121. Löyän armon aaltoloissa.                                         
                                                                                
                                                                                
          Läksin piennä paimenehen,                                             
          Lassa lammasten ajohon,                                               
          Istuin maalle marjaiselle,                                            
          Nukuin nurmikkokeolle;                                                
          Tuli vieras viiviköltä,                                               
          Koiransuoli koivukolta,                                               
          Jok' otti minun omani,                                                
          Piti piikakunniani.                                                   
                                                                                
          Menin itkien kotihin,                                                 
          Itkien ison pihoille;                                                 
          Iso torui ikkunalta,                                                  
          Emo aittansa ovelta,                                                  
          Veikkoni veräjän suulta,                                              
          Sisko sillan korvaselta--                                             
          Ollut ei turvoa tuvassa,                                              
          Armoa katosten alla.                                                  
                                                                                
          Niin jo kohta koito raukka,                                           
          Näillä päivillä pahoilla,                                             
          Löyän turvan tuulen alla,                                             
          Armon aaltojen seassa--                                               
          Mennä mieleni tekevi                                                  
          Alle aaltojen syvien,                                                 
          Sisareksi siikasille,                                                 
          Veikoksi ve'en kaloille.                                              
                                                                                
          Ellös sie emoni sitte                                                 
          Panko vettä taikinahan,                                               
          Laajalta lahen perältä,                                               
          Ilman karvan katsomatta;                                              
          Ves' on täynnä tukkiani,                                              
          Rannat kaikki kasvojani,                                              
          Minun tuiman tukkiani,                                                
          Minun haitran hapsiani.