotus jauhinkivillä.                                            
                                                                                
                                                                                
          Annettihin aikoinani                                                  
          Juoa juossehen hevosen,                                               
          Appoa ajetun ruunan,                                                  
          Syöä neien jauhanehen.                                                
          Jauhoin mie ison kiveä,                                               
          Kun lehtiä lennätellen;                                               
          Väännän vierasta kiveä,                                               
          Kun on vuorta vieretellen.                                            
                                                                                
          Mitäpä kilkkaset kivonen,                                             
          Mitä vuori voivottelet,                                               
          Alla ainoan käteni,                                                   
          Alla pienen peukaloni--                                               
          Jalompaako jauhajata,                                                 
          Killimpätä kiskojata?                                                 
                                                                                
          Et sä kilkkase kivonen,                                               
          Etkä vuori voivottele,                                                
          Kun tämä kana katovi,                                                 
          Pieni lintu liikahtavi--                                              
          Kun ma kuolen kuulu piika,                                            
          Riutunen tytär ritunen.