8. Silloin laulan, konsa jouan.                                       
                                                                                
                                                                                
          Tupa on täynnä tuppisuita,                                            
          Pöytä pönkiä mahoja;                                                  
          Ei olle virren virkkajoa,                                             
          Asian alottajoa,                                                      
          Kun en mie ruma, ruvenne,                                             
          Lapsi laiha laikahtane,                                               
          Virsilöitä virkkamahan,                                               
          Asiita alottamahan.                                                   
          Silloin laulan, konsa jouan,                                          
          Konsa jouan ja kykenen,                                               
          Kons' ei kaurani karise,                                              
          Eikä heinäni heläjä,                                                  
          Rukihini ei rutaja.                                                   
          Nytpä ei kaurani karise,                                              
          Eikä heinäni heläjä,                                                  
          Rukihini ei rutaja;                                                   
          Niin tuonko tupahan virret,                                           
          Saan sanani lämpimähän,                                               
          Istume ilokivelle,                                                    
          Luome leikkikalliolle,                                                
          Ilovirret vieressäni,                                                 
          Saatavillani sanaset.