58. Ikuinen suru.                                                     
                                                                                
          Käki kukkua käkesi                                                    
          Maalle tälle tultuansa,                                               
          Lintu lauloa lupasi                                                   
          Lennettyänsä leholle.                                                 
          Kuku, kuku kultalintu,                                                
          Laulele hopialintu,                                                   
          Jott' on aikani kuluisi,                                              
          Sekä viikko vierähtäisi;                                              
          Sulaisi syän suruinen,                                                
          Hautuisi haluinen rinta.                                              
          Ei multa sinä ikänä,                                                  
          Poloiselt' ei polvenani,                                              
          Suru syömestä katoa,                                                  
          Mure mielipuolestani.                                                 
          En minä sinä ikänä,                                                   
          En poloinen polvenani,                                                
          Surutont' en suuta syötä,                                             
          Varutonta vartta suori,                                               
          Kanna päätä kaihotonta,                                               
          Ikävätöntä elätä.